Mitä ystävyys parhaimmillaan merkitsee/on sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme ystävää, joita voi oikeasti sanoa ystäväksi isolla Yyllä. Heidän kanssaan voi puhua mistä vain, heidän kanssaan voi kyläillessä vaan maata sohvalla ja olla vaikka puhumatta mitään, voi olla siis kuin kotonaan. Heidän kanssaan voi heittää mitä omituisimpia juttuja, eivätkä pidä outona. Ei tarvitse olla paskanjäykkänä edustavana heidän seurassaan. Voi kertoa surut ja ilot, heihin voi luottaa aina. Oikea ystävä tulee aina ennen puolisoa, vain lapset voivat mennä heidän edelleen.

Ihmettelen kyllä, että valitaan puoliso kenen kanssa on tarkoitus elää yhdessä loppu elämä, mutta ystävät ja lapset menevät tämän puolison edelle :/ Saat puolisosi kuulostamaan mitättömältä sinulle.

Sielunkumppanuutta, platonista sellaista. Tiedän, ettei ystävä jätä ja minä en jätä häntä. Hän on minulle hyvin arvokas ihminen.

Ystävyys ei merkitse minulle enää mitään, koska minulla ei koskaan ole ollut ystäviä. Nyt olen jo luovuttanut sen suhteen, että voisin saada ystäviä, sillä jos en ensimmäisen 37 vuoden aikana elämässäni ole kertaakaan ollut kenenkään mielestä hänen ystävyytensä arvoinen, niin tuskin olen sitä tämän jälkeenkään.

Sitä, että saan ilmaista itseäni vapaasti ja luottavaisena tietäen, ettei hän tuomitse, mitätöidään tai muutoin ajattele ilkeästi. Ja päinvastoin, tietenkin. Ystävää ei petetä, hylätä tai jätetä. Toinen toisensa kunnioittaminen ja arvostaminen, huolenpito ja ilon tuominen toinen toisensa elämään. Hänen näkemisessä tai ajattelemisensa aiheuttavat iloisen mielialan.

Tärkeintä on keskinäinen kunnioitus ja luottamus. Kumpikaan ei ole enemmän eikä vähemmän kuin toinen, vaan ovat yhdenvertaisia ja kummallekin on ensisijaista kohdella toistaan hyvin ja arvostaa toinen toistaan. Keskinäinen sydämen lämpö, jossa kummallakin on turvallinen ja luottavainen olo.

Jeesus on mun paras ystävä ja siihen mitä Hän on ei sanat riitä. Hän on kaikki kaikessa.

Tuli paha mieli tästä. Mulla on ollut elämässä ihania ystäviä, joiden kanssa on yhdistänyt sama huumori, sama elämänkatsomus, samat arvot... On halattu, soitettu, oltu toinen toisiamme varten. Ja nykyään elämät ovat kuljettaneet meidät kauas toisistamme, sekä fyysiseltä etäisyydeltä että henkisesti, kun elämäntilanteet ovat muuttuneet radikaalisti. Nyt olen erittäin yksin. Onneksi oma mies ja aikuiset lapset ovat mun sydänystäviä, eli huonomminkin vois olla.

Ystävä on ihminen, jolla on aina sydän avoin ja lämpimänä sinua varten, ja päinvastoin. Ehdotonta keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, jota ei petetä.

Ystävän kanssa tehdään hauskoja juttuja, ihan sekin riittää, että juodaan kahvia/viiniä ja puhutaan mitä mieleen tuleen. Nauretaan paljon. Hyvä ystävä ei tuomitse, ja on vastavuoroinen. Jos on murheita, niistä voi puhua.

Ystävyyttä on lojaalius.

Kun olen tavannut hyvää ystävää niin olo tuntuu kevyeltä ja selkeältä.

Lähinnä riesaa ja pakkoa olla tekemisissä vaikkei huvittaisikaan. Terv erakko.