Mitä asiaa kadut eniten elämässä?

Kadun vääriä tekoja. Olen toki tuhlannut muutaman vuoden ajelehtien, lähdin mm. vähän vanhempien painostuksesta opiskelemaan alaa, jolle en soveltunut ja siinä meni aikaa hukkaan. Mutta koen, että jotain tuommoista täytyykin kokea, että se oma suunta löytyy.

Sellaisia asioita kuitenkin kadun, jotka tiedän vääriksi ja joita en aio ikinä toistaa. Vähän vaikeaa tällaisten "kuolemansyntien" kanssa on elää ja antaa itselleen anteeksi kun en ole varma kuuluuko näitä antaa anteeksi. Mm. olen särkenyt entisen poikaystävän sydämen todella itsekkäällä ja välinpitämättömällä tavalla ja tehnyt abortin noin kahden sekunnin harkinnalla ja vasta jälkikäteen alkanut punnitsemaan oliko päätös oikea. Sikiön vammaisuus oli kuitenkin varmaa, joten ei lasta olisi kukaan adoptoinutkaan jos olisin sen hylännyt ja silloin olisin varmaan hylännyt sen. Katuisin siis nyt lapseni hylkäämistä jos en murhaa? Näin vuosia jälkikäteen nuo luurangot ovat alkaneet kummittelemaan, mutta ihan hyväkin näitä on pohtia.

Vuosiin en ole tehnyt mitään mitä todella katuisin, tuossa edellä olikin ihan riittävästi asiaa.

Alavalintaa. Tai pikemminkin tyytymistä siihen alaan ja opintoihin, joihin ajauduin.

Lapsia

Valehtelua ja itseni aliarvioimista.

Että hylkäsin aivan ihanan miehen parikymppisenä. Sitten päädyin yhteen täydellisen paskiaisen kanssa😥

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siipirikko kirjoitti:

Että varattuna ihastuin pitkäaikaiseen, myös varattuun työkaveriin ja hyvään ystävään, ja käytin eteen tulleen tilanteen hyväkseni ja iskin hänet. Onnistuinkin, osittain. Olin yhden illan ikionnellinen.

Mutta mies säikähti ja perääntyi saman tien eikä sen jälkeen ole halunnut olla missään tekemisisssä mun kanssa. Tilanne meidän välillä muuttui tosi kiusaantuneeksi, eikä hän sen jälkeen ole ollut kovinkaan reilu mua kohtaan. Ikään kuin hän inhoaisi mua jotenkin, vaikka myönsi itsekin silloin vähän ihastueensa minuun.

MInä olisin halunnut hänen kanssaan suhteen, olisin ollut valmis luopumaan kaikesta siihen astisesta elämässäni, hän oli todella tärkeä ihminen mulle. Hän ei. Tuon episodin myötä mulle väännettiin rautalangasta, etten lopulta merkinnyt hänelle yhtään mitään, en edes sen vertaa, että hän olisi suostunut selvittämään asioita mun kanssa. Hän ei vastaa mihinkään yhteydenottoihin, olen kai sitten jossain estossakin.

Hän ei tajua, että sydämeni särkyi ihan täysin. Menee aikaa toipua.

Myös oma parisuhteeni sai kovan kolhun noista jutuista. Aika näyttää, pystyykö asioita mun ja mun miehen välillä enää korjaamaan.

Vai että sun sydämes särkyi. Mieti jos miehes sais tietää sun touhuista? Mahtaisko hänen sydän särkyä.

Oikeestaan ihan turhaan sätitte mua täällä. Tiedän ilman teitäkin jo ihan tarpeeksi hyvin miten typerä veto se multa oli ja miten raskaat seuraukset sillä on ollut.

Eikö tämän ketjun otsikkokin ole että mitä kadut eniten elämässä? Eikö se jo kerro tarpeeksi? Ihmettelen, miksi joillakin on aina niin suuri tarve lyödä lyötyä.

