Miksi useimmat kaksosten äidit tekevät äitiydestä suorittamisesta aina kilpailun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ylipäätään ymmärrä mikä pakkomielle AP:lla ja muilla äideillä on kilpailla siitä, kenen äitiys on ollut hirveintä ja rankinta. Olen itsekin ajautunut keskelle tällaisia keskusteluja eikä ole todellakaan voinut vähempää kiinnostaa osallistua. Itseasiassa, kun olen sanonut, ettei oma äitiyteni ole ollut edes rankkaa, koska meillä isä oli kotona vauvan kanssa ja itse palasin töihin lapsen ollessa 6kk (tienaan kolme kertaa enemmän kuin mieheni), saa tällä aikaan jo tuohtumusta ja suuttumusta muissa äideissä. Joidenkin mielestä en ole ollut äiti ollenkaan lapselleni. Ihan kuin se äitiyden kultakruunu pitäisi ansaita kärsimällä mahdollisimman paljon ja miehestä ei ole mihinkään. Olen ehkä onnekas, kun oma mieheni on niin luontainen ja taitava lapsen kanssa sekä kodin asioissa. Helppouden ja ennenkaikkea hyvinvoivan parisuhteen vuoksi lapsille tulee ikäeroa 5 vuotta (olen raskaana), mieheni jää taas kotiin pariksi vuodeksi. Mies hoitaa lapsen, tekee kotitöitä, minä hoidan ruokatalouden ja kerran viikossa käy siivooja. Miksi en lapsiajan pitää olla aina niin hirveää? Ei siitä tule koskaan saamaan keneltäkään palkintoa tai kiitosta. 

Miksi hankit lapsia, kun et halua olla niiden kanssa? Kuinka sydämetön äiti voi olla, jos menee töihin, kun vauva on vasta 6kk??

Huoh, millainen ISÄ hankkii lapsia, joka ei ole kotona kuin KUUKAUDEN? Millainen nainen tekee sellaisen ihmisen kanssa lapsen? 

En tiedä oletko ikinä kuullut mahdollisuudesta, jossa perheen äiti elättää perheen. Meillä se on näin. Mieheni tuloilla saamme maksettua asumisen ja osan laskuista, ruoka jäisi hankkimatta. Minun tuloillani meidän ei tarvitse laskea euroja tai miettiä, mitä ostamme kaupasta. Asuinmaassamme ei myöskään tunneta vanhempainvapaita, 6kk äitiyslomaan on pitänyt pitää 2,5kk palkatonta. 

Jokatapauksessa, näin ajattelevat naiset, joiden lapsilla ei ole kykeneväistä ja oikeaa isää. Minulle tärkeintä on sen lapsen hyvinvointi ja psyykkinen terveys. Olemme yhdessä kotona ensimmäiset 6kk, jonka jälkeen palaan töihin ja mies hoitaa vauvan päivisin. Mitään traumoja ei tästä lapselle tule, lapsi ei todellakaan arvostele sitä vanhempaa genitaalialueen perusteella. Olisihan se ollut kiva olla kotona, mutta kaikkeen ei ole taloudellista mahdollisuutta ja kestän kyllä töihinpaluun, koska lapsi voi kuitenkin hyvin. Meillä mies on erittäin taitava, tietää lastenhoidosta enemmän kuin minä, osallistuva kaikinpuolin - ja sen näkee lapsestakin. Suhteeni lapseen on samanlainen kuin muillakin naisilla, jotka käyvät töissä. Tervetuloa sieltä 50-luvulta tänne vuoteen 2019, missä naisellakin voi olla ura isän sijaan. Isän rooli on yhtä tärkeä äidin roolin kanssa. 

..I wonder why..

Kai se isä tietää enemmän, kun on lapsen kanssa kotona pari vuotta? Mitä ihmeellistä siinä on? Ei minulla ole mitään tarvetta kiillotella omaa äitikruuniani vain itseni vuoksi, että voin sitten sillä kehuskella muille äideille ja vertailla. Minkä ihmeen vuoksi? 

Lapsi on tärkein ja isäkin sen voi hoitaa vähintään yhtä hyvin kuin äiti. Ja yllättäen lapsella ei ole mitään psyykkisiä, oppimis- tai muitakaan haasteita vaan voi hyvin, pärjää erinomaisesti koulussa (täällä 5 vuotiaat ovat koulussa), on paljon kavereita ja on iloinen onnellinen lapsi. Sitä äitikruunua kiillotellaan oman identiteetin ja itsetunnon vuoksi, se ei todellakaan ole ehdoton lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Olemme erittäin poikkeuksellinen perhe siinä, että paikallisten lapset menevät vauvahoitoon yleensä 5kk iässä, sillä äitiysloma on 3,5k ja muita vapaita ei ole. Ja moni näistäkin lapsista voi oikein hyvin.