Miten asperger vaikuttaa päivittäiseen elämääsi

Elän aika erakkomaisesti, se on varmaan aika paljon Aspergerin "syytä", ihmiset kun ei ole minusta koskaan pitäneet niin ei ole tullut pariuduttua tai saatua kavereita. Mutta ei tämä paha ole, olen vuosien myötä tottunut olemaan yksin enkä siitä enää kärsi. Olen kehittänyt tilalle rikkaan fantasiamaailman.

Töissä Asperger häiritsee eniten. Olen hommissa joissa tehdään paljon tiimityötä, ja lisäksi oletetaan että pitäisi osallistua työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Olen sosiaalisissa tilanteissa tökerö ja kömpelö, joten ihmiset ei pidä minusta ja siksi tiimissä työskentely on vaikeeaa. Noihin työajan ulkopuolisiin en enää osallistu, koska olen huomannut että joudun lähinnä kiusatuksi jos ihmiset oppivat tuntemaan minut paremmin niiden kautta. Parempi vaan olla hiljaa ja tehdä työnsä.

Sain lapsena raivokohtauksia, en osannut leikkiä, pelkäsin muita ja vetäydyin syrjään. Olin aina yksin ja muistan, että muiden lasten epäsiisteys oksetti minua niin, etten halunnut olla niiden kanssa. En myöskään ole ikinä tykännyt mistään ohjatusta leikeistä tai peleistä, jo lapsena sain paniikkikohtauksen jos sellaista oli tiedossa. Nyt myöhemmin teini-iässä en enää oireile niin selkeästi, mutta en vieläkään esimerkiksi pysty katsomaan muita silmiin, en ymmärrä vitsejä, sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja ovat kiusallisia enkä halua koskea muihin ihmisiin. Myös kykyprofiilini on varsin epätasainen, olen joissakin asioissa käytännössä ihan pienen lapsen tasolla ja minua voisi pitää jopa vaikeasti k*hitysvammaisena, mutta toisaalta kielellisesti olen poikkeuksellisen lahjakas. (Tätä ihmettelen suuresti, koska myöhemmin ei ole näkynyt osaamisessa mitenkään enkä osaa käytännössä ollenkaan vieraita kieliä...)

Joka tapauksessa olen yhä yksinäinen eikä ihmissuhteista tule vieläkään mitään, en tule muiden kanssa toimeen ja olen yhä vetäytyvää tyyppiä. Epäonnistumiset saavat minut vetäytymään entistä tiukemmin kuoreeni. En jaksa myöskään muita asseja, enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä, koska olen itse lievempi tapaus. En tunne kuuluvani mihinkään, olen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Kyllä, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuus normaalista kuuluu asiaan, ja epäilemättä voimme vaikuttaa tahtomattamme myös ylimielisiltä, koska emme neurotyypillisen tapaan vaistoa tai osaa lukea eleistä, milloin toista kyllästyttää esim. pitkä paasaaminen erityiskiinnostuksen kohteistamme. Varmaan tällaisessa tilanteessa voi tulla mieleen, että voi jösses, kylläpä tuo rakastaa omaa ääntään kun ylimielisesti jauhaa tylsää juttuaan vaikkei ketään kiinnosta. 

Mutta mitä tarkoitat "ei ole olemassa"? Selvästikin ilmiö on olemassa, koska itsekin osaat kuvata siihen liittyviä joitain ominaisuuksia. Tarkoitatko, ettei syynä olisikaan neurologinen poikkeavuus kuten nykyään uskotaan, vaan että olisimme jotenkin huviksemme valinneet olla sosiaalisesti omituisia?

-3 

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi muiden ilmeitä tai elekieltä?

Vierailija kirjoitti:

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi muiden ilmeitä tai elekieltä?

Peilisolut ei toimi. Se on vamma. Miten sitä on niin vaikea ymmärtää ettei sokea näe? Aivan sama asia.

Pojallani on diagnosoitu asperger. Hän on 10-vuotias. Aloin epäillä että jokin on vialla, kun ei vauvana ottanut kontaktia eikä itkenyt. Myöhemmin kuvioihin tuli tuo pään hakkaaminen seinään, raivokohtaukset, tavaroiden hajottaminen ja yleinen riehuminen. Päiväkodissa muksi muita lapsia kielloista huolimatta eikä tullut kenenkään kanssa toimeen. Jankuttaa samoja asioita kymmeniintuhansiin kertoihin, jää aina "levy päälle". Poikaa kiinnostaisi nyt vain pelata tietokoneella ja tämä yksi peli on sellainen, että jauhaa vain siitä koko ajan. Yritän jaksaa vaikka välillä ottaa hermoon äärimmäisen rankasti. Rakas se on silti <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi muiden ilmeitä tai elekieltä?

