Lue keskustelun säännöt.
Minulla on kaksi lasta ja rakastan vain toista.
13.02.2013 |
Tätä lasta, jota rakastan, ikävöin jo pienenkin eron jälkeen. Vaikka lapsi olisi ollut pari tuntia poissa. Rutistan ja halaan pävittäin.
Toista lasta kohtaan en tunne mitään läheisyyden tarvetta, en ikävöi edes lasta, jos tämä on poissa. Lähinnä olen vain huojentunut, kun saan olla hänestä erossa.
Kivittäkää!
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 09:24"]
Tätä lasta, jota rakastan, ikävöin jo pienenkin eron jälkeen. Vaikka lapsi olisi ollut pari tuntia poissa. Rutistan ja halaan pävittäin.
Toista lasta kohtaan en tunne mitään läheisyyden tarvetta, en ikävöi edes lasta, jos tämä on poissa. Lähinnä olen vain huojentunut, kun saan olla hänestä erossa.
Kivittäkää!
[/quote]
Et ansaitsis lapsia ollenkaan. Oot niin typerä ja alhainen etten laske sua ees ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivitä itse itseäsi. Ptääkö kaikki sun puolestas tehdä!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 09:33"]
Kivitä itse itseäsi. Ptääkö kaikki sun puolestas tehdä!
[/quote]
Outoa. Itselläni on kahdeksan lasta. Jokainen erilainen, oma yksilönsä. Toinen on äkkipikainen ja kovin kriittinen, ehkä hankalakin. Toinen elämänmyönteinen, lutunen, helppo ihminen. Kuusi muuta ovat myös omia, ainutlaatuisia luomuksia.
Jokainen lapseni mahtuu sydämeeni. Rakastan heitä jokaista omana itsenään.
On julmaa työntää omaa lasta pois, niin sylistä kuin sydämestä.
"Äiti rakastaa sisartani, äiti ei rakasta minua." - kovin surullista, kovin kipeää. Lapsesi ansaitsee parempaa. Ei ole hänen vikansa, että syntyi sinulle.
"Kiitos, että tulit juuri minun lapseksi." - Näin voi sanoa. Näin sanon lapsilleni aina sililloin tällöin, kullekin vuorollaan.
p.s.En ole mikään pyhimys, en enkeli. Olen vaan äetimmeinen Kuopijosta.
Yleensähän äidinrakkautta ei jaeta, vaan kerrotaan...
Sääliksi käy pientä lasta, jota äitinsä ei rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä "vikaa" siinä toisessa lapsessa sitten on, sun mielestä? Avaa vähän, niin vois paremmin ottaa kantaa, eikä vain kivittää alkuun.
Joo, kivitän.
Olet huono äiti. Harvoin voi kenestäkään sanoa näin, mutta tämän kirjoittamasi perusteella sanon: olet ihan helvetin huono äiti.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2013 klo 09:24"]
Tätä lasta, jota rakastan, ikävöin jo pienenkin eron jälkeen. Vaikka lapsi olisi ollut pari tuntia poissa. Rutistan ja halaan pävittäin.
Toista lasta kohtaan en tunne mitään läheisyyden tarvetta, en ikävöi edes lasta, jos tämä on poissa. Lähinnä olen vain huojentunut, kun saan olla hänestä erossa.
Kivittäkää!
[/quote]
No kivitän. Miksi olet niin julma toiselle? Ymmärrätkö, mitkä vauriot aiheutat hänelle? Lapsi kyllä vaistoaa vaikkei vielä ymmärtäisi. Onko toisessa joku syy, miksi et pysty rakastamaan? Vamma tms, haastava persoonallisuus? Kai käyt asiaa läpi terapiassa, lapsen tähden?