Miten asperger vaikuttaa päivittäiseen elämääsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Henkistä pahoinpitelyä/kiusaamista tms missään vaiheessa elämääsi? Kuulostat sellaista kokeneelta introvertiltä, et aspergerilta.

Henkistä väkivaltaa kyllä. Epäilen että lääkärini antoi dg minulle turhaan noin 5 vuotta ollessani hänen hoidossa ja kaikkien tutkimusten jälkeen. Minulla on kuitenkin lapsesta asti ollut neurologisia häiriöitä, puheentuottamisen ongelmia ja oppimisvaikeuksia. Kaikki sosiaaliset tavat ja eleilyt olen matkinut muilta. Se on ehkä se syy miksi minusta ei heti uskoisi as diagnoosia.

Normaalilla älykkyydellä varustettu Asperger oppii esittämään ja leikkimään sosiaalista roolia. Se ei tarkoita että siitä mitään ymmärtäisi, saatika että tunnetasolla olisi siinä mukana. Minäkin teeskentelen hienosti - hetken kerrallaan.

Minä uskon 90% ajasta että olen saanut väärän diagnoosin. Diagnoosin sain sen jälkeen kun olin itse diagnosoinut itseni. 

Toisaalta uskon että kun sain diagnoosin aloin ymmärtää itseäni ja korjaamaan puutteita mitä pystyin.

Arkielämäni on silti muutama rajoite. Olen esim miltei täysin kasvosokea. Mikä on tosi kiva kun esim entisessä työpaikassa en tunnistanut pomoani, vaikka olin nähnyt hänet monesti. Muutenkin aiheuttaa hankalia ja kiusallisia tilanteita. Sanon asioita väärin. Tarkoitan jotain muuta mutta ihmiset ymmärtää ne väärin. Ystäväni yritti kyllä kerran selittää minulle missä minulla menee vikaan, koska kuulemma se lauserakenne jolla sanoin sille taas jotain oli sellainen että se kuulemma tarkoitti jotain eri asiaa mitä olin itse ajatellut. En ymmärtänyt. En ole millään tapaa kiellellisesti lahjakas. Joten tosi paljon tilanteita joissa sanon asiat väärin. Sain viimeisestä työpaikasta potkut tämän takia kun pomo suuttui ja en osannut korjata tilannetta vaan kävelin vain pois sanomatta enää sanaakaan. Pomo ihan suoraan sanoi että tein työni hyvin asia ei johdu siitä vain kun muuten olen sanonut sitä ja tätä. Pomo meni ja haukkui minut myös kaikkiin muihin lähiseudun firmoihin (kiva pienellä paikkakunnalla) . No jos en enää töitä saa niin sitten voisin ruveta tekeen vauvoja. Naisena kyl raskaaksi saisin itseni. 

Mitäs vielä...

En ole peseytynyt nyt yli kahteen viikkoon, enkä koe tarvetta että pitäisi. Vaatteet joita käytän on myöskin ollut pesussa viimeksi varmaan puolivuotta sitten ja olleet päällä aika koko ajan tämän ajan. Aika tahraset. Ei minua häiritse. Kun menen ulos ja tapaan ihmisiä niin puen "pyhävaatteet" päälle, vaikka nekin on aika tahraset jo. Käytän kotona samaa lautasta, mukia ja haarukkaa joka päivä. Nekin on olleet pesemättä ööö.... tosi pitkään. 

Muutama tuttu yrittää kaveerata ja yritän tosi kovasti pitää yhteyttä, mutta ei kiinnostaisi. Se vaatisi niin paljon vaivaa, enkä tiedä viihdynkö kuitenkaan hänen kanssaan. Yleensä viihdyn vaik kerran kuussa  muutaman tunnin ihmisten kanssa ja monet kaveri suhteet vaativat paljon enemmän. 

Edellisen sivun assi vastaa!

1) En ole millään tavalla kielellisesti lahjakas oikeasti, en siis ymmärrä kielioppia enkä osaa puhua kieliä, enkä ole oppinut esimerkiksi ruotsia ollenkaan. Englanti on ollut aina 10 vaikken ole ikinä erityisemmin opetellut, samoin äidinkieli. Uusia kieliä en opi enkä ymmärrä.