Tärkea huomautus: mikäli ymmärrät,

ET OLE ASPERGER. Et, vaikka olisit kuinka ujo ja outo ja uniikki ja lumihiutale. Vika on silloin psyykkisellä puolella, asperger on neurologinen dg.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Et siis ole asperger. Ja sehän on pelkästään positiivista. Etsi itsellesi oikea dg, älä tyydy väärään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Ymmärrätkö kuinka vaikeaa on dg edes saada? Siihen testataan persoonallisuus, kaikki normit psykologiset testit ja sen lisäksi neuropsykologiset testit. Itse olin koko rumban sairaalassa. Tämän lisäksi aikuisilta haastatellaan vanhempi/läheinen. Kaikki paperit neuvolakorttia ja koulutodistuksia myöten tilataan. Autismin on pitänyt näkyä jo lapsuudessa.

Tämän lisäksi: jos ei selkeää ongelmaa ole integroitumisessa yhteiskuntaan (työelämä/opiskelu/sosiaaliset suhteet/arjessa pärjääminen) ei diagnoosia aseteta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Henkistä pahoinpitelyä/kiusaamista tms missään vaiheessa elämääsi? Kuulostat sellaista kokeneelta introvertiltä, et aspergerilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Sori mut ei mee ihan noin. As naiset varsinkin voivat olla sosiaalisesti lahjakkaita. Sen takia naisia on hankalampi diagnosoida.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Ymmärrätkö kuinka vaikeaa on dg edes saada? Siihen testataan persoonallisuus, kaikki normit psykologiset testit ja sen lisäksi neuropsykologiset testit. Itse olin koko rumban sairaalassa. Tämän lisäksi aikuisilta haastatellaan vanhempi/läheinen. Kaikki paperit neuvolakorttia ja koulutodistuksia myöten tilataan. Autismin on pitänyt näkyä jo lapsuudessa.

Tämän lisäksi: jos ei selkeää ongelmaa ole integroitumisessa yhteiskuntaan (työelämä/opiskelu/sosiaaliset suhteet/arjessa pärjääminen) ei diagnoosia aseteta.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Ymmärrätkö kuinka vaikeaa on dg edes saada? Siihen testataan persoonallisuus, kaikki normit psykologiset testit ja sen lisäksi neuropsykologiset testit. Itse olin koko rumban sairaalassa. Tämän lisäksi aikuisilta haastatellaan vanhempi/läheinen. Kaikki paperit neuvolakorttia ja koulutodistuksia myöten tilataan. Autismin on pitänyt näkyä jo lapsuudessa.

Tämän lisäksi: jos ei selkeää ongelmaa ole integroitumisessa yhteiskuntaan (työelämä/opiskelu/sosiaaliset suhteet/arjessa pärjääminen) ei diagnoosia aseteta.

Kyllä. Todella monella ihmisellä on väärä diagnoosi, on se sitten mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Ymmärrätkö kuinka vaikeaa on dg edes saada? Siihen testataan persoonallisuus, kaikki normit psykologiset testit ja sen lisäksi neuropsykologiset testit. Itse olin koko rumban sairaalassa. Tämän lisäksi aikuisilta haastatellaan vanhempi/läheinen. Kaikki paperit neuvolakorttia ja koulutodistuksia myöten tilataan. Autismin on pitänyt näkyä jo lapsuudessa.

Tämän lisäksi: jos ei selkeää ongelmaa ole integroitumisessa yhteiskuntaan (työelämä/opiskelu/sosiaaliset suhteet/arjessa pärjääminen) ei diagnoosia aseteta.

Kyllä. Todella monella ihmisellä on väärä diagnoosi, on se sitten mikä tahansa.

Väärää diagnoosia ei tuollaisten testien jälkeen tule. Sen sijaan jokaisen itsediagnosoima as on höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger ei ole mikään diagnoosi. Sitä ei ole olemassa. Aspergerit ovat vain sosiaalisesti typeriä ihmisiä ja yleensä ylimielisiä.

Menit liian pitkälle.

Vähän joo, mutta selvästi ihmisiä diagnosoidaan aspergereiksi liian heppoisin perustein. Esim. ujous ja kömpelyys sosiaalisissa tilanteissa voi olla paljon muutakin. Esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja epäluottamusta ihmisiin; traumataustaa.

