G: Mikä yllätti?

Mietin tässä, että mistähän olisin ihan oikeasti mahtanut yllättyä esikoisen syntymän jälkeen. Ajattelin, etten tainnut niin kauheasti yllättyä mistään, kun ei vissiin ollut mitään ennakkokuvitelmia. Eikös yllättyminen edellytä sitä, että asiasta on joku ennakkokäsitys, joka sitten osoittautuukin toisenlaiseksi ;-). Mutta sitten välähti mieleen yksi asia, josta ihan oikeasti yllätyin. Eli se, miten paljon rinnat voi kasvaa synnytyksen jälkeen. Normaalisti mulla oli siihen aikaan B-kuppi ja kun menin pojan syntymän jälkeen ostamaan imetysliivejä, liivikaupan myyjä sanoi mulle, vaikka kaikki vaatteet oli päällä, että sulle pitää olla D-kuppi. En ollut uskoa korviani, mutta sopivat ne oli ;-). Joillakin kasvaa tietty vielä enemmän, mutta tuo nyt kuitenkin yllätti omalla kohdallani.



Ehkä voisi sanoa myös yllätykseksi sitä, miten syvästi sitä omaa vauvaansa rakastaa. Siis kun mä en ollut koskaan aikaisemmin ollut mitenkään lapsirakas. Ja nyt odotan jo viidettä :-).



Mullakin jää parhaiten kaikki positiiviset asiat mieleen ja niistä negatiivisistakin voi yrittää nähdä jotain positiivista. Tätä viidettä raskautta edelsi neljä keskenmenoa. Niistä olen ajatellut, että osaanpahan nähdä tämän viidennen raskauden ja toivottavasti elävänä ja terveenä syntyvän viidennen lapseni ihmeenä. On ollut ihanaa päästä tässä raskaudessa vaiheeseen, että vauvan liikkeet tuntuu päivittäin ja itse saa tiedon, että elossa siellä ollaan. Ja on ihanaa nauttia tästä pyöreästä masukummusta ehkä viimeistä kertaa elämässäni. Ilman noita keskenmenoja en olisi osannut arvostaa tätä kaikkea ja paljoa muuta, mitä en tässä ole eritellyt, näin paljoa. Olisi ihanaa päästä kokemaan vielä yksi onnellisesti päättyvä synnytys :-).



Meni osittain ohi tuon varsinaisen kysymyksen, mutta menköön nyt tällä kertaa ;-).



neronja rv 24+4

Että raskaudesta ja synnytyksestä ei tullut mieleen mitään, mikä niin erityisesti olisi yllättänyt (tai sit en vaan enää muista, esikko syntyi 1998). Synnytyksestäkään kun ei silloin esikoisen aikaan osannut oikein etukäteen kuvitella mitään ja esikoisen jälkeen ne asiat olikin jo sitten tiedossa, siis sekä raskauden että synnytyksen osalta, joten vaikea enää varsinaisesti yllättyä. Mulla siis raskaudet ja synnytykset ovat olleet paljolti toistensa kaltaisia.

Haluan sanoa sinulle tässä samassa ketjussa, jossa menin sanomaan sinulle törkeästi, että kunnioitan vahvuuttasi jossain täällä keskusteluissa. satuin nyt samana päivänä myöhemmin muiden asioiden yhteydessä törmäämään tuolla toisella puolella ketjuun, jossa monet hyökkäilivät sinua vastaan eivätkä ottaneet ymmärtääkseen sinua, ja sinä jaksoit silti uudelleen ja uudelleen palata selittämään heille kantaasi. olit myös valmis katsomaan asioita uudelta kannalta jos huomasit hyvän pointin. en toki ole kanssasi samaa mieltä kaikista asioista, mutta sehän nyt on yksi p****n hailee, emmehän me ole sama ihminen. en ymmärrä miten jaksoit, mutta toivotan sinulle sylikaupalla lisääkin voimia! minusta on todella kunnioitettavaa, että palasit aina vastaamaan sanomisistasi.