2) En osaa matematiikkaa myöskään käytännössä juuri ollenkaan, enkä myöskään esimerkiksi laittaa ruokaa tai tehdä mitään "käytännön asioita". Minulla oli avustaja kotitalouden ja käsityön tunneilla. En myöskään ymmärrä puhetta kovin hyvin ja minulla on ongelmia toiminnanohjauksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Edellisen sivun assi vastaa!

1) En ole millään tavalla kielellisesti lahjakas oikeasti, en siis ymmärrä kielioppia enkä osaa puhua kieliä, enkä ole oppinut esimerkiksi ruotsia ollenkaan. Englanti on ollut aina 10 vaikken ole ikinä erityisemmin opetellut, samoin äidinkieli. Uusia kieliä en opi enkä ymmärrä.

2) En osaa matematiikkaa myöskään käytännössä juuri ollenkaan, enkä myöskään esimerkiksi laittaa ruokaa tai tehdä mitään "käytännön asioita". Minulla oli avustaja kotitalouden ja käsityön tunneilla. En myöskään ymmärrä puhetta kovin hyvin ja minulla on ongelmia toiminnanohjauksen kanssa.

Kiitos vastauksista. Silti en vieläkään täysin ymmärrä tuota ensimmäistä kohtaa. Onkohan niin, että opit kieliä vain kuuntelemalla niitä paljon? Siksi olet menestynyt hyvin äidinkielessä ja englannissa? Kyllä kai englannin kymppiin täytyy osata myös kielioppia? Ehkä tarkoitat, että opit kieliä käytännön kautta, mutta et kirjoista. Oletko katsonut paljon englanninkielisiä ohjelmia televisiosta/netistä?

Mitä jos olisi halua tutkia Asperger, mutta ei ole ketään lapsuudesta haastateltavaksi?

Poikani 9-v on saanut vasta asperger-diagnoosin. Hänellä on tunnesäätelyn ongelmia, niin positiivisten kuin negatiivisten tuneiden kanssa, saattaa iloissaan riehaantua "yli" ja pettymyksen tunteet ja epäonnistuminen saattaa aiheuttaa raivarin. Aistiyliherkkyyksiä on. Huomioi yksityiskohdat, mutta ymmärtää hyvin myös kokonaisuudet. Vauvana, taaperona ja isompanakin aurinkoinen ja tunteikas lapsi. On aina ottanut kontaktia ja tykännyt halia jne. Ongelmat on lähinnä koulussa. Ymmärtää ja hyvin usein huomaa hyvinkin tarkkaan toisten ihmisten tunnetilat, mutta ollessaan ylivirityynyt, ei pysty huomioimaan toisia. Olisin kysynyt teiltä, joilla on asperger diagnoosi, kuulostaako tämä yhtään tutulta? Kun kirjallisuudessa esitetään yhtenä kriteerinä se, että ei kykene lukemaan toisten ilmeitä ja eleitä, niin voiko se kyky vaihdella ympäristön mukaan?

Kaiketi se on sitten jonkinlainen "kielikorva". :)

Jokseenkin ristiriitaista kun en silti ymmärrä puhetta aina kunnolla. :D

T. Se edellisen sivun assi

Nostan, koska aihe kiinnostaa oikeasti. t. 31

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Tämä kiinnostaa myös minua! Itse asiassa raivostuttaa, jos tällaista materiaalia ja tietoutta leviää ilman tutkimuksia ja diagnoosia!

Vierailija kirjoitti:

Poikani 9-v on saanut vasta asperger-diagnoosin. Hänellä on tunnesäätelyn ongelmia, niin positiivisten kuin negatiivisten tuneiden kanssa, saattaa iloissaan riehaantua "yli" ja pettymyksen tunteet ja epäonnistuminen saattaa aiheuttaa raivarin. Aistiyliherkkyyksiä on. Huomioi yksityiskohdat, mutta ymmärtää hyvin myös kokonaisuudet. Vauvana, taaperona ja isompanakin aurinkoinen ja tunteikas lapsi. On aina ottanut kontaktia ja tykännyt halia jne. Ongelmat on lähinnä koulussa. Ymmärtää ja hyvin usein huomaa hyvinkin tarkkaan toisten ihmisten tunnetilat, mutta ollessaan ylivirityynyt, ei pysty huomioimaan toisia. Olisin kysynyt teiltä, joilla on asperger diagnoosi, kuulostaako tämä yhtään tutulta? Kun kirjallisuudessa esitetään yhtenä kriteerinä se, että ei kykene lukemaan toisten ilmeitä ja eleitä, niin voiko se kyky vaihdella ympäristön mukaan?

