Jos olisit 35-vuotias lapseton nainen,

Ja lisään vielä, että naisella on kohtuullinen, mutta ei nyt mikään suurensuuri toimeentulo, mutta ei juuri turvaverkkoa eli lapsen hoitoon mahdollisesti osallistuvia sukulaisia lähellä. Ihan yksin olisi.

ap

Minä varmaan solmisin jonkun tuhoontuomitun pikasuhteen, "tekisin" sen lapsen ja eroaisin pian sopimattomasta miehestä.

Ensisijaisesti yrittäisin luovutetulla siittiöllä. Huijaaminen ei ole hyvä tie kenenkään kannalta pitkässä juoksussa.

Todennäköisesti yrittäisin etsiä jotain täyspäistä ( mutta onko sellaista..) miestä, joka haluaisi myös lapsen, mutta ei pareisuhdetta. Se olisi varmaan ensimmäinen vaihtoehto. Silloin lapsi olisi kokonaan toivottu ja hänellä olisi isä, mutta emme eläisi yhdessä. Ja tämän sanon kahden lapsen nelikymppisenä äitinä. Olen kieltämättä ollut tähän saakka hyvin onnekas, että mulla on lapset JA puoliso, mutta elämästä kun ei ikinä tiedä.

Mulla on muutama tuttu, jotka ovat "hankkineet" lapsen joko keinohedelmöityksellä tai juurikin "jonkun" kanssa, eivätkä he elä parisuhteessa, vaan asuvat lapsensa kanssa kahden. Ovat hyvin onnellisia, että heillä on lapsi.

Toisen ihmisen elämään on paha mennä sekaantumaan, mutta enpä toisaalta tunne yhtään naista, joka olisi sitä katunut, että hänellä on lapsi, joten luultavasti kannustaisin lasta hauavaa lapsetonta olemaan rohkea ja hankkimaan lapsen, vaikka sitten yksin, jos miestä ei löydy. 

En luovuttaisi vielä. Tuossa iässä on normaalia perustaa perhe nopeasti, kun oikea puoliso löytyy. Muutaman vuoden voi vielä katsoa tilannetta.

Jos olisin sinkku 35v. niin tekisin lapsen.

En haluaisi elää ilman lasta koko elämääni vain sen takia ettei ole vakisuhdetta.

Mutta kenen kanssa...niin se onkin sitten vaikeampi kysymys.

Luultavasti jos minulla olisi vähänkin ylimääräistä rahaa niin käyttäisin spermapankkia.

En halua ketään miestä huijata isäksi ja yhden illan panolta voisi saada jonkun taudin.

En tiedä onko suomessa spermapankin palvelut mahdollisia yksinäisellä naiselle vai pitääkö olla parisuhde?

Mutta ainakin tanskassa ja oliko se nyt puolassa saa sinkku naiset "hoitoa" eli sinne kai matkustaisin "spermamatkalle" :)

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 05:37"]Todennäköisesti yrittäisin etsiä jotain täyspäistä ( mutta onko sellaista..) miestä, joka haluaisi myös lapsen, mutta ei pareisuhdetta. Se olisi varmaan ensimmäinen vaihtoehto. Silloin lapsi olisi kokonaan toivottu ja hänellä olisi isä, mutta emme eläisi yhdessä. Ja tämän sanon kahden lapsen nelikymppisenä äitinä. Olen kieltämättä ollut tähän saakka hyvin onnekas, että mulla on lapset JA puoliso, mutta elämästä kun ei ikinä tiedä. Mulla on muutama tuttu, jotka ovat "hankkineet" lapsen joko keinohedelmöityksellä tai juurikin "jonkun" kanssa, eivätkä he elä parisuhteessa, vaan asuvat lapsensa kanssa kahden. Ovat hyvin onnellisia, että heillä on lapsi. Toisen ihmisen elämään on paha mennä sekaantumaan, mutta enpä toisaalta tunne yhtään naista, joka olisi sitä katunut, että hänellä on lapsi, joten luultavasti kannustaisin lasta hauavaa lapsetonta olemaan rohkea ja hankkimaan lapsen, vaikka sitten yksin, jos miestä ei löydy. [/quote]

Täyspäisiä miehiä kyllä on, mutta ei se varsinaisesti täyspäiseltä kuulosta, että haluaa lapsen mutta ei parisuhdetta. Haluaa siis lähtökohtaisesti maksaa elareita vkl-lapsesta, eikä saanut sen äidiltä kuin kerran. Voi morjens.