Mutta siis joo, mun mieheni tietää mun touhuista. Kerroin hänelle itse. Hän on halunnut jatkaa mun kanssa, ainakin toistaiseksi, mutta aika vaikeeta on ollut. Ollaan pahasti hukassa molemmat.

Lisään vielä, että kyseessä oli siis muutaman tunnin sekoilujuttu yhdessä illanvietossa eikä se sisältänyt seksiä. Tuosta en valitettavasti voi ottaa kunniaa itselleni, mutta se on silti ehkä suurin syy miksi miehenikin haluaa vielä yrittää mun kanssa. Meillä on lapsia. Ja kai sitä rakkauttakin.

13 kommentoija pyytää anteeksi kommenttiaan. Hienoa että oot kertonut asiasta rehellisesti miehellesi.

Kaikkea hyvää teille.

Kiitos, arvostan.

Äänestin Kokoomusta.

Liiallista alkoholin käyttöä. 😢

Sitä että parikymppisenä käperryin itseeni ja keskityin hellimään masennustani. Siinä meni melkein kymmenen vuotta hukkaan keskeisintä elämän ja oman persoonan rakennusaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kadun kilteyttäni. Elin lapsuuden alkoholisti-isän kanssa ja lisäksi minua koulukiusattiin. En ikinä puolustanut itseäni, en osannut hakenut apua (toki, olin lapsi). Toivoin vain että voisin olla näkymätön ja sulkeuduin kuoreeni josta nyt aikuisiällä kömmin ulos hitaasti. Jos olisin vain avannut suuni, pyytänyt edes kerran jotakin aikuista auttamaan, lapsuuteni ei ehkä olisi ollut niin karmea.

Minä pyysin paria ihmistä auttamaan ollessani vastaavassa tilanteessa. Lopputulos: sain pettyä aikuisiin katkerasti. Luottamus ihmisiin ei ole enää sen jälkeen palannut ennalleen.

Varmaan sitä että menin antamaan mahdollisuuden suhteelle, josta etukäteen tiesin tulevan hankalaa ja nyt olen siinä tilanteessa että en halua lähteä mutta en myöskään ole onnellinen enkä usko että tulen tässä suhteessa olemaankaan.

Sitä, että ryhdyin yrittäjäksi ja palkkasin työntekijöitä. Olisi pitänyt työllistää vaan itsensä 

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että ryhdyin yrittäjäksi ja palkkasin työntekijöitä. Olisi pitänyt työllistää vaan itsensä 

Petyitkö työntekijöihin vai? Monestihan työntekijän moka voi maksaa yrittäjälle ison hinnan, asiakkaan menetyksen. Tiedän itse, työntekijänä sen ja olen itse moisen aiheuttanut. Onneksi pomo oli ymmärtäväinen, mutta voi sitä häpeän määrää itsellä. Kaikki mokaa joskus, mut silti. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siipirikko kirjoitti:

Että varattuna ihastuin pitkäaikaiseen, myös varattuun työkaveriin ja hyvään ystävään, ja käytin eteen tulleen tilanteen hyväkseni ja iskin hänet. Onnistuinkin, osittain. Olin yhden illan ikionnellinen.

Mutta mies säikähti ja perääntyi saman tien eikä sen jälkeen ole halunnut olla missään tekemisisssä mun kanssa. Tilanne meidän välillä muuttui tosi kiusaantuneeksi, eikä hän sen jälkeen ole ollut kovinkaan reilu mua kohtaan. Ikään kuin hän inhoaisi mua jotenkin, vaikka myönsi itsekin silloin vähän ihastueensa minuun.