Ehdottomasti se on tavallistakin heikompaa suuremmissa ryhmissä jossa keskittyminen muutenkin herpaantuu. Minäkin analysoin kohtuullisen tarkastikin toista kahdenkeskisissä tilanteissa - en tosin tavallisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Poikani 9-v on saanut vasta asperger-diagnoosin. Hänellä on tunnesäätelyn ongelmia, niin positiivisten kuin negatiivisten tuneiden kanssa, saattaa iloissaan riehaantua "yli" ja pettymyksen tunteet ja epäonnistuminen saattaa aiheuttaa raivarin. Aistiyliherkkyyksiä on. Huomioi yksityiskohdat, mutta ymmärtää hyvin myös kokonaisuudet. Vauvana, taaperona ja isompanakin aurinkoinen ja tunteikas lapsi. On aina ottanut kontaktia ja tykännyt halia jne. Ongelmat on lähinnä koulussa. Ymmärtää ja hyvin usein huomaa hyvinkin tarkkaan toisten ihmisten tunnetilat, mutta ollessaan ylivirityynyt, ei pysty huomioimaan toisia. Olisin kysynyt teiltä, joilla on asperger diagnoosi, kuulostaako tämä yhtään tutulta? Kun kirjallisuudessa esitetään yhtenä kriteerinä se, että ei kykene lukemaan toisten ilmeitä ja eleitä, niin voiko se kyky vaihdella ympäristön mukaan?

Omakohtaisesti ei kuulosta tutulta. Mulla ongelma on nimenomaan aina ollut se, etten luonnostani osaa yhtään lukea muiden tunnetiloja. Olen yrittänyt sitä toki tietoisesti opetella, huomatessani joutuvani vaikeuksiin siksi että en huomaa niitä hienovaraisempia merkkejä, mutta sittenkin tajuan vasta kun eleet joilla yritetään tunnetilaa osoittaa on jo aika "karkeita". Esim. jos joku alkaa haukotella tai pyöritellä silmiä kun puhun jostain, tajuan että tuo on merkki että olen taas tainnut pitää muille erittäin tylsää monologia. Mutta en huomaa mistään pienistä eleistä kuten useimmat. 

Joskus kun vielä olin kiinnostunut parisuhteista, oli myös hyvin vaikeaa kun ei tajunnut yhtään toisen viestintää. Ihan seksinkin suhteen en pystynyt ollenkaan päättelemään, onko mies juuri nyt kiinnostunut vai ei. Usein kävi niin että luulin että on, lähestyin siinä mielessä ja tulin torjutuksi. Mies olikin ihan muussa kuin seksimoodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Asperger kuuluu autismikirjoon. Autismi vaikuttaa kunkin kirjon jäseneen yksilöllisesti. Tällä palstalta löytyy paljon epätieteellisiä väittämiä, joita esitellään tosiasioina. Kuten, että high function Asperger ei voisi saada diagnoosia jos on työelämässä tai opiskelee. Ihan höpönlöpöä. Itse olen kovinkin toimintakykyinen, korkeakoulutetussa ammatisssa ja älykkyysosamäärä 140 luokkaa. Osaan myöskin lukea ilmeitä ja tunnetiloja hyvin. Sosiaaliset ongelmat ilmenee muissa asioissa. En esimerkiksi osaa juuri lopettaa keskusteluja tai käydä small talkia. Katsekontakti on opittu lapsuudessa, mutta ei tule vieläkään ilman tietoista yritystä. Lisäksi Asperger ilmenee aistiyliherkkyyksinä, rituaaleina ja melko huomaamattomana stimmailuna ja epänormaalina unirytminä. Väsyn kaupunkiympäristössä todella helposti aistien ylikuormittumisen seurauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani 9-v on saanut vasta asperger-diagnoosin. Hänellä on tunnesäätelyn ongelmia, niin positiivisten kuin negatiivisten tuneiden kanssa, saattaa iloissaan riehaantua "yli" ja pettymyksen tunteet ja epäonnistuminen saattaa aiheuttaa raivarin. Aistiyliherkkyyksiä on. Huomioi yksityiskohdat, mutta ymmärtää hyvin myös kokonaisuudet. Vauvana, taaperona ja isompanakin aurinkoinen ja tunteikas lapsi. On aina ottanut kontaktia ja tykännyt halia jne. Ongelmat on lähinnä koulussa. Ymmärtää ja hyvin usein huomaa hyvinkin tarkkaan toisten ihmisten tunnetilat, mutta ollessaan ylivirityynyt, ei pysty huomioimaan toisia. Olisin kysynyt teiltä, joilla on asperger diagnoosi, kuulostaako tämä yhtään tutulta? Kun kirjallisuudessa esitetään yhtenä kriteerinä se, että ei kykene lukemaan toisten ilmeitä ja eleitä, niin voiko se kyky vaihdella ympäristön mukaan?