Minä odotin sitä oikeaa vielä yli 30-veenä, löysin ja tein sille kaksi lasta. Ei tuossa iässä tarvitse vielä olla epätoivoinen tai turvautua klinikkaan.

On aika helppo sanoa, että "etsi joku pikasuhde, jossa yhteisymmärryksessä tehdään lapsi" tai "etsi joku, joka haluaa lapsen ilman parisuhdetta". Ei niitä niin vaan löydy!

Ystäväni on fiksu, viehättävä, omavarainen ja hänellä on laaja sosiaalinen piiri (käy baareissa, juhlissa, illallisilla, harrastuksissa ym. aina vapaa-ajalla, jotta tosiaan voisi tavata jonkun kivan miehen). Hän saakin paljon miesten huomiota ja tapaillut hän totta vieköön on miehiä tarkoituksenaan löytää elämänkumppani! Mutta jos mies osoittautuu varatuksi, valehtelevaksi, täysin idiootiksi (esim. rasistiset mielipiteet tai jotain muuta tosi arvoristiriitaista) heti kättelyssä, niin eihän se juttu jatku. Ja näiden parin miehen kanssa, joiden kanssa juttu on jatkunut, niin miehet sitten päättivät, etteivät halua sitoutua. Ystäväni on yrittänyt pitkään löytää seuraa sekä livenä että esim. netin kautta.

35-vuotias nainen on oikeasti vähän huonossa tilanteessa parisuhteen etsinnässä:

Nuoremmat miehet eivät vielä halua perhettä useampaan vuoteen (heillähän on aikaa).

Samanikäisen miehet ovat usein juuri ns. "toiselle kierrokselle" lähteneitä, ja heillä on usein ero taustalla ja ehkä pieni(ä) lapsi(a) edellisestä liitosta. He haluavat kenties uuden suhteen, mutta eivät (ainakaan lähivuosina) lisää lapsia. Heillähän on peliaikaa lisääntymisen suhteen helposti 15 vuotta naisia enemmän, joten ei mikään kiire.

Reilusti vanhemmat miehet taas eivät enää halua siihen pikkulapsiarkeen.

Olen seurannut ystävääni nyt pitkään, ja todella vaikealta näyttää. - Mitä muuten sanoo laki hedelmöityshoidoista Suomessa? Saako kuka vaan (yksielävä, ei-hedelmällisyysongelmista kärsivä, yli 35-vuotias nainen) hankkiutua raskaaksi luovutetuilla siittiöllä? Millainen seula siinä on, kuka saa niitä luovutettuja siittiöitä käyttää ja kuka ei?

ap

Suomessa on yksityisillä klinikoilla sinkkunaistenkin saada lapsettomuushoitoja luovutetuilla siittiöillä. Huijaamaan en lähtisi ja yhdenillanjutuissa on aina riski saada joku tauti.

Ilman tukiverkkoja en yksin lähtisi lasta hankkimaan, mutta muuten kyllä. En myöskään lähtisi ketään neuvomaan, kyllä jokaisen pitää itse löytää ratkaisunsa ja osata tehdä päätös. Mutta toki voisin vinkata vaihtoehdoista. Yksin lapsen hankkiminen on minusta ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin odottaa liian kauan ja sitten pikaisesti perustaa perhe nelikymppisenä ja erota yhtä pikaisesti.

Jos naisella olisi realiteetit kunnossa, siis jonkunlainen käry siitä millaista voisi totaali yh:n elämä olla ilman turvaverkkoa ja siitä huolimatta lapsi olisi toive numero 1.

Niin ehdottomasti neuvoisin hankkiutumaan raskaaksi sen vakityypin kanssa. Jo jollain tasolla tuttu tyyppi ja jos sitten ei koskaan haluaisi lastansa nähdäkkään, niin parempi se kun joku ihan hunsvotti jonka kanssa saa sitten lapsesta taistella.

