Miten joku voi muuttaa toisen kanssa yhteen ja pahimmassa tapauksessa vieläpä kihlautua tämän kanssa alle vuoden tuntemisen jälkeen?

-

Helposti 😁

Muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin 6 kk tapaamisesta.

Sielunkumppanuutta❤

Näin teimme. Nyt 12 vuotta yhdessä.

Helposti! Muutettiin yksiin 3 kk:n seurustelun jälkeen, naimisiin 3 v myöhemmin ja edelleen 15 v myöhemmin ollaan yhdessä ilman isompia ongelmia. Joskus natsaa.

"Pahimmassa tapauksessa"?

On eri asia toteuttaa kuvailemasi 18-vuotiaana itseään etsivänä nuorena aikuisena kuin 30-vuotiaana aikuisena, jolle on jo ajat sitten selvinnyt mitä haluaa ja mitä ei. Nuorena harvemmin toimii, tosin on myös mahdollista tietenkin. 10 vuotta ikää lisää niin luultavasti olet käynyt läpi jo ne vaihtoehdot, jotka johtavat eroon ja tiedät mitä etsit. Silloin on eri asia edetä nopeasti.

Muutimme yhteen koska muutenkin käytännössä asuin hänen luonaan ja turhaan maksoin vuokria omasta kämpästäni. En näe yhteenmuuttoa minään vakavana peruuttamattomana asiana. Yhtälailla kämppiksiäkin tulee ja menee.

Sen tietää kun kolahtaa. Ei se sanonta turhasta tule.

Ei kai se sen isompi riski ole kuin vaikka kolmen vuoden jälkeen? Ihmiset myös muuttuvat ajan myötä ja kumppaniin voi kyllästyä jossain muussa vaiheessa. Ihan jokaisen kumppanin olen jättänyt samasta syystä kuin tiesin ongelmaksi jo suhteen alussa 1-3 kk alusta. Mun olisi vaan pitänyt olla rohkeampi vaihtamaan kumppania ennen kuin seurustelu kunnolla alkoi ja uskoa tähän ensivaikutelmaan.

Allekirjoitan osittain. Toki voi mennä syteen tai saveen.

Ensimmäisen avomiehen kanssa muutettiin yhteen puoli vuotta seurusteltuamme ja lopulta kymmenen vuoden jälkeen erottiin ystävinä.

Toisen avokin kanssa sama aikataulu, mutta helkkarin huonommin kävi. Mies muuttui raivohulluksi seuraavana iltana yhteisasumisen alkamisesta, jaksoi juurikin niin kauan että olin "nalkissa", jonka jälkeen katsoi asiakseen aloittaa mielivaltaisen käytöksen. Kun sain asiat hoidettua niin että pääsin pois, muuttui ääni taas kellossa että saisi mut takaisin.. Vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä.

Mies muutti mun luo asumaan ekana iltana kun tavattiin. Vuoden pääst kihloihin. Nyt 14vuotta yhdes. Naimisissa ja lapsi.

Kihloihin mentiin about 10 kk päästä seurustelun alkamisesta ja aika pian tämän jälkeen muutettiin virallisesti yhteen. 3 vuotta kihloihin menon jälkeen mentiin naimisiin ja tässä sitä ollaan. Tänä vuonna tulee 2 v naimisissaoloa täyteen. :)

Me jätettiin ehkäisy pois puolen vuoden jälkeen ja olin heti raskaana.

Kihloihin mentiin siitä parin vuoden päästä.

7 vuotta myöhemmin haluttiin toinen lapsi joka saatiinkin. Siitä vuoden päästä mentiin naimisiin.

Nyt ollaan oltu aviopari reilun vuoden ja onnellisia ollaan ja rakastuneita edelleen ja hellyyttä ja läheisyyttä riittää. Yhdessä oltu nyt reilu kymmenen vuotta. Ollaan lähes kaikki aika yhdessä parheenä. Suhde on vaan parantunut vuosien saatossa.

Sitä vaan tiesi että toinen on se oikea.

Itse en ymmärrä vuosien seurustelua ja tapailua. Kyllä tietämäni onnelliset parit joilla pitkä suhde takana on juuri niitä jotka ovat olleet yhdessä heti ja täysillä mukana.

Ei ole tarvinnut katua. Tiesin parin päivän seurustelun jälkeen, että tämä mies on minulle se oikea. Mies oli ihan samaa mieltä. 20 vuoden jälkeen olemme edelleen samaa mieltä.

Narsiti voi piilotella todellista luonnettaan vuosikaudet, mutta ei yleensä viitsi.

Jos ap:llä onkin surkeita kokemuksia ihmissuhteista, niin niiden syy voi olla itsessäkin eikä aina siinä toisessa tai koko muussa ihmiskunnassa.

Aika ei ole ratkaiseva tekijä, vaan toimiva vuorovaikutus. Ja nyt en jaksa k-miehille ja pleikka-jonneille alkaa vääntää, mitä tämä merkillinen sana tarkoittaa, googlatkaa hönökit.

Vajaa 2kk niin asuttiin jo yhdessä. Oltiin täysin rakastuneita ja helpotti huomattavasti kun muutin miehen nurkkiin ja asuttiin samalla paikkakunnalla.

9kk seurustelun jälkeen odotettiin meidän esikoista.

Nyt aikaa mennyt 11.v ja kuudes lapsi tulossa.

Edelleen täysin rakastuneita.

Mun ensinäkemältä oikea osoittautui kuspiäksi 25 vuoden yhdessäolon jälkeen.  Että olisko ap:n mielestä tollanen 50 vuotta sopiva aika seurustella ennenkuin muuttaa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan osittain. Toki voi mennä syteen tai saveen.

Ensimmäisen avomiehen kanssa muutettiin yhteen puoli vuotta seurusteltuamme ja lopulta kymmenen vuoden jälkeen erottiin ystävinä.

Toisen avokin kanssa sama aikataulu, mutta helkkarin huonommin kävi. Mies muuttui raivohulluksi seuraavana iltana yhteisasumisen alkamisesta, jaksoi juurikin niin kauan että olin "nalkissa", jonka jälkeen katsoi asiakseen aloittaa mielivaltaisen käytöksen. Kun sain asiat hoidettua niin että pääsin pois, muuttui ääni taas kellossa että saisi mut takaisin.. Vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä.

Näissä se avainsana on "nalkissa" eli sama voi käydä ilmi myös pidemmän suhteen vakiinnuttua tai vasta lapsien synnyttyä.

Riippuu siitä, että miten hyvin tuntee sen toisen ja miten paljon haluaa olla juuri hänen kanssaan. Tapasin mieheni parikymppisenä opiskeluun liittyvässä kesäharjoittelussa. Muutamassa viikossa siirryttiin samaan kämppään ja ollaan nyt oltu intensiivisesti yhdessä yli 30 vuotta. Kyllä mä tiesin ensi silmäyksellä että hän tai ei kukaan.

Kysykäämme julkkislääkäri E.Vuorijoltain