Sitä kun on tottunut olemaan hehkeä ja ihastuttavan näköinen nainen.
Niin sitten yhtäkkiä kun ei enää olekaan, niin kai siinä pieni kriisi on. Tiedossa on, että voisin edelleen olla ihan miellyttävän näköinen jos jaksaisin panostaa eli ruokavalion muutos, liikunta ja laittautuminen. Ehkä myös tietynlainen asennemuutos. Mitä minulle sitten tapahtui? Synnytin kaksi lasta, samaan aikaan ikää tuli se 35v, en jaksanut urheilla, enkä pitää terveellisestä ruokavaliota. Lisäksi tuli terveysongelmia ja parisuhteen tila huononi merkittävästi. En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Sen olen päättänyt kuitenkin, etten enää urheile ja syö terveellisesti ulkonäön vuoksi vaan terveyden ja hyvinvoinnin. Ei enää peiliin tuijottelua. Ei sitä pinnallista elämää, ei enää koskaan.
Kommentit (29)
Tuossa iässä ulkonäkö ei yleensä ole enää se tärkein arvo.
Pyri nyt kuitenkin syömään terveellisesti.Elämässä on ikäviä vaiheita ja niistä ylipääseminen vie aikaa.Tsemppiä
Miksi yrittää enää näyttää hyvältä, jos ikää on yli 35 ja lapsia kaksi? Seksuaalisen viehätysvoiman aika ja tarve on ohi lopullisesti. Ihan sama yrittää pusertaa kivestä vettä.
Joo, monelta meistä se kriisi menee onneksi ohikin ja sitten on elämä rennompaa kuin koskaan, kun ei tarvi enää omaa ulkokuortaan miettiä.
Itse olin nuorena aika nätti, perääni katsottiin, arjessakin flirttailtiin. Kyllähän se kivasti itsetuntoa kohotti ja tuntui hyvältä. Iän, raskauksien, lihomisten ja laihtumisten jne myötä sitä sitten jossain vaiheessa rupsahti, mutta pitkään aikaan en edes tajunnut asiaa, en välittänyt. Paitsi sitten kun oli päälle nelikymppisenä sellainen vähän ankea mielentila, johon olin nuorempana käyttänyt piristyksenä saada miehiltä huomiota. Silloin siihen riitti, että menin vaikka Prismaan, mutta en kulkenut täysin omissa ajatuksissani vaan katselin ihmisiä, jos joku hymyili minulle niin hymyilin takaisin jne. Kokeilin samaa ja tajusin, että ne jotka yleensä huomaa, katsovat lähinnä kiukkuisen tai ärsyyntyneen näköisenä takaisin, ikään kuin "mitä tuo akka minua töllää!"
No, sitten tuli työkuvioissa tilanne jossa päädyin valokuviin ja niistä vasta tajusin totuuden: kyllä minä ihan rehelliseltä vanhalta akalta näytän, sellaiselta emännältä jonka perään ei enää katsella. Ahdistihan se jonkun aikaa, mutta aika äkkiä pääsin lopputulemaan, että on sitä elämässä muutakin, turha miettiä sellaista mikä jokaiselta katoaa iän myötä.
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
Lapsen saaminen vanhentaa 11 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
Miten olisit nauttinut? Vehtaamalla vähän vanhempien komeiden miesten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
Sama.
Olin ylpeå ja nirso.
Esitin myös vaikeasti tavoiteltavaa rotunaista.
Nyt ei sitten saa enää seksiä vaikka haluaisi.
Tai saa joltain vanhalta patulta.
Kaduttaa kun pimppiäni säästelin.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
Sama. Pidin nuorena itseäni suorastaan hirviömäisen rumana ja häpesin itseäni koko ajan. Välttelin ihmisiä koska olin mielestäni niin ällöttävän yököttävä.
