Oletko hävennyt sitä, että et koskaan tehnyt mitään merkittävää? Penskojen tehtailu ei ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Niin se elämä vaan jatkuu kaikkien meidän kuoleman jälkeen niin kuin meitä ei ikinä olisi ollutkaan. Sillä ei ole väliä mitä teit, jos se et olisi ollut sinä se olisi ollut joku muu. Lopulta olemme kaikki täysin merkityksettömiä.

Ne lapset saattaa muistaa äitinsä kuoleman jälkeen.

Joo lapsia on hyvä tehdä että pari vuotta kuolemasi jälkeen joku vielä muistaa sinut ennen kuin kuolee itse ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Mikä on mielestäsi merkittävää? Täyttääkö se merkittävyyden kriteerit että olen asunut 15 vuotta ulkomailla ja saanut hankittua miljoonan euron omaisuuden ja 3 lasta?

Vierailija kirjoitti:

Uraa et saanut, koska et mitään oikein osannut. Omaisuutta ei tullut samasta syystä. Jalkojasi toki osasit levittää ja sait viekkaudella lastin sisään, kenties jopa DI-miehen sellaisen. Mies oli satimessa, mutta sait miehen. Sehän oli tarkoituksesikin. Jossain siis onnistuit, mutta mitään yhteiskunnallisesti merkittävää et koskaan tehnyt. Elämä jatkuu jälkeesi kuin sinua ei olisi ollutkaan.

Sirkka, Eira

Itse asiassa aina joskus on käynyt mielessä, että saattaisin elämäni ehtoopuolella, johon tätä kirjoittaessani on toivon mukaan vielä aikaa, joten ehdin vielä harkitsemaan toiseenkin kertaan. Mutta siis mielessäni on käynyt, että pyrin elämään niin, että minusta oikeasti jää mahdollisimman vähän jälkeeni. Melkein niin kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.

En omaa isoja omaisuuksia tai valtaisia tuloja. Toisaalta en ole tällä hetkellä myöskään kenellekään velkaa. Varmasti moni haluaa jättää jälkipolvilleen perintöä. Ja heillä on siihen täysi oikeus tehdä niin, jos niin haluavat.  Mutta itse olen miettinyt, että voisiin haluta elää niin, että en olisi kuolin hetkellänikään velkaa kenellekään, eikä kukaan myöskään minulle. Omaisuuteni sen, mitä minulla on voisin yrittää realisoida ja muutoin hävittää jo elinaikanani.

Ainoana merkittävä, joskin verraten hyvin vähäisenä jälkeeni jäävänä omaisuutenani olisi sen verran rahaa, tai helposti rahaksi muutettavaa muuta omaisuutta, että sen verran, että tuon omaisuuden turvin minut saatettaisiin haudata ja viettää muistokseni hautajaiset minun kustannuksellani. Testamentissani olisi tätä varten erillinen toive. - Toivettani täsmentäisi pyyntö kieltäytyä ottamasta vastaan lahjoituksia, jos joku toinen saa syystä tai toisesta päähänsä että haluaisi kustantaa osan hautajaismenoistani.

Introvertti katselee mieluummin sivusta, kun ekstrovertit pätevät.

No ap ainakin häpeää. Voi raukkaa.

En tiedä tajuanko hävetä, mutta se vit-uttaa kyllä. Jotkut muusikot ja kirjoittajat ovat tavattoman tuotteliaita. Itse saan jotain pientä rustattua ja mitään ei koskaan valmiiksi. "Lahjakkuutta" duunariammateissa tai esim. kaupallisella alalla ei myöskään kumminkaan ole. En tiedä mitä tällaiselle ihmiselle pitäisi tehdä, kun älykkyys on ihan normaali, mutta ei minusta ole mihinkään.

Oletko aina noin ystävällinen?

En mä ole tehnyt mitään merkittävää. Paitsi saanut lapset. 100 vuotta tästä eteenpäin ja minä, puolisoni ja lapseni olemme mullan alla. Samoin ystävämme ja vanhenpamme.

Lapsenlapset, jos heitä saamme, saattavat muistaa isovanhempansa.

Kun he kuolevat, meitä ei muista kukaan. Surullista mutta elämä jatkuu muissa ihmisissä.

Kun miettii kuinka paljon ihmisiä on elänyt maapallolla kautta aikain, niin mikä on prosenttiosuus niistä ihmisistä jotka muistetaan. 0,5%? Vai vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on mielestäsi merkittävää? Täyttääkö se merkittävyyden kriteerit että olen asunut 15 vuotta ulkomailla ja saanut hankittua miljoonan euron omaisuuden ja 3 lasta?

Katoat historiaan. On jotenkin outoa että ns. tavallisissa suvuissa ei muisteta edellisiä sukupolvia edes 100v taaksepäin. Jossain aatelissuvussa historia tiedetään joku 700v taaksepäin.