Oletteko kokeneet mielialalääkkeistä apua lapsen kanssa jaksamiseen?

Up

Saattaa auttaa, mutta ihan ensimmäiseksi ota yhteyttä neuvolapsykologiin. Psykologilta saat henkisiä työkaluja, joista hyödyt pitkään. Lääkkeet auttavat sen hetken, kun ovat verenkierrossa.

Osa ongelmaa voi olla ihan oman ajan ja tekemisen puute. Oma vointini yllättäen koheni, kun aloitin opiskelun kotiäitinä ollessani. Minulla oli jotain omaa, josta innostua.

No todennäköisesti et saa, masennuslääkkeet eivät tuota ilon tunnetta. Lähinnä latistaa ahdistuksen ym. tunteet, saattaa jopa latistaa viimeisetkin ilon tunteet mikäli niitä vielä koet.

Pahimmassa tapauksessa masennuslääkkeet väsyttää niin, ettet jaksa sitäkään vähää lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Saattaa auttaa, mutta ihan ensimmäiseksi ota yhteyttä neuvolapsykologiin. Psykologilta saat henkisiä työkaluja, joista hyödyt pitkään. Lääkkeet auttavat sen hetken, kun ovat verenkierrossa.

Osa ongelmaa voi olla ihan oman ajan ja tekemisen puute. Oma vointini yllättäen koheni, kun aloitin opiskelun kotiäitinä ollessani. Minulla oli jotain omaa, josta innostua.

Olen jo siinä pisteessä, että mikään oma aika tai tekeminen ei kiinnosta. Käyn neuvolapsykologilla, mutta en jotenkin osaa puhua tästä asiasta. Ehkä otan seuraavalla kerralla puheeksi oloni heikkenemisen. Lääkärilläkin olen käynyt väsymyksen takia, ja siellä vakuuttelin etten ole masentunut, mutta yhtäkkiä vaan olen nyt sen jälkeen vajonnut tähän olotilaan.

Eikös mielialalääkkeiden idea ole se, että niitä syödään vuosien ajan joka päivä, ja näin korjaavat aivojen tasapainoa? Vaikea edes saada tätä tunnetta välittymään mitenkään täällä. Varmaan joku lamaantunut tai aivokuollut on lähimpänä tätä tunnetta. Parisuhde tuntuu vankilalta jossa minua painostetaan sinnittelemään, enkä jaksa tapella enää vastaan.

Ap

Kyllä! Laitan aamulla Venlafaxiinit korviini, niin se riivatun huuto ei kuulu läheskään niin panana.

Varmaan auttaa, kun sipiva lääke löytyy. Yleensä kestää pari viikkoa ennen vaikutuksen alkua. Ehkä saat jotain muuta tuoksi ajaksi. Voimia. Muista ulkoilla.

Ja pöllyssäkö puolitoista vuotiastasi hoivaisit äidin hellällä otteella.

Kyllä on nyt keskustelun paikka. Kodinhoitaja kotiin jne.

Lääkkeet vaikuttaa hieman viiveellä, muutaman viikon kuluttua alat saada tuloksia. Ne rakentaa pikkuhiljaa sinun hermoverkostoja jotta voit taas kokea mielihyvää. Mutta lääkkeet yksistään ei toimi jos sinulla ei ole mitään mikä sitä mielihyvää voisi aiheuttaa. Tällä hetkellä ongelma näyttäisi olevan se että elämäsi pyörii kodin ja lapsen ympärillä. Voisitko palata työelämään vaikka osa-aikaisena? Tai aloittaa harrastuksen niinkuin joku ehdotti? Lisäksi sinulla on parisuhde josta et saa tukea? Miksi olette yhdessä? Antaako parisuhde enemmän vai ottaako se? Osallistuuko puoliso lapsen hoitoon? Jos aloitat lääkkeet niin niitä ei sitten missään nimessä saa lopettaa ominpäin. Loppuelämää ei tietenkään ole tarkoitus niitä käyttää. Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Ja pöllyssäkö puolitoista vuotiastasi hoivaisit äidin hellällä otteella.

Kyllä on nyt keskustelun paikka. Kodinhoitaja kotiin jne.

Mikä ihme käsitys tuo on, että mielialalääkkeistä olisi pöllyssä? Eikö ne nimenomaan päinvastoin auta tähän ihan kuolleeseen ja lamantuneeseen oloon toimintakykyä lisäämällä? En minä mitään diapameja ajatellut alkaa vetää tai muuta millä saa pään sekaisin. Ja en odota, että muuttuisin superonnelliseksi, vaan että kaikki tekeminen ei olisi kamalan vastenmielistä aamusta iltaan.

Ap

Ihmisessä on itsessään voima, mieliala lääkkeet pahentaa. Et ole oma itsesi. Eikä se ole lapsen kannalta hyvä asia.

Mieliala lääkkeet sopii joihinkin tapauksiin, jos on jotain järkyttävää tapahtunut. Ei väsymykseen tai kyllästymiseen.

Jollet saa apua kotiaskareisiin. Yritä järjestää elämästäsi pois kaikki ylimääräinen ja keskityt olennaiseen eli lapseen.