Ehdottomasti se on tavallistakin heikompaa suuremmissa ryhmissä jossa keskittyminen muutenkin herpaantuu. Minäkin analysoin kohtuullisen tarkastikin toista kahdenkeskisissä tilanteissa - en tosin tavallisin keinoin.

Osaatko kertoa millaisia keinosi ovat? Kysyn siksi, koska lapsellamme ei ole ollut vaikeuksia huomioida empaattisesti muita. Hän hyvin herkästi kysyy, onko joku allapäin jne.  Ja hän on esim noin 5-vuotiaana ymmärtänyt engalnninkielisestä elokuvasta roolihenkilön aikeet (mikä ei ollut selvää kaikille aikuisillekaan katsojille), vaikka ei vielä osannut edes lukea. 

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Asperger kuuluu autismikirjoon. Autismi vaikuttaa kunkin kirjon jäseneen yksilöllisesti. Tällä palstalta löytyy paljon epätieteellisiä väittämiä, joita esitellään tosiasioina. Kuten, että high function Asperger ei voisi saada diagnoosia jos on työelämässä tai opiskelee. Ihan höpönlöpöä. Itse olen kovinkin toimintakykyinen, korkeakoulutetussa ammatisssa ja älykkyysosamäärä 140 luokkaa. Osaan myöskin lukea ilmeitä ja tunnetiloja hyvin. Sosiaaliset ongelmat ilmenee muissa asioissa. En esimerkiksi osaa juuri lopettaa keskusteluja tai käydä small talkia. Katsekontakti on opittu lapsuudessa, mutta ei tule vieläkään ilman tietoista yritystä. Lisäksi Asperger ilmenee aistiyliherkkyyksinä, rituaaleina ja melko huomaamattomana stimmailuna ja epänormaalina unirytminä. Väsyn kaupunkiympäristössä todella helposti aistien ylikuormittumisen seurauksena. 

Mistä sitten johtuu, että et kykene small talkiin tai että et osaa lopettaa keskusteluja, jos kerran osaat lukea ilmeitä ja eleitä hyvin? 

