Mitä kaikkia lääkkeitä vanhuksille syötetään hoitokodeissa
Kommentit (65)
Jotenkin näyttää siltä, ettei lääkkeet välttämättä tee vanhuksille hyvää.
Taitaa olla niin, että parhaiten pysyy terveenä, jos kiertää lääkärit kaukaa.
Kaikkea määrätään niin helposti joidenkin viitearvojen tai riskien perusteella täysin terveille nuorille ja keski-ikäisille ihmisille.
Mikään lääke ei ole sellainen, ettei sillä olisi haittavaikutuksia.
Rauhoittavat kuuluvat myös "vakio"lääkkeisiin!!
Vanhusten lääkitseminen on todella ongelmallista. Olen nähnyt hoivakodeissa lääkäri on joku muu kuin suomalainen, kielitaito olematon. Jokaisen asukkaan lääkelistat on huomattavia. Lääkkeet on annoskohtaisesti pusseissa aivan riippumatta siitä, onko eri lääkkeillä haitallisia yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi yksi lääke saattaa eliminoida toisen lääkkeen vaikutuksen. Vanhuksilla on nielemisvaikeuksia, hahmotusvaikeuksia ottaa lääkkeet. Joten hoitaja saattaa murskata koko annospussin sisällön vaikka siellä olisi sellaisia lääkkeitä joita ei saisi puolittaa. Lääkkeen teho voi kadota, tai vaikutus alkaa heti liian suurena, jolloin on vaarana myrkytys. Lääkkeet saattavat kumuloitua vanhuksen elimistöön niin, että niitä on jatkuvasti liian suuri pitoisuus vanhuksen veressä. Lisäksi lääkeaineiden vaikuttavat mekanismit menevät siinä hiennonuksessa vinksvonks, syntyy aivan uusia kemiallisia yhdistelmiä niistä eri lääkeaineista.
Valtaosalla vanhusten käytössä olevista lääkkeistä on sellaisia sivuvaikutuksia kuten kaatumisriskin lisääntyminen, sekavuus, käytöshäriöt, muistin ja kognitiivisten kykyjen heikkeneminen. Usein on kuitenkin vaikea sanoa, johtuuko tämä vain vanhuuden raihnaisuudesta, dementiasta vai käytetyistä lääkkeistä. Vanhuksilla itsellään on vain heikko kyky arvioida omaa oloaan tai kertoa siitä, onko lääkkestä apua. Usein ei pysty edes ulkomaailman kanssa kommunikoimaan.
Ehkä eniten kuitenkin häiritsee se, että vanhuksille syötetään muutaman tunnin välein näitä annospussilääkkeitä, eikä ole mitään empiiristä tietoa siitä, miten ne vaikuttavat ko olevien sairausten hoidossa. Lääkäri konsultoi lähinnä tarvittaessa (puhelimitse) ja vanhukset syövät niitä mömmöjä ihan koko ajan.
Se "rotanmyrkky" on useimmille elintärkeä.
Skitsofrenialääkkeitä muun muassa, hirveät määrät, perustellaan karkaamisherkkyydellä.
Lähes kaikilla on jonkin sortin muistilääke käytössä sekä myös särkylääkkeet. Sydän- ja verenpainelääkkeet tulee hyvänä kakkosena sekä verenohennuslääkkeet. Osalla haastavasti käyttäytyvistä dementikoista on muistilääkkeen lisänä jotakin käytöstä tasaavaa lääkettä ahdistukseen ja levottomuuteen. Vatsantoimintalääkkeitä on lähes jokaisella, unilääkkeitä vain muutamalla. Parkinsonin tautia sairastavilla on oma lääkityksensä siihen, kuten myös psyykkisesti sairailla vanhuksilla. Meillä on myös useita vanhuksia joilla ei ole käytössään mitään muuta kuin vatsantoimintalääke ja vitamiinit, sitten taas vastaavasti on niitä joilla saattaa olla yli kymmenen valmistetta käytössä. Jokaiselle vanhukselle tehdään kerran vuodessa lääkityksen kokonaisarviointi ja tarpeen mukaan väliarviointi mikäli tilanne sitä vaatii. Mielestäni meillä on lääkeasiat hyvin hoidossa, monessa paikassa näin ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
mitä väliä mitä niille syötetään ,ne kuolevat kumminkin
Kaikki me kuollaan, että sun logiikalla ei ole kenenkään lääke- tai muulla syömisellä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ketipinor eli patenttilääkkeenä aikaisemmin tunnettu Seroquel taitaa olla aika suosittu. Näyttää paremmalta, että vanhukselle syötetään neuroleptidiä eikä bentsoja. Tarkoitus on sama, että mummeli tai vaari makaa sängynpohjalla, mielellään 16h vuorokaudesta.
Tämä on totta. Lääkäreiden kirjoittamia bentsoja seurataan. Ketipinorilla ei heikko vanhus pysy valveilla edes niin kauan, että söisi kunnolla. Sillä siitä päästäänkin nopeammin.
