Vähätelläänkö sinuakin, tai ihmetellään kun tiedätkin jotain asiasta X?
Aloin eilen pohtia, että onko tämä enää normaalia, että minua tällä tavalla epäillään tai ihmetellään että miten minä (muka) osaan, tai naureskellaan että miten minä tuollaisesta tiedän. Ja kyse on ollut tietokoneen käytöstä, politiikasta ja historiasta sekä lääketieteen sanastosta. Ei minusta mistään ihmeellisestä, mutta jokin minussa on, että ihan läheisetkin on ihan ihmeissään kun osaankin keskustella asiasta X tai hoitaa ihan itse asian Y. Välillä tuntuu, että toinen ihan närkästyy.
Tapahtuuko tätä teille muille?
Kommentit (26)
Joskus vähätellään esim. Musiikin tuntemuksessa, mutta kun kerron tietäväni esim. Overtone asteikkoon perustuvan hybridisonnun kraktäärisävelet ja sen funktion suhteessa diatoniseen alkuperään, kukaan ei enää vähättele.....
Vähätelty kirjoitti:
Joskus vähätellään esim. Musiikin tuntemuksessa, mutta kun kerron tietäväni esim. Overtone asteikkoon perustuvan hybridisonnun kraktäärisävelet ja sen funktion suhteessa diatoniseen alkuperään, kukaan ei enää vähättele.....
Tämä nippelitieto on jännä. Se on hauskaa, se on ajoittain hyvin hyödyllistäkin, mutta joskus se on ärsyttävää.
Nyt en enää puhu sinusta ketä lainaan tässä, mutta tästä tuli mieleen eräs kerta miehen sukulaisten kesken. Olin katsonut dokumentin toisesta maailmansodasta, ja saman pätkän oli nähnyt miehen vanhempi sukulainen. Kun hän kuuli, että käyn aikuislukiota ja parhaillaan oli menossa historian kurssi, hän alkoi kysellä minulta mm. Neuvostoliiton Suomen rajalle lähetettyjen tankkien määrää sekä suurin piirtein sitä, kuinka monta sissiä roikkui puissa ampumassa r* ssiä kesällä -44. Vastasin, että en tiedä. Miehen suu kääntyi maireaan hymyyn ja tämä kommentoi, että onko seuraavaksi sitten taidehistoriaa tulossa? Vastasin, että taitaa olla. Ja esitin vastakysymyksen, että tietääkö setä, mikä ylipäätään johti toisen maailmansodan syttymiseen ja mikä Suomen asema siinä sodassa oikeastaan oli? Tuli hiljaista, eikä tämä mies ole puhunut minulle sen jälkeen enää sanaakaan.
Ehkä olin ikävä, ehkä en. Enää en välitä.
Mukavaa kuulla, että en ole ainoa joka tällaista kohtaa. Paras esimerkki ihan tavallisesta keskustelusta oli, kun kaverini veli jutteli niitä näitä ja mainitsi ajavansa moottoripyörää. Kysyin innoissani, että mikä pyörä hänellä on. Arvatkaa mitä hän vastasi? "Se on sellainen missä on kaksi pyörää ja se sanoo BRUUUMMM".
Ap
Jo vain. Olennelikymppinen johtaja, olen pienikokoinen nainen ja näytän vieläikäistäni nuoremmalta. On tullut monia hämmentäviä tilanteita kun vastapuoli ei ole ymmärtänyt minun olevan johtaja (en nyt sano toimialaa mutta miehine ja konservatiivinen), enkä näytä myödkään toimialani stereotypian mukaiselta.
Minulla on myös tiimissäni 23v miesassistentti, todella hyvä nuori luoaus. Noin 90% uusista tapaamiskerroista (jossa vastapuoli ei tiedä tarkkaan ketä olemme), heille sanottu vasn yleistasolla että teknologiajohtaja tulossa) menee siten että vastapuoli luulee mun assistenttia johtajaksi ja menee ekana kättelemään j kysymään että niin te olitte se teknologiajohtaja?
Lähinnä naurattaa :) mutta työelämässä saa usein tapella ennakkoluuloja vastaan. Sitten taas ne jotka tietää todellisen osaamiseni, eivät todellakaan ihmettele tai ällistele mitään.
Soitin kerrostalon huoltoon ja kerroin: Lieteni ei toimi, näyttää siltä että sähkökaapelia ei ole kunnolla kytketty. (Tämä siis rempattuun asuntoon muutettuani).
Lähettivät sieltä huoltomiehen, joka väänteli nappuloita ja totesi: Tämä ei toimi.
Minä sanoin: Niin, ilmoitin että se ei toimi, ja että sähkökaapelia ei ole kunnolla kytketty.
Hän raapi päätään ja poistui.
Seuraavana päivänä paikalle tuli sitten erikoismies. Hän kokeili, että liesi ei toimi ja veti sen syvennyksestään. Hän sanoi voitonriemuisesti: Tämä sähkökaapeli on irti.
Minä siihen: Niin, sitähän minä olen kertonut.
Seuraavana päivänä joku sen kävi sitten korjaamassa. Mutta herää kysymys mitä tällainen systeemi maksaa.
Ah, joo, mun mies tekee just tätä. Hän itse ei jaksa ottaa asioista selvää toisinkuin mä, hänellä silti on mielipide valmiina vaikka mulla olosi varma tieto asiasta mutta sehän ei kelpaa. Vasta kun joku toinen sanoo asian tai komppaa mua, alkaa mieskin ehkä uskoa