Iitulin kohdalla minua ärsyttää juuri se, että hän teki päätelmät minun taustastani muutaman lauseen perusteella, ja kun kysyin miten hän katsoi voivansa tehdä niin, hän vain toisti kirjoitukseni ja sanoi sitä perusteeksi. en silti yhtään ymmärrä, miten kirjoitukseni (niin tavattoman ruma ja paskamainen kuin se olikin) antoi ymmärtää jotain minun historiastani ja aihetta arvioida sitä. sitten hän palasi moittimaan vielä vähän typeryyttäni, vaikka olin jo sinulta sitä pyydellyt anteeksi, ja lopuksi vetäytyi niillä sanoilla pois keskustelusta. sellainen on minusta halveksittavaa ja selkärangatonta.



Pahoitteluni vielä rumista sanoistani sinulle (olen todella nolona siitä) ja kaikkea hyvää odotukseen!! Toivottavasti nyt menee asiat paremmin ja sinulle jää hyvä mieli!



OonaElokuu

Odotusaikana minut on puskantakaa yllättänyt:



-Kaksosraskaus, aivan hillitön isku. Samalla raskauden ihanuus pysyi tiessään kauan. En uskaltanut toivoa tai haaveilla mistään. Odotin vain että aika kuluu yli 20 raskausviikon, jolloin vasta ensimmäisen kerran huokaisin...



- Suomen terveydenhuoltoon olen yllättynyt. Minua on hoidettu, ja minusta sekä vauvoista kannetaan hyvää huolta. Kaikki asiat kerrotaan selvästi ja asioissa neuvotaan...



- Liki normaali olo. Kuukautisten aikaan olen enemmän hormooneissa kuin nyt raskaana ollessani



- Alkuraskauden totaalinen väsymys



- mahan napsuminen, siis vauvojen nivelien naksunta



- Muiden ihmisten tietoisuus ja tietäväisyys. Aina olen saanut " neuvoja" ja " ohjeita" sekä " tietoja" ... Kuinka herkästi raskaana olevaa holhotaan ja neuvotaan. Usein olen tuntenut itseni ääliöksi, muiden neuvoessa ja vähin äänin poistun paikalta... (nämä ihmiset eivät ole asiantuntijoita vaan äitejä, mummoja, pappoja, ventovieraita ym)



-

Kiitos kun pyytelit anteeksi, toki annan anteeksi. itselläni on myös joskus huonoja päiviä, ja tositositosihuonoja jolloin kaikki ovat ihan kakkapäitä ja saavat takuulla kuulla sen.

Huomasinkin että sinua ketutti joku asia... Ymmärrän, varsinkin jos sinulla on pieniä lapsia!



Siitä toisesta keskustelusta, se hävettää minua hirveästi! Ei olisi pitänyt vastata kertaakaan! Lopputulos oli huono, kukaan ei ymmärtänyt kantaani ja unohdin sen itsekin...



Kuka kysyi tuosta vanhasta synnytys-puolen keskustelusta?

Minulla on muutama tuttu joilla on murkkuikäisiä lapsia, he minulle sitten sanoivat synnytyksen jälkeen että niinhän se on kamalaa kun puhetta tuli asiasta.

Heidän kanssaan tulee harvoin puhuttua mitään tästä aihealueesta, koska he ovat tietenkin jo töissä ja ihan eri kiinnostuksen kohteet. He ovat jo asiansa puineet, eikä heitä enää pienet vauvat kiinnosta.

Ja tietysti on hiukan eri asia puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat synnyttäneet -80 ja -90-luvuilla, onhan toki hiukan menetelmät muuttuneet. Ymmärtääkseni siihen aikaan vetäistiin automaattisesti kaikille eppari? Kauheaa!



Tällaisia pienten lasten vanhempia en tunne paitsi muutaman ihanan ihmisen mailin välityksellä! :)

Yhtään en tosiaan tunne oikeassa elämässä, harmi! Tarvetta olisi saada vertaistukea, siksi haen sitä täältä mielestäni liikaakin...



Voi että täällä syynätään tarkasti, on se hurjaa miten joitakin jaksaa kiinnostaa täysin tuntemattoman asiat hirmuisesti!

Ja että muistetaan jokainen keskustelu ulkoa, siihen en kyllä pysty! ;D



Live and let live, uusi mottoni!

Kaikkea hyvää kaikille!