Täällä on moni väittänyt että jotta saa diagnoosin täytyisi käydä jotkut valtavat tutkimukset läpi. Ei tarvi, minä sain sen yksityiseltä psykiatrilta ihan yhden keskustelun perusteella. Näin jälkeenpäin ajatellen olin masentunut silloin ja siksi kieltämättä oli sillä hetkellä aspergermaisia piirteitä. Sitten kun masennus aikoinaan meni ohi, lähti asperger-piirteetkin. Diagnoosi valitettavasti jäi papereihin ja pelottaa että toivottavasti se ei pomppaa esiin töitä hakiessa, kun ammattini on sellainen ettei varmasti aspergeria siihen haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani 9-v on saanut vasta asperger-diagnoosin. Hänellä on tunnesäätelyn ongelmia, niin positiivisten kuin negatiivisten tuneiden kanssa, saattaa iloissaan riehaantua "yli" ja pettymyksen tunteet ja epäonnistuminen saattaa aiheuttaa raivarin. Aistiyliherkkyyksiä on. Huomioi yksityiskohdat, mutta ymmärtää hyvin myös kokonaisuudet. Vauvana, taaperona ja isompanakin aurinkoinen ja tunteikas lapsi. On aina ottanut kontaktia ja tykännyt halia jne. Ongelmat on lähinnä koulussa. Ymmärtää ja hyvin usein huomaa hyvinkin tarkkaan toisten ihmisten tunnetilat, mutta ollessaan ylivirityynyt, ei pysty huomioimaan toisia. Olisin kysynyt teiltä, joilla on asperger diagnoosi, kuulostaako tämä yhtään tutulta? Kun kirjallisuudessa esitetään yhtenä kriteerinä se, että ei kykene lukemaan toisten ilmeitä ja eleitä, niin voiko se kyky vaihdella ympäristön mukaan?

Ehdottomasti se on tavallistakin heikompaa suuremmissa ryhmissä jossa keskittyminen muutenkin herpaantuu. Minäkin analysoin kohtuullisen tarkastikin toista kahdenkeskisissä tilanteissa - en tosin tavallisin keinoin.

Osaatko kertoa millaisia keinosi ovat? Kysyn siksi, koska lapsellamme ei ole ollut vaikeuksia huomioida empaattisesti muita. Hän hyvin herkästi kysyy, onko joku allapäin jne.  Ja hän on esim noin 5-vuotiaana ymmärtänyt engalnninkielisestä elokuvasta roolihenkilön aikeet (mikä ei ollut selvää kaikille aikuisillekaan katsojille), vaikka ei vielä osannut edes lukea. 

Minäkin verbalisoin lähes kaiken, ja kun olen ”oppinut keinot” aikuisena, vaikutan (ja omalla tavalla olenkin) erittäin empaattiselta ja huomioivalta - teen sen vain runsaasti kyselemällä ja teoin. Kysyen varmistan ”ilmeet ja eleet”, ja oikeastihan vain teot merkitsevät - aina. Näillä pärjäilen aika pitkälle ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni väittänyt että jotta saa diagnoosin täytyisi käydä jotkut valtavat tutkimukset läpi. Ei tarvi, minä sain sen yksityiseltä psykiatrilta ihan yhden keskustelun perusteella. Näin jälkeenpäin ajatellen olin masentunut silloin ja siksi kieltämättä oli sillä hetkellä aspergermaisia piirteitä. Sitten kun masennus aikoinaan meni ohi, lähti asperger-piirteetkin. Diagnoosi valitettavasti jäi papereihin ja pelottaa että toivottavasti se ei pomppaa esiin töitä hakiessa, kun ammattini on sellainen ettei varmasti aspergeria siihen haluta.

Valehtelet. Aspergeria ei kukaan diagnosoi kertatapaamisella. ”Asperger piirteitä” voi papereissasi lukea, mutta ei täyttä Aspergerin syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Asperger kuuluu autismikirjoon. Autismi vaikuttaa kunkin kirjon jäseneen yksilöllisesti. Tällä palstalta löytyy paljon epätieteellisiä väittämiä, joita esitellään tosiasioina. Kuten, että high function Asperger ei voisi saada diagnoosia jos on työelämässä tai opiskelee. Ihan höpönlöpöä. Itse olen kovinkin toimintakykyinen, korkeakoulutetussa ammatisssa ja älykkyysosamäärä 140 luokkaa. Osaan myöskin lukea ilmeitä ja tunnetiloja hyvin. Sosiaaliset ongelmat ilmenee muissa asioissa. En esimerkiksi osaa juuri lopettaa keskusteluja tai käydä small talkia. Katsekontakti on opittu lapsuudessa, mutta ei tule vieläkään ilman tietoista yritystä. Lisäksi Asperger ilmenee aistiyliherkkyyksinä, rituaaleina ja melko huomaamattomana stimmailuna ja epänormaalina unirytminä. Väsyn kaupunkiympäristössä todella helposti aistien ylikuormittumisen seurauksena. 