Lapsi ei ole este sen "oikean" löytämiselle, eli mitään ei ole menetetty :)

Olen 35-vuotias lapseton nainen. Itse yritän hyväksyä sen etten välttämättä lasta koskaan saa, toivetta parisuhteesta en ole kuitenkaan heittänyt.

Mä olen sellaisen miehen aviovaimo, joka meni ja pani paksuksi jonkun kiihkeän naisen tuossa iässä yhden baari-illan perusteella.

Meillä oli silloin jo lapsia ja yksi syntyi sen jälkeenkin.

On kauhean surullista katsoa facesta tätä lasta, joka on nyt jo teini, mutta kasvaa ilman isää. Itse olisin kiinnostunut kuten miehenikin tapaamaan hänet, ottamaan osaksi elämäämme, mutta lapsen äiti ei halua.

Eikö ole surullista?

Mä olen ap eri mieltä tokalla kierroksella olevista. Ne on nimenomaan suostuneet ja halunneet isäksi uuden vaimonsa kanssa hyvinkin nopeasti. Tämä on oma ja kaveripiirini kokemus. Sun kategorisointisi vaikuttaa vähän sellaiselta "sohvalla pohditulta", eikä tosielämältä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 05:49"]

On aika helppo sanoa, että "etsi joku pikasuhde, jossa yhteisymmärryksessä tehdään lapsi" tai "etsi joku, joka haluaa lapsen ilman parisuhdetta". Ei niitä niin vaan löydy!

Ystäväni on fiksu, viehättävä, omavarainen ja hänellä on laaja sosiaalinen piiri (käy baareissa, juhlissa, illallisilla, harrastuksissa ym. aina vapaa-ajalla, jotta tosiaan voisi tavata jonkun kivan miehen). Hän saakin paljon miesten huomiota ja tapaillut hän totta vieköön on miehiä tarkoituksenaan löytää elämänkumppani! Mutta jos mies osoittautuu varatuksi, valehtelevaksi, täysin idiootiksi (esim. rasistiset mielipiteet tai jotain muuta tosi arvoristiriitaista) heti kättelyssä, niin eihän se juttu jatku. Ja näiden parin miehen kanssa, joiden kanssa juttu on jatkunut, niin miehet sitten päättivät, etteivät halua sitoutua. Ystäväni on yrittänyt pitkään löytää seuraa sekä livenä että esim. netin kautta.

35-vuotias nainen on oikeasti vähän huonossa tilanteessa parisuhteen etsinnässä:

Nuoremmat miehet eivät vielä halua perhettä useampaan vuoteen (heillähän on aikaa).

Samanikäisen miehet ovat usein juuri ns. "toiselle kierrokselle" lähteneitä, ja heillä on usein ero taustalla ja ehkä pieni(ä) lapsi(a) edellisestä liitosta. He haluavat kenties uuden suhteen, mutta eivät (ainakaan lähivuosina) lisää lapsia. Heillähän on peliaikaa lisääntymisen suhteen helposti 15 vuotta naisia enemmän, joten ei mikään kiire.

Reilusti vanhemmat miehet taas eivät enää halua siihen pikkulapsiarkeen.

Olen seurannut ystävääni nyt pitkään, ja todella vaikealta näyttää. - Mitä muuten sanoo laki hedelmöityshoidoista Suomessa? Saako kuka vaan (yksielävä, ei-hedelmällisyysongelmista kärsivä, yli 35-vuotias nainen) hankkiutua raskaaksi luovutetuilla siittiöllä? Millainen seula siinä on, kuka saa niitä luovutettuja siittiöitä käyttää ja kuka ei?

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 05:28"]

joka ei kovista yrityksistä huolimatta ole löytänyt sitä elämänkumppania, mutta haluaisi kovasti saada lapsen (ensisijaisesti siis tietysti ydinperheenä, hyvän kumppanin kanssa, mutta jos sellaista nyt eivaan löydy, niin sitten ehkä yksin), hyväksyisitkö lapsettomuuden osaksesi elämässä, vai "tekisitkö" lapsen ilman miestä?