Lähes kaikkihan esikoisen kanssa yllätti ;)



Raskaudessa:

- se, että raskaus voi olla ihanaa, helppoa ja äiti kokea olevansa loistavassa kunnossa



Synnytyksessä

- ne kivut; toisaalta se, että synnytys voi silti olla hieno kokemus

- se, että voi synnyttää viikkoihin nähden pienipainoisen keskosen, vaikka raskaus oli täysin säännöllinen

- synnytyksen jälkeen se olo, että vaikka toipuminen oli alkanut vauhdikkaasti, ei päässyt niin lujaa eteenpäin kuin haluaisi



Vauva-arjessa:

- se, että koliikki voi tulla myöhemminkin kuin parin viikon kuluessa syntymästä

- se, ettei imetysmyönteisyydestä tunnetussa sairaalassa saanut juuri yhtään tukea imetykseen

- se, että vaikka tietää rakastavansa, vauva voi tuntua pitkään vieraalta (eikä silti ole huono äiti)

- se, miten helppoa elämä oli muutaman kuukauden kuluttua: ei ollut muita lapsia, vauva ei vielä tutkinut joka paikkaa - välillä oli suorastaan tylsää ;)

-Esikoisesta oksensin alusta puoleenväliin ja verenpaineet olivat korkealla

-Toisesta raskaudesta en tiennyt alussa mitään kun sitten rv 12 lähtien sitten alkoi supistukset ja kaikenlisäksi narahdin sokereista.

Synnyttyä

-Oli aika erillaiset synnytykset esikoisen synnytyksessä olivat kamalat supistuskivut ja ponnistaminen aivan kamalaa.Kun kakkosen synnytyksestä en kokenut edes kovia supistuksia ja synnytyksen kesto 2h ja ponnistaminen tosi helppo.

-Mitenkä tylyjä tois synnyttäjälle ollaan osastolla ei oteta tosissaan mitään mitä sanotaan ja kun lapsi oli sokeriseurannassa niin ei opetettu koska täytyy ruveta syöttämään jne.

-Kaiken lisäksi pidettiin itsestään selvyytenä että maito nousee heti rintoihin ja että lisämaitoa ei muka tarvita niin paljon kuin pyysin,mutta kun vauvalta romahti sokerit alas niin sen jälkeen uskoivat että sitä lisämaitoa antaavat niin paljon kuin pyysin.

Kotona

-Miten helppoa oli kahden kanssa vaikka lapsilla ikäeroa vain 1v2kk

-Kuinka kunnolla nukuttu yö voi päivässä avata maitohanat ja sitä imetystä sitten riittikin vuodeksi.

-Ja miten äkkiä pääsin takaisin omiin mittoihini ja allekkin

Ja nyt sitten

Kuinka vaikeata on saada se kolmonen alulle...

Odotuksessa

- Kuinka paljon ihminen voi pelätä keskenmenoa ja kaikkea muutakin raskaudessa.

- kuinka haastavaa on viettää kuukausi ennen synnytystä tarkkailussa osastolla makaamassa.



SYNNYTYKSESSÄ

- Miten naiset pitävät synnytystä kivuliaana ja pahana asiana. Se meni niin helposti.

SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

- En kävellytkään osastolle. Lapsi lähti teholle suoraan salista ja itse minut vietiin saamaan veritankkausta, hemohessiä (niin se yllätti, että minuunkin ko. ainetta laitettiin) tippaa yms.

- Miten paljon tunteita lautautuu siihen ja kuinka vaikealta tuntuu saada sairaslapsi. Ja tuntui todella yllättävältä, että me saimme sairaan lapsen. Luulin, että kestäisin sen ja meidän perheeseen on erilaisetkin lapset tervetulleita. Mutta sitä surikin lapsen puolesta. Jo ensimmäisenä yönä kävi mielessään läpi koko lapsen elämän, mahdolliset koulukiusaamiset yms.

VAUVA-AIKA

- Kuinka väsynyt sitä voi olla. Niin väsynyt, että ei muista edes omaa niemään :)

TAAPEROAIKA:

- Kuinka joku ihminen voi olla niin rakas, että voisi syöksyä hänen eteensä suoraan kuolemaan.