Äitini ei ollut vanhus, mutta sairas (syöpä). Ennen sairaalahoitoa oli jo lääkelista kertynyt aikamoiseksi. Pegorion, somac, panadol 3 x pv, oxynorm, oxycontin, fentanyl-laastari ja lyrica. Tuohon sitten sairaala lätkäisi päälle vielä serenian (psykoosilääke ihmiselle, jolla ei ole mielenterveysongelmia) ja nukahtamislääke niin kuolo korjasi reilussa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeitä. Miksi?
Hyvä kysymys. Sen lisäksi rauhoittavia. Että ovat hiljaa eivätkä häiritse ja teetä lisätyötä sillä yhdellä yöhoitsulla joka valvoo koko osastoa. Itse haluaisin eutanasian ennen kuin joudun johonkin tuollaiseen kammottavaan laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeitä. Miksi?
Minä ainakin haluan unilääkkeet vanhainkodissa. Miksi kärsiä unettomuudesta ja odottaa tuntitolkulla, että joku ehtii auttamaan ylös. Tai illalla valvoa, kun ei saa unta, kun särkee olkaa tai jalkaa.
Ehdottomasti minulle tuhdeimmat unilääkkeet aina yöksi, että saan edes nukuttua kunnolla. Marttyyrin kruunu ei kaunista ketään ja ei tee parempaa, että nukut vain pari, kolme tuntia vanhainkodissa.
Jos olen ihan höperö, vielä parempi tainnuttaa yöksi unilääkkeillä, kun antaa minun tippua sängystä, kun sängynlaitaa ei saa laittaa enää ylös. Tai kulken kolmen aikaan yöllä menossa hakemaan lapsia ja riisun yövaatteet ja ulostan käsiini ja syön sen köntsän. Unilääkkeet kehiin, niin nukun yön rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ollut vanhus, mutta sairas (syöpä). Ennen sairaalahoitoa oli jo lääkelista kertynyt aikamoiseksi. Pegorion, somac, panadol 3 x pv, oxynorm, oxycontin, fentanyl-laastari ja lyrica. Tuohon sitten sairaala lätkäisi päälle vielä serenian (psykoosilääke ihmiselle, jolla ei ole mielenterveysongelmia) ja nukahtamislääke niin kuolo korjasi reilussa viikossa.
Serenian, psykoosilääke?
Eiköhän se ollut syöpä, joka äitisi tappoi. Vai olisitko halunnut hänen kituvan vielä pitempään.
Tästä kohusta seuraa nyt se, että kenenkään ei uskalleta antaa kuolla. Eli antibioottitippaa tipan jälkeen ja peg-letkuja mahaan, jos ei pysty syömään ja elvytetään, niin että kylkiluut murtuu ja hengityskoneessa voidaan pitää hengissä jopa vuosia, ettei kukaan pääse syyttämään, että vanhus kuoli.
Nyt ymmärrän, miksi moni sairaan- ja lähihoitaja vaihtaa alaa.
Hohhoijaa, kyllä huomaa useista kommenteista ettei ihmisillä ole mitään käsitystä minkälaisia muistisairaat pahimmillaan saattaa olla.
Hoivakodissa jossa itse työskentelen, todella monelle vanhukselle ”syötetään” käytöshäiriöihin näitä pahamaineisia lääkkeitä, sillä huutelusta, agressiivisuudesta ja levottomuudesta kärsii hoitajien lisäksi ennen kaikkea toiset asukkaat. Siinä ei hyssyttelyt ja rauhoittelut tai edes se kuuluisa hyvä hoitajamitoituskaan auta jos toiset asukkaat joutuu kuunnella yöt läpeensä huutavaa muistisairasta tai pelkäämään ja jopa kokemaan väkivaltaa toisen asukkaan toimesta.
Hoitajillehan nyt ei sympatiaa koskaan heru, ammattitaidottomuuttahan se omaisten ym. mielestä tietenkin on jos ei agressiivisen muistisairaan kanssa pärjää.
Joten kyllä, meidän ”pahamaineisessa” yksityisessä hoivakodissa lääkitään muistisairaita ”hiljaiseksi”, ihan vaan kaikkien turvallisuuden ja arjen sujuvuuden takaamiseksi.
Repikää siitä!
Ei tästä kauaa ole, kun paikkakunnallamme miesasukas pieksi henkihieveriin asukastoverinsa. Naispuolinen hoitaja ei pystynyt tekemään mitään ja poliisien tulossa kesti niin kauan, että ehti hakata aika pahaan kuntoon.
Tässä tunnutaan taas unohtavan, että vanhuksella on usein jo muuttaessaan tehostettuun palvelutaloon pitkä lääkelista. Itse saattavat olla napsineet uni- sekäkipulääkkeitä ylimääräisiäkin, kun itse ovat huolehtineet lääkkeistään. Sitten ihmettelevät ja suuttuvat, kun eivät "normaalia" annostaan saakkaan, kun joku muu huolehtii lääkkeistä, että menevät lääkelistan mukaan.
Panadolia menee rutiinilla kaikille. Muut lääkkeet tarpeen mukaan.
Ettei olisi johtunut siitä eteisvärinän aikaansaamasta sydämen vajaatoiminnasta?