Mies on alkanut entistä hankalammaksi
Sanon mitä vaan niin alkaa vastaan väittää ääni. Mistä tuollainen johtuu? Ei voi puhua oikein mistään.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt.
Miksi ei sano sitä ääneen ja muuta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt.
Miksi ei sano sitä ääneen ja muuta pois?
Muuta itse.
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt.
Miksi ei sano sitä ääneen ja muuta pois?
Koska tilanne on hänelle yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
Tarviitko miehen luvan muuttaa pois?
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
Ja sinun tahto on miehen taskussa?
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
Meillä tuli aamulla riita tai riidantapainen koska annoin periksi ihan tyhmästä jutusta. Valvoin aamuyöllä tuntikausia kuten yleensä aamuöisin. N kello 4 kierteli auto ja katseli näitä taloja, onko kukaan kotona. Mies väitti että nukuin koko yön ja näin vain unta. Sanoi myös Miksi en sitten soittanut poliisille. Ihan tyhmä juttu ja vaihdoin sitten puheenaihetta koska tosiaankin olin hereillä ja näin kaiken.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
En nyt oikein ymmärrä miksi syödessä ei voi kuunnella ja puhua? Ihan normaalia keskustella ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
Meillä tuli aamulla riita tai riidantapainen koska annoin periksi ihan tyhmästä jutusta. Valvoin aamuyöllä tuntikausia kuten yleensä aamuöisin. N kello 4 kierteli auto ja katseli näitä taloja, onko kukaan kotona. Mies väitti että nukuin koko yön ja näin vain unta. Sanoi myös Miksi en sitten soittanut poliisille. Ihan tyhmä juttu ja vaihdoin sitten puheenaihetta koska tosiaankin olin hereillä ja näin kaiken.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
En nyt oikein ymmärrä miksi syödessä ei voi kuunnella ja puhua? Ihan normaalia keskustella ruokapöydässä.
Tarkoitan jos syödään eri aikaan. Eli olen vaikka lämmittänyt ruuan ja otan ensimmäistä haarukallista. MIes ei ole juuri puhunut sitä ennen minulle sanaakaan, mutta sillä hetkellä kun alan syödä hänelle tulee hirveä tarve tulla kertomaan asioitaan. Ei kunnioita ruokarauhaani tai odota että puhuisi sitten kun voin keskittyä myös kuuntelemiseen hyvin. Miksi juuri sillä hetkellä kun syön??
No se on kyllästynyt mutta miesmäiseen tapaan haluaa pitää sut taloudenhoitajana, niin länkyttää sen verran, että et ihan heti eroa. Teet ainoastaan aloituksen aaveelle.
Naisen tehtävä on hoitaa kotityöt ja näyttää hyvältä. Ei lässyttää joutavuuksia tai keksiä turhia kotkotuksia. Se vi*utuksen aihe on.
Täällä asuu kanssa yksi vastarannankiiski.
Mikään ei ole oikein mitä minä sanon/teen.
Ja auta armias jos menen sanomaan olevani kipeä jostain tai väsynyt töistä, niin hänen pitää olla sata kertaa enemmän koska tekee oikeaa ja raskasta työtä pitkiä päiviä.
Todella harvoin kuuntelee mitä puhun ja monta kertaa päivässä puhuu päälle kun koitan jotain kertoa.
Yäk millaisia kumppaneita te viitsittekin katsella.
Miksi sä jaksat tollaista? Mä lähtisin jo kävelee. Onko se sun mies aina ollut ollainen vai näyttikö oman nurjan puolensa vasta yhteenmuuton jälkene?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
En nyt oikein ymmärrä miksi syödessä ei voi kuunnella ja puhua? Ihan normaalia keskustella ruokapöydässä.
Tarkoitan jos syödään eri aikaan. Eli olen vaikka lämmittänyt ruuan ja otan ensimmäistä haarukallista. MIes ei ole juuri puhunut sitä ennen minulle sanaakaan, mutta sillä hetkellä kun alan syödä hänelle tulee hirveä tarve tulla kertomaan asioitaan. Ei kunnioita ruokarauhaani tai odota että puhuisi sitten kun voin keskittyä myös kuuntelemiseen hyvin. Miksi juuri sillä hetkellä kun syön??
Luulee, että pystyt syömään ja kuuntelemaan yhtä aikaa. Muulloin näpyttelet puhelinta, etkä halua tulla häirityksi.
Muija oli ihan mahdoton viikonloppuna. Poistui makkarista ilman lupaa. Jumaleissön! Sitä en ymmärrä miten pääsi irti köysistä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata koska itselläni miehen kanssa sama ongelma. Kumppani vänkyttää ihan kaikkeen vastaan. Jos sanoin kissa, niin se onkin hänen mielestään koira jne. Ihan kaikkeen pitää olla vastarannan kiiski. En odota myötäilyä tms enkä ole aina oikeassa todellakaan mutta mies ei tule yhtään vastaan tai voi olla mistään samaa mieltä vaan vänkynvänkyn eri mieltä. Ei kuuntele yhtään mitä puhun. Saattaa kesken lauseeni lähteä vaikka vessaan tai karata näköpiiristä ja kuulemma kuuntelee jos puhun vaikka hän on eri huoneessa. Kuitenkin vähän ajan päästä selviää ettei ole kuunnellut halaistua sanaa, ja siihenkin pitää sitten vänkyttää että on kuunnellut vaikka jääkin kiinni asian tiimoilta kun ei ole kuunnellut. Nämä yleensä ihan arkipäiväisiä juttuja siis mistä puhun hänelle. Itse suuttuu jollen kuuntele häntä vaikka kesken lempiohjelmani tai kun syön. Ja silloin yleensä juuri lähestyy minua kun olen keskittynyt johonkin omaan asiaan kuten syömiseen. Sitten nälvii etten kuuntele häntä niin päivä kausia.
Mies ei kuitenkaan halua erota ja suuttuu jos puhun erilleen muuttamisesta. Aika pihalla olen että mikä ihme hänellä on?
En nyt oikein ymmärrä miksi syödessä ei voi kuunnella ja puhua? Ihan normaalia keskustella ruokapöydässä.
Tarkoitan jos syödään eri aikaan. Eli olen vaikka lämmittänyt ruuan ja otan ensimmäistä haarukallista. MIes ei ole juuri puhunut sitä ennen minulle sanaakaan, mutta sillä hetkellä kun alan syödä hänelle tulee hirveä tarve tulla kertomaan asioitaan. Ei kunnioita ruokarauhaani tai odota että puhuisi sitten kun voin keskittyä myös kuuntelemiseen hyvin. Miksi juuri sillä hetkellä kun syön??
Silti. Miksi sitä ruokaa pitää niin keskittyneesti kauhoa suuhun, että ei pysty kuuntelemaan?
--