Aspergeria diagnosoitaessa pitäisi erityisesti korostua muiden ihmisten ymmärtämättömyys, ongelmat ilmeiden/tunteiden/vitsien tulkitsemisessa. Asiakeskeisyys on myös selkeä merkki, aspergeria eivät muut ihmiset nimittäin juuri kiinnosta. Jos teillä ei ole tässä asiassa ongelmaa, ette ole aspergerejä vaikka olisitte kuinka ujoja ja tuntisitte itsenne erilaisiksi. Muuten joka kolmas olisi as. Naurettavaa ja vaarallista, kun joka toinen tyhmä maallikko diagnosoi itsensä tai tuttavansa nykyään aspergeriksi.

Ymmärrätkö kuinka vaikeaa on dg edes saada? Siihen testataan persoonallisuus, kaikki normit psykologiset testit ja sen lisäksi neuropsykologiset testit. Itse olin koko rumban sairaalassa. Tämän lisäksi aikuisilta haastatellaan vanhempi/läheinen. Kaikki paperit neuvolakorttia ja koulutodistuksia myöten tilataan. Autismin on pitänyt näkyä jo lapsuudessa.

Tämän lisäksi: jos ei selkeää ongelmaa ole integroitumisessa yhteiskuntaan (työelämä/opiskelu/sosiaaliset suhteet/arjessa pärjääminen) ei diagnoosia aseteta.

Kyllä. Todella monella ihmisellä on väärä diagnoosi, on se sitten mikä tahansa.

Väärää diagnoosia ei tuollaisten testien jälkeen tule. Sen sijaan jokaisen itsediagnosoima as on höpöhöpöä.

Ja olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla menee toisinpäin, luen liiankin hyvin ihmisten ilmeitä ja eleitä, joista vetelen turhankin paljon johtopäätöksiä, tunnen ihmisten muuttuvat tunnetilat ja yritän niiden mukaan toimia. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat minua älyttömästi. Jos menen kahville muutamaksi tunniksi, saatan olla seuraavana päivänä vielä niin väsynyt, että päivä menee siinä sitten.

Henkistä pahoinpitelyä/kiusaamista tms missään vaiheessa elämääsi? Kuulostat sellaista kokeneelta introvertiltä, et aspergerilta.

Henkistä väkivaltaa kyllä. Epäilen että lääkärini antoi dg minulle turhaan noin 5 vuotta ollessani hänen hoidossa ja kaikkien tutkimusten jälkeen. Minulla on kuitenkin lapsesta asti ollut neurologisia häiriöitä, puheentuottamisen ongelmia ja oppimisvaikeuksia. Kaikki sosiaaliset tavat ja eleilyt olen matkinut muilta. Se on ehkä se syy miksi minusta ei heti uskoisi as diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsena raivokohtauksia, en osannut leikkiä, pelkäsin muita ja vetäydyin syrjään. Olin aina yksin ja muistan, että muiden lasten epäsiisteys oksetti minua niin, etten halunnut olla niiden kanssa. En myöskään ole ikinä tykännyt mistään ohjatusta leikeistä tai peleistä, jo lapsena sain paniikkikohtauksen jos sellaista oli tiedossa. Nyt myöhemmin teini-iässä en enää oireile niin selkeästi, mutta en vieläkään esimerkiksi pysty katsomaan muita silmiin, en ymmärrä vitsejä, sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja ovat kiusallisia enkä halua koskea muihin ihmisiin. Myös kykyprofiilini on varsin epätasainen, olen joissakin asioissa käytännössä ihan pienen lapsen tasolla ja minua voisi pitää jopa vaikeasti k*hitysvammaisena, mutta toisaalta kielellisesti olen poikkeuksellisen lahjakas. (Tätä ihmettelen suuresti, koska myöhemmin ei ole näkynyt osaamisessa mitenkään enkä osaa käytännössä ollenkaan vieraita kieliä...)

Joka tapauksessa olen yhä yksinäinen eikä ihmissuhteista tule vieläkään mitään, en tule muiden kanssa toimeen ja olen yhä vetäytyvää tyyppiä. Epäonnistumiset saavat minut vetäytymään entistä tiukemmin kuoreeni. En jaksa myöskään muita asseja, enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä, koska olen itse lievempi tapaus. En tunne kuuluvani mihinkään, olen yksin.

Haluaisin tarkennusta pariin asiaan, jos voisit vastata:

1) Kerroit, että olet kielellisesti poikkeuksellisen lahjakas, mutta et osaa käytännössä ollenkaan vieraita kieliä. Mitä tarkoitat tällä? Onko kyse siitä, että teoria (kielioppi) on sinulle aina helppoa, mutta puhuminen on vaikeaa? Vai tarkoitatko, että sinulla on hyvä kielipää, mutta et ole kiinnostunut opiskelmaan kieliä?

2) Voisitko kertoa yhden esimerkin, millä tavalla olet lapsen tai jopa kehitysvammaisen tasolla?