Ja siis tällä "tekemisellä" voisi tarkoittaa esim.  lapsen alulle saattamista "vakipanon" kanssa, josta tiedät, ettei hän haluaisi raskauden sattuessa olla missään tekemisissä lapsen kanssa.

Aika alkaa 35-vuotiaalla käydä jo vähiin. Edellinen pitkä parisuhde (jossa jo lasten tekoa suunniteltiinkin) kariutui miehen pettämiseen naisen ollessa 31 vuotta ja sen jälkeen ei pidempiaikaista miesystävää ole parin lyhyemmän suhteen (molemmat päättyivät miehen tahdosta, joten minkäs sille sitten voi) lisäksi löytynyt. Nainen alkaa olla epätoivoinen.

Niin, eli mitä itse tekisit? Tai miten neuvoisit tässä tilanteessa olevaa ystävääsi? 

Ja ei, en puhu nyt itsestäni.

[/quote]

Ottaisin yhteyttä ihastukseen ja tekisin selväksi asian. 

Vaikka ihastuksella olisi omia lapsia niin aina vaan parempi. Sisarpuolet on aina tervetulleita. On aika unohtaa vanhat perhemuodot ja ottaa uudet/vanhemmat perhemuodot käytäntöön. Miehellä riittää taatusti aikaa vierailla molemmissa perheissä etenkin, jos on hyväkuntoinen ihminen :) 

Itse ainakin soisin miehelleni myös toisen perheen, kunhan ei unohtaisi toista :)

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 05:28"]

Niin, eli mitä itse tekisit? Tai miten neuvoisit tässä tilanteessa olevaa ystävääsi? 

[/quote]

Ensinnäkin, en neuvoisi, ellei ystävä suoraan pyytäisi. Jos olisin varma, että mielipiteen haluaa ja jos lapsi on todellakin tärkeysjärjestyksessä ykkönen, niin kehottaisin kääntymään spermapankin puoleen heti. 35-vuotiaan ei mielestäni kannata jäädä odottamaan miehen löytymistä.

Henkilön pitää toisaalta hyväksyä se, jos lapsi ei myöhemmin ole sinut isättömyytensä kanssa.

No mä olen 32 ja lapseton syystä että ero tuli kun mies ei halunnutkaan lasta. Elämä on muuten hyvää ja kivaa, mutta lapsettomuuden suru on suuri. Itse en tekisi lasta vakipanon kanssa missään tapauksessa, mutta mietin adoptiota tai hedelmöityshoitoja.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 05:28"]

joka ei kovista yrityksistä huolimatta ole löytänyt sitä elämänkumppania, mutta haluaisi kovasti saada lapsen (ensisijaisesti siis tietysti ydinperheenä, hyvän kumppanin kanssa, mutta jos sellaista nyt eivaan löydy, niin sitten ehkä yksin), hyväksyisitkö lapsettomuuden osaksesi elämässä, vai "tekisitkö" lapsen ilman miestä?

Ja siis tällä "tekemisellä" voisi tarkoittaa esim.  lapsen alulle saattamista "vakipanon" kanssa, josta tiedät, ettei hän haluaisi raskauden sattuessa olla missään tekemisissä lapsen kanssa.

Aika alkaa 35-vuotiaalla käydä jo vähiin. Edellinen pitkä parisuhde (jossa jo lasten tekoa suunniteltiinkin) kariutui miehen pettämiseen naisen ollessa 31 vuotta ja sen jälkeen ei pidempiaikaista miesystävää ole parin lyhyemmän suhteen (molemmat päättyivät miehen tahdosta, joten minkäs sille sitten voi) lisäksi löytynyt. Nainen alkaa olla epätoivoinen.

Niin, eli mitä itse tekisit? Tai miten neuvoisit tässä tilanteessa olevaa ystävääsi? 

Ja ei, en puhu nyt itsestäni.

[/quote]

Mä olen 38 ja tuossa tilanteessa, ja olen päättänyt hyväksyä sen että jäin lapsettomaksi ja surra siitä suruni. En katso lasta kohtaan oikeaksi että ryhtyisin tietentahtoen yksinhuoltajaksi, niin ettei hän tulisi koskaan isäänsä tuntemaan.