Laihduttaminen on helppoa!
Meillä on töissä meneillään laihdutuskampanja. Ostimme yhdessä vaakan, ja merkkaamme viikottain perjantaisin vihkoon kunkin painon. Vapaaehtoista toki, mutta aika moni lähti mukaan. Joukossa on reilusti ylipainoisia, hieman pyöreitä, normaaleja ja hoikkia. Mä kuulun normaalipainoisiin.
Muutama viikko takana, ja mä olen pudottanut eniten. Useampi kilo on lähtenyt. Enkä ole varsinaisesti edes laihduttanut, vaan olen vaan jättänyt herkut ja syönyt enemmän salaattia ja pienentänyt annoskokoja. En ole nähnyt nälkää a niitä herkkujakin olen kohtuudella ottanut. Siiderin ja kaljan olen vaihtanut kuohuviiniin. Läskeimmät ovat edelleen samassa painossa kuin aloittaessa. Hoikimmat ovat pudottaneet vähän, mutta heillä ei ole tarvettakaan, muuta kuin pysyä nykykiloissa.
Kumma juttu, luulis että läskeimmillä lähtis helpoiten, erityisesti kun on oikein ryhmäpaine niskassa. Mutta ei niillä näköjään tahdonvoima riitä. 546
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 09:16"]
Kumma juttu miten sitkeässä elää käsitys että ylipaino olisi vain tahdon asia. Voi kun ihmiset perehtyisivät edes vähän alan tutkimukseen, mutta taitaa olla peruspirkolle liian vaativaa?
T: normaalipainoinen, joka ei luule sen olevan vahvan luonteeni ansiota
[/quote]
Niinpä. Tästä tuli jokunen kk sitten hyvä Prisma-dokumentti TV:stä. Siinä brittiläinen tosi hoikka naislääkäri lähti selvittämään tätä asiaa. Hänen ennakkoasenteensa oli, että kyseessä on luonteen lujuudesta ja tahdonvoimasta, miksi hän on hoikka ja joku toinen ei. Mutta siinä haastateltuaan alan tutkijoita ja tutustuttuaan heidän tuloksiinsa, hän päätyi siihen että ihmisillä on ihan valtavan erilaiset lähtökohdat tässä asiassa.
Esim. tutkija testautti omat nälkä- ja kylläisyyshormonien arvonsa vuorokauden ajalta, ja hänellä homma toimi kuten pitää, syöminen toi kylläisyyden joka sitten hitaasti laski kunnes tuli seuraavan aterian aika. Kun lihavilta ihmisiltä tutkittiin samaa, heille ei tullut kunnollista kylläisyyshormonin nousua ollenkaan aterian jälkeen ja sekin vähä nousu laski äkkiä joilloin näille ihmisille tuli taas pian nälkä. On se vähän eri juttu omata "tahdonvoimaa" olla hoikka jos ei edes ole nälkää kuin kohtuullisin, luonnollisin välein, kuin se että jos koko ajan kehon hormonit signaloi että on nälkä, pitää syödä...
Oli muitakin mielenkiintoisia aiheeseen liittyviä tutkimustuloksia siinä, esim. aivokuvantamisessa on todettu eroja siinä miten aivoalueet aktivoituvat erityyppisten ruokien kohdalla hoikilla ja ylipainoisilla. Tämäkin johtaa siihen että ylipainoisten enemmistölle lihottava ruoka on huomattavasti palkitsevampi kokemus kuin normaalipainoisten enemmistölle, ja toisaalta terveellinen ruoka vähemmän palkitseva.
Ei ole niin yksinkertaista. Oma aineenvaihduntani on rakentunut siten että voin syödä 1800 kcl päivässä ja laihdun silti. Toisaalta myös minulla on ns. Peruspaino (64kg) jonka alle laihtuminen vaatii huomattavan muutoksen ruokavalioon. Pysyn siis helposti tuossa peruspainossa vaikka söisin enemmänkin, ja jos kiloja tulee (raskauskilot lähinnä) ne häviävät helposti tuohon peruspainoon asti, sen jälkeen on hirveää taistelua. Olen painanut aikoinaan n. 60 kg ja silloin jouduin syömään huomattavasti vähemmän ja kaikki herkut tuntuivat kertyvän painoksi. Kun sallin itselleni tuon 64kg voin olla vahtimatta kaloreita. Pituutta siis 176, eli painoindeksi alle 21. On vaan osunut 64kiloon optimoidut geenit, vaikka olenkin sokerihiiri.
Lihavia lyödään kuin homoja aikoinaan,ja se on vieläpä yleisesti hyväksyttyä. Mitäpä muuta ne heikkoluonteiset velttoilijat ansaisisivatkaan.
Jonakin päivän on yleisesti ymmärrettyä, että lihavuus on monisyinen hormonien ja aivotoiminnan häiriötila, ja sitä opitaan hoitamaan oikein. Näin ainakin toivon.
Ja puhun siis sairaalloisesta lihavuudesta, en viikonloppuherkuilla hankitusta parista ärsyttävästä ylikilosta.
P.S. Se BBC:n dokumentti (oliko se The truth about fat?) on todellakin valaiseva. Toivoisin halveksujien katsovan sen ajatuksella.
Kumma juttu miten sitkeässä elää käsitys että ylipaino olisi vain tahdon asia. Voi kun ihmiset perehtyisivät edes vähän alan tutkimukseen, mutta taitaa olla peruspirkolle liian vaativaa?
T: normaalipainoinen, joka ei luule sen olevan vahvan luonteeni ansiota