Mistä sitten johtuu, että et kykene small talkiin tai että et osaa lopettaa keskusteluja, jos kerran osaat lukea ilmeitä ja eleitä hyvin? 

En koe että nämä olisi tiukasti toisiinsa kytköksissä.  Näen että toisella on suru puserossa, mutta en välttämättä tiedä miten asiassa tulisi toimia. Small talkissa keskustelu on pintapuolista, enkä harrasta sitä koska en näe pointtia. Pystyn kyllä maskeeraamaan AS-piirteitäni melko hyvin ja toimimaan hyvinkin korrektisti ja robottimaisesti, mutta se on äärimmäisen kuluttavaa. Mieluummin välttelen näitä tilanteita, missä täytyy toimia tietyn etiketin mukaan. "Masking" on tuttu termi autismipiireissä ja sitä esiintyy erityisesti autismikirjon naisilla ja tytöillä. Googlaile jos olet aiheesta aidosti kiinnostunut. Tämän takia sain itsekin diagnoosin vasta aikuisiällä. Suomi on muutenkin aika autismiystävällinen maa siinä mielessä, että täällä ollaan yleisestikin melko suorasanaisia ja monikaan ei harrasta small talkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Onko sulla diagnosoitu asperger, vai oletko vaan itse ajatellut olevasi? Nimittäin aspergeriin ihan perusjuttuna kuuluu se ettei pysty aistimaan ihmisten tunnetiloja heidän eleistään tai äänensävyistään tms. Sinun juttusi kuulostaa vaan että olet herkkä introvertti. Se taas on vain normaaleja persoonallisuudenpiirteitä, ei neuroepätyypillisyyttä kuten asperger.

Asperger kuuluu autismikirjoon. Autismi vaikuttaa kunkin kirjon jäseneen yksilöllisesti. Tällä palstalta löytyy paljon epätieteellisiä väittämiä, joita esitellään tosiasioina. Kuten, että high function Asperger ei voisi saada diagnoosia jos on työelämässä tai opiskelee. Ihan höpönlöpöä. Itse olen kovinkin toimintakykyinen, korkeakoulutetussa ammatisssa ja älykkyysosamäärä 140 luokkaa. Osaan myöskin lukea ilmeitä ja tunnetiloja hyvin. Sosiaaliset ongelmat ilmenee muissa asioissa. En esimerkiksi osaa juuri lopettaa keskusteluja tai käydä small talkia. Katsekontakti on opittu lapsuudessa, mutta ei tule vieläkään ilman tietoista yritystä. Lisäksi Asperger ilmenee aistiyliherkkyyksinä, rituaaleina ja melko huomaamattomana stimmailuna ja epänormaalina unirytminä. Väsyn kaupunkiympäristössä todella helposti aistien ylikuormittumisen seurauksena. 

Mistä sitten johtuu, että et kykene small talkiin tai että et osaa lopettaa keskusteluja, jos kerran osaat lukea ilmeitä ja eleitä hyvin? 

En koe että nämä olisi tiukasti toisiinsa kytköksissä.  Näen että toisella on suru puserossa, mutta en välttämättä tiedä miten asiassa tulisi toimia. Small talkissa keskustelu on pintapuolista, enkä harrasta sitä koska en näe pointtia. Pystyn kyllä maskeeraamaan AS-piirteitäni melko hyvin ja toimimaan hyvinkin korrektisti ja robottimaisesti, mutta se on äärimmäisen kuluttavaa. Mieluummin välttelen näitä tilanteita, missä täytyy toimia tietyn etiketin mukaan. "Masking" on tuttu termi autismipiireissä ja sitä esiintyy erityisesti autismikirjon naisilla ja tytöillä. Googlaile jos olet aiheesta aidosti kiinnostunut. Tämän takia sain itsekin diagnoosin vasta aikuisiällä. Suomi on muutenkin aika autismiystävällinen maa siinä mielessä, että täällä ollaan yleisestikin melko suorasanaisia ja monikaan ei harrasta small talkia.

Piti sanoa että "masking" eli toisten eleiden tietoinen opettelu/matkiminen on tyypillistä asperger tytöille ja naisille.