Puran pahan oloni mieheeni

Minun on paha olla, pahaolo ei näy aina, minulla on paljon niitä hyviä päiviä. Mutta pahaolo nostaa päätään aina silloin kun olen jostain asiasta stressaantunut, ärtynyt tms. Tällä kertaa stressitekijä on ollut "kylässä" oleva tuttuni joka lähestulkoon tuppautui luokseni asumaan viikoksi! (aluksi luulin että hän olisi ollut yön tai kaksi, nyt lähdin äitini luona käymään (pikkusiskollani on wanhat huomenna) ja toivon että tämä tuttava olisi häipynyt kun huomenillalla palaan kotiin). Ärsyttää. Ja tästä kaikesta saa kärsiä mieheni: minulle tuli eilen pahaolo ja turhautuminen siitä kun hän ei kadulla kävellessämme pitänyt kädestäni kunnolla kiinni ja lopulta olin ärtyisä ja surullinen siitä kun hän ei kohtele minua niiin että tuntisin oloni hänen erityiseksi naisekseen. (esim. Joskus Spontaanisti viemällä elokuviin tai yllättämällä, ostamalla kukkia jne. 

Illalla hänen luona ollessani sitten aloin vuodattamaan ja valittamaan kuinka en tunne oloani erityiseksi. Siinä tuli minulla sekä miehellä pahaolo. Molemmat itkettiin paljon, koska viime kerrasta, kun vuodatin huusin ja raivosin miehelle, ei ollut vielä kulunut viikkoakaan, joten molemmat pelkäsimme suhteen tulevaisuutta ja mies mietti sitä että onko tässä nyt hyvä olla jos hän ei minua onnelliseksi tee. Mieheni ei sitä meinaa ymmärtää että ei hän yksin minua voi onnelliseksi tehdä, olen elämäni aikana saanut kokea niin paljon pahaa (9-vuotta kestänyt koulukiusaaminen, vanhempien ero ja sen lieveilmiöt, yksinäisyys) että olen nyt kotipaikkakunnaltani lähdettyäni niitä joutunut työstämään, ja se on ollut erittäin rankkaa. ( Olen jo saanut psykologille ajan ja aion siellä puhua kaikesta tästä.

haluaisin olla parempi nainen kuin nyt olen. olen Vasta 20 ja näin pohjalla ja huono parisuhteessa. olemme seurustelleet vasta n. puoli vuotta (tunteneet melkein vuoden) ja tämä on pisin parisuhteeni tähän mennessä. Auttakaa, mitä teen? en halua erota koska rakastan miestä todella paljon.. :(<3