Tyhmintä mitä olet tehnyt elämässäsi
Sellaista josta on tullut ajatelleeksi ettei paljon järki päätä pakottanut.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Menin sukupuolenkorjaustutkimuksiin AA-kerholaisen selvänäkijän kehoituksesta, koska hän näki aurastani juomiseni johtuvan sukupuoliristiriidasta. (Ja tämä on ihan totta.)
Uskomatonta. En kysy enempää jos et halua kertoa.
Meni ainoan veljeni kanssa välit poikki ihan pikkusyystä. Kohta 15 vuoteen ei olla puhuttu eikä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittuilin kerran psykopaatille (en tosin silloin ymmärtänyt, että oli sellainen). Siitä nyt kärsitty yli kymmenen vuotta.
Minulla hiukan sama juttu. Aloitin yhteydenpidon internetissä mieheen, jolle lähetin melko pian puhelinnumeroni. Hän paljastui melko pian täysin erilaiseksi kuin mitä oli väittänyt olevansa. Näin jälkikäteen ajatellen hän oli ilmiselvästi narsisti ja kun sitten ilmoitin, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, niin siitähän se Hel vet ti sitten alkoi ja pas kaa alkoi lentämään niskaan valtavia määriä kun sekä hän että hänen alamaisensa (jotka eivät selvästi ymmärtäneet, että minkälainen tämä henkilö oikeasti oli) alkoivat häiriköimään minua melkein 24/7 sähköpostein, tekstiviestein ja puheluin. Oikeasti se uskomatonta, kuinka he kuukausikaupalla jaksoivat lähettää minulle sähköpostia senkin jälkeen kun vaihdoin puhelinnumeron ja otin salaisen numeron, jota he siis eivät tienneet. En vieläkään tajua, että miten he luulivat, että minä haluan olla tuon miehen kanssa tekemisissä jos minua tarpeeksi pitkään uhkailee toinen toistaan kammottavimmilla seurauksilla. Ihan kuin minä silloin rupeaisin hänen ystäväkseen tai elämänkumppanikseen. No, minä annoin silloin käytössä olevan sähköpostin täyttyä heidän lähettämistään viesteistä ja jos he yhä vuosien jälkeen niitä lähettävät, niin ne eivät ainakaan tule perille, koska postilaatikko on täyttynyt niistä viesteistä enkä minä enää vuosiin ole edes käyttänyt sitä sähköpostia.
Järjetöntä.
Olen sellainen kuumakalle. Suutun, ennen kuin olen edes yhteen ehtinyt laskea ja aivot lakkaavat toimimasta. Kannattaisi harkita asioita rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Meni ainoan veljeni kanssa välit poikki ihan pikkusyystä. Kohta 15 vuoteen ei olla puhuttu eikä nähty.
Tää on kyllä tyhmää! Teepä korjausliike nyt heti.
Liftannut arabimaassa ja mennyt auton kyytiin, jossa oli kaksi miestä. En edes tiennyt missä lopulta oltiin. Mutta olin nuori ja sekaisin silloin. Ja mitään ei onneksi käynyt eikä nuo miehet tehneet mitään ja olivat ihan asiallisia ja mukaviakin, veivät minut takaisin hotellille. Mutta näin jälkikäteen oikeasti kauhistuttaa mitä olisi voinut käydä. Ei tulisi nykyään mieleen liftata edes kotimaassa saati sitten arabimaassa, jossa kulttuurieroja on kuitenkin Suomeen verrattuna ja vaalea, yksinliikkuva nainen ja nuorikin vielä, koetaan usein h u o r a n a.
Muutin miehen työn perässä ulkomaille. Hän sai siirron yhtiöön jossa puhutaan Englantia, emme kumpikaan puhu paikallista kieltä kovin hyvin. Olin naiivi ja luulin että oppisin kielen nopeammin ja saisin töitä... Nyt istun kotirouvana tylsistyneenä ja haluan takaisin kotiin. plaah.
Reilu 10v sitten parikymppisenä lankesin minuun ihastuneeseen esimieheeni. Kerran. Pitkän ”jahtaamisen” jälkeen.
Liityin vasemmistopuolueeseen, olin mukana heidän vaalityössä ja jakelin lippuja kadulla. Kolmen vuoden jälkeen heräsin kuin unesta: mitä hittoa oonkaan tehnyt?! Se propaganda sai mut sekaisin ja 20-vuotiaana humanistiopiskelijatyttönä luulin että on ”makeeta” olla sosialisti ja tulee hyväksytyksi opiskelijakuvioissa. No eipä tapahtunut!
Lyhyessä juoksussa: harjoittelin ennen kortin saamista ajamista maaseudulla pikkuteillä omin päin ja onnistuin virheen takia romuttamaan vanhempieni auton.
Pitkässä juoksussa: en opiskelujen aikana keskittynyt kunnolla, vaan kävin ruokakaupassa töissä ihan liikaa, jolloin opinnot venyivät kymmeneen vuoteen enkä tajunnut panostaa oman alan työkuvioihin, harjoitteluihin yms. tarpeeksi opintojen aikana. Usein mietin, mitä kaikkea olisin tähän mennessä kokenut ja miten korkeapalkkaisiin hommiin olisin jo alallani edennyt, jos vaan olisin irtisanoutunut sieltä hitsin marketista ja raivannut oikeaa uraani eteenpäin kaikki ne vuodet.
Halusin naimisiin miehen kanssa, vaikka tiesin etten ollut hänen elämänsä rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Olen sellainen kuumakalle. Suutun, ennen kuin olen edes yhteen ehtinyt laskea ja aivot lakkaavat toimimasta. Kannattaisi harkita asioita rauhassa.
Rehellinen mielipide. Kannatan!!!
Luulin, et K ei saa tietoon juoruja.
Menin lääkärin suosittelemaan hoitosuunnitelmaan.
Torjuin miehen johon olin rakastunut, koska oli "sopimatonta" siinä tilanteessa, ja pelkäsin ihmisten reaktiota.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt pelänneeni enemmän itse rakkautta.
Mulla oli vaikea elämäntilanne useita vuosia. Sen sijaan, että olisin puhunut asioista, "hoidin" itseäni herkuttelemalla ja lihoin 30 kiloa. Sairastuin kilpparin vajaatoimintaan ja sain tehdä hemmetisti töitä laihtuakseni. Nyt olen saanut suurimman osan kiloista pois mutta raskausarvet ja suonikohju jäivät. Hyvä minä.
Pelannut luottokortilla rahapelejä netissä ja hävinnyt 4 kuukaudessa yhteensä noin 12 000 euroa, joista viimeiset 6000 euroa parin viikon sisällä, tuon jälkeen oli suuri itseinho ja viha itseä kohtaan.
Nyt maksan velkoja ja ihmettelen mitä ihmettä minulle oikeint tuolloin tapahtui.