MInä olisin halunnut hänen kanssaan suhteen, olisin ollut valmis luopumaan kaikesta siihen astisesta elämässäni, hän oli todella tärkeä ihminen mulle. Hän ei. Tuon episodin myötä mulle väännettiin rautalangasta, etten lopulta merkinnyt hänelle yhtään mitään, en edes sen vertaa, että hän olisi suostunut selvittämään asioita mun kanssa. Hän ei vastaa mihinkään yhteydenottoihin, olen kai sitten jossain estossakin.

Hän ei tajua, että sydämeni särkyi ihan täysin. Menee aikaa toipua.

Myös oma parisuhteeni sai kovan kolhun noista jutuista. Aika näyttää, pystyykö asioita mun ja mun miehen välillä enää korjaamaan.

Vai että sun sydämes särkyi. Mieti jos miehes sais tietää sun touhuista? Mahtaisko hänen sydän särkyä.

Oikeestaan ihan turhaan sätitte mua täällä. Tiedän ilman teitäkin jo ihan tarpeeksi hyvin miten typerä veto se multa oli ja miten raskaat seuraukset sillä on ollut.

Eikö tämän ketjun otsikkokin ole että mitä kadut eniten elämässä? Eikö se jo kerro tarpeeksi? Ihmettelen, miksi joillakin on aina niin suuri tarve lyödä lyötyä.

Mutta siis joo, mun mieheni tietää mun touhuista. Kerroin hänelle itse. Hän on halunnut jatkaa mun kanssa, ainakin toistaiseksi, mutta aika vaikeeta on ollut. Ollaan pahasti hukassa molemmat.

Lisään vielä, että kyseessä oli siis muutaman tunnin sekoilujuttu yhdessä illanvietossa eikä se sisältänyt seksiä. Tuosta en valitettavasti voi ottaa kunniaa itselleni, mutta se on silti ehkä suurin syy miksi miehenikin haluaa vielä yrittää mun kanssa. Meillä on lapsia. Ja kai sitä rakkauttakin.

13 kommentoija pyytää anteeksi kommenttiaan. Hienoa että oot kertonut asiasta rehellisesti miehellesi.

Kaikkea hyvää teille.

Kiitos, arvostan.

❤️🙏🏻

Vierailija kirjoitti:

Äänestin Kokoomusta.

Edellisistä vaaleista viisastuneena, mitä puoluetta aattelit nyt äänestää? 😁

Liian myöhään aloitetut opinnot ( korkeakoulu) ja se etten hakenut aktiivisemmin seksiä ja seurustelusuhteita nuorempana eli siis ns. kokemattomuus osittain vaivaa.

Nosto

Tasapuolisesti ihan kaikkea mitä tapahtui ja mitä ei tapahtunut ikävuosien 15 ja 40 välissä. V*tuiksi meni tämä elämä.

N42

Mietin ja pyörittelin kysymystä, ja täytyy sanoa etten kadu yhtään mitään.

Mitä se hyödytttäisi? Mokistani olen oppinut ja jättänyt taakseni, katson eteenpäin ja vältän toistamasta.

Jos elää- siis oikeasti elää! - ei voi välttyä tyhmiltä päätöksiltä ja teoilta. Niitä vain ei pidä pysähtyä vellomaan! Sormensa polttanut lapsi oppii varomaan tulta, ole viisaampi seuraavalla kerralla! Elämä on elämistä varten, ei vanhoissa vellomista.

N 64

Vierailija kirjoitti:

Mietin ja pyörittelin kysymystä, ja täytyy sanoa etten kadu yhtään mitään.

Mitä se hyödytttäisi? Mokistani olen oppinut ja jättänyt taakseni, katson eteenpäin ja vältän toistamasta.

Jos elää- siis oikeasti elää! - ei voi välttyä tyhmiltä päätöksiltä ja teoilta. Niitä vain ei pidä pysähtyä vellomaan! Sormensa polttanut lapsi oppii varomaan tulta, ole viisaampi seuraavalla kerralla! Elämä on elämistä varten, ei vanhoissa vellomista.

N 64

Aika hyvä neuvo.