No, nyt sitä on ikää kohta 50 ja kun katselee kuvia itsestä nuorena tai vaikka vielä kolmikymppisenä, niin sitä ajattelee että huh, vaikea uskoa että olen näyttänyt joskus noin hyvältä. Nyt on vaikea uskoa mitä rumaa itsessäni näin. Eilen juuri selasin vanhoja valokuvia albumista, ja siellä pysäytti erityisesti isoäidin hautajaisista oleva kuva, josta nuorempi minä oikein erottui Lumikkimaisena, rauhallisen kauniina ilmestyksenä joukosta. Mustat hiukset, kalpea iho, pitkä, hoikka nainen. Joka oli sisäisesti paniikkikohtauksen partaalla kun joutui olemaan ihmisten ilmoilla ja arvosteltavana, ja häpesi että joutuu näin pilaamaan toisten maiseman olemassaolollaan.
+35v. nainen on jo useimpien miesten mielestä kääkkä eikä kuuluu niiden tavoiteltavien naisten piiriin. Suotta murehdit ulkonäköäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
En minäkään. Rehellisesti sanottuna inhosin sitä. Ihanaa kun saa olla rauhassa 31-vuotiaana äitinä (vrt. 20-vuotiaana hoikkana opiskelijatyttönä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
En minäkään. Rehellisesti sanottuna inhosin sitä. Ihanaa kun saa olla rauhassa 31-vuotiaana äitinä (vrt. 20-vuotiaana hoikkana opiskelijatyttönä).
Onko sulla kuitenkin mies, vai onko ihanaa olla rauhassa ilman yhdenkään miehen huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
En minäkään. Rehellisesti sanottuna inhosin sitä. Ihanaa kun saa olla rauhassa 31-vuotiaana äitinä (vrt. 20-vuotiaana hoikkana opiskelijatyttönä).
Onko sulla kuitenkin mies, vai onko ihanaa olla rauhassa ilman yhdenkään miehen huomiota?
On mulla toki mies mut tarkoitin julkisilla paikoilla ja tuntemattomia miehiä.
Onpa sulla murheet. Mun ystävällä uusi just rintasyöpä, on toisen tason murheet. Toisella kuoli mies sydäriin ja jäi alakouluikäinen lapsi isättömäksi. No, koeta kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa enimmäkseen se, että en missään vaiheessa nauttinut paljon siitä hyvän ulkonäön aikakaudesta.
En minäkään. Rehellisesti sanottuna inhosin sitä. Ihanaa kun saa olla rauhassa 31-vuotiaana äitinä (vrt. 20-vuotiaana hoikkana opiskelijatyttönä).
Tulihan se sieltä ihan naisen sanomana , kyllä se nyt vaan on niin että +30v. Naiset alkaa olla jo ilmaa miehille. Parikymppisenä kannattaa vaan nauttia kun huomiota vielä saa.
Mä en usko että kovin moni nuori nainen osaa ”hyödyntää” sitä hyvää ulkonäköään. Mä en ainakaan osannut, lähinnä kiusaannuin huomiosta tai ei se tuntunut tekevän onnelliseksi. Tavallaan harmittaa mutta tavallaan ei, mitä sillä olisi pitänyt saavuttaa? Mitä nautintoa siitä olisi voinut saada? Ehkä olisi voinut iskeä jonkun kunnon miehen jos olisi osannut, mutta ei itsetunto riittänyt siihen. Ja tavallaan kaipaan sitä mutta toisaalta en :)
No miksi miehesi pitäisi viehättyä rupsahtaneesta olomuksestasi? Tietty suhteessa menee huonosti, kun miehesi haaveilee ja runkkaa hehkeille pimuille mikä sinäkin silloin alussa varmaan olit.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen saaminen vanhentaa 11 vuotta.
Kyllä, mäkin näytän 94v. Paitsi että mun 7v nuorempaa lapsetonta työkaveria on luultu 10v vanhemmaksi kuin mua. T: koht 50v.
Naisen arvo on nuoruudessa ja ulkonäössä. Silloin kun sitä pääomaa vielä on niin kannattaa käyttää.
Porvoossa menee heikosti tänään. 0/798