Sukupuolikeskustelu ei perustu enää faktoihin.
Keskustelu on vain muutamassa vuodessa siirtynyt subjektiivisesta sukupuolikokemuksesta tai -identiteetistä yhden perustavanlaatuisimmista olevan totuuden, kahden biologisen sukupuolen, kiistämiseen. Osittain syynä voi olla tarkoituksellisesti, mutta myös tahattomasti, tehdyt väärinymmärrykset "sukupuoli"-sanasta, sillä suomen kielessä ei ole erillisiä sanoja biologiselle ja kokemusperustaiselle sukupuolelle. Vrt. englannin sex ja gender.
Subjektiivisia kokemuksia on kiistämättä enemmän kuin kaksi. Jopa niin monta, kuin on ihmisiäkin. Jokainen kokee itsensä omalla tavallaan suhteessa ympäristöön, muihin ihmisiin tai biologiseen sukupuoleensa. Tätä ei voi kiistää, eikä siihen ole myöskään tarvetta. Kyse on osaltaan myös itsetunnosta. Olemme ensisijaisesti yksilöitä, eikä ketään tule määritellä vain pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi sukupuolen ei tule asettaa meille turhia rajoitteita, mitä voimme tai haluamme tehdä, kokeaksemme merkittävyyttä elämässä.
Sen sijaan puhuttaessa biologisesta sukupuolesta, puhumme ihmisen fysiologiasta, johon ei vaikuta oma käsitys itsestä. Fysiologisesti olemme joko naisia tai miehiä. Pystymme potentiaalisesti joko hedelmöittymään tai hedelmöittämään sukupuolten eri ominaisuuksien kautta. Äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa sukupuolen normaali kehitys menee jossain kohdin pieleen, geeni-, kromosomi-, tai muilla tasoilla, jolloin sukupuoli ei kehity normaalisti. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kysymys mistään uusista sukupuolista, vaan virheistä sukupuolen kehittymisessä. Esimerkiksi käsi, jalka tai sisäelin voi kehittyä virheellisesti, mutta siitä huolimatta kyseessä ei ole uusi elin tai "variaatio" elimen kehittymisessä. Kukaan ei ole onneksi (vielä) vaatimassa uusien ruumiinjäsenten tunnustamista. Koko eläin- sekä kasvikunta todistaa kahdesta sukupuolesta, joita molempia tarvitaan lajin lisääntymiseen.
Todellista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta ei ole sukupuolien häivyttäminen, vaan jokaisen näkeminen yksilönä, biologisesta sukupuolesta riippumatta. Voimme tehdä haluamiamme asioita ja kouluttautua haluamaamme ammattiin sukupuolesta huolimatta.
Miksi koin tärkeäksi tästä asiasta kirjoittaa? Suurimmaksi osaksi siksi, että olen huolissani lastemme saamasta opetuksesta jo päiväkoti- ja myöhemmin koulumaailmassa. Aktiivisten toimijoiden, kuten Setan, vaikutuksesta on esim. opetussuunnitelmiin kirjattu hyvin tulkinnanvaraisia kohtia liittyen sukupuoleen. Kirjaukset on tehty valheellisten "tasa-arvo-" ja "syrjimättömyys" käsitteiden avulla. Näitä ohjeita myös tulkitaan hyvin eri tavoin, riippuen toimijan omasta sukupuolikäsityksestä. Lapset eivät siten ole enää tasavertaisessa asemassa.
Tutkimusten mukaan noin 80 % lapsista ja nuorista, jotka samaistuvat jossain vaiheessa toiseen sukupuoleen, kokee biologisen sukupuolensa omakseen 18 v. ikään mennessä. Lapset tarvitsevat siten tukea oman sukupuolensa hyväksymisestä, eivät lisää hämmennystä.
Kahden biologisen sukupuolen kiistäminen on valheellista ideologiaa, mikä johtaa vähintään lasten hämmentymiseen ja pahimmillaan psyykkisen kehityksen häiriöihin. Jos enemmistö, saati sitten eri alojen asiantuntijat, eivät halua tai uskalla pitää tätä ajatusta esillä negatiivisen leimaantumisen pelossa, niin tätä haitallista kehitystä on mahdotonta pysäyttää.
Kommentit (18)
Tiivistettynä: loistava kirjoitus. Tekisi mieli jatkaa tuosta "tasa-arvo" ja "syrjimättömyys" jne. propagandasta vielä muutamaan toiseen suuntaan mutta se jääköön tällä erää koska siis kirjoitus on niin hyvä ettei viitsi sitä sekoittaa.
Juuri näin. Hieno kirjoitus, kiitos.
Osa ihmisistä on sekottanut käsitteet keskenään ja seta tuntuu tahallaan hämmentävän pakkaa tasa-arvo savuverhonaan. Tämä sekaannus on osalla ihan yliopistomaailmassa asti.
Itse siis olen punavihersuvakki ja tunnistan ongelman hyvin.
Aivan samaa mieltä. Olen itse keski-ikäistyvä homomies ja suoraan sanoen tämä ”muunsukupuolisuus”-pelleily alkaa ärsyttää minus ihan tosissaan. Onneksi se on vain ohimenevä vaihe yhteiskunnallisessa keskustelussa joka menee pian ohi. Tätä ohimenoa voi toki nopeuttaa äänestämällä oikein, eli tahoja, jotka ottavat rahoitukset pois näiltä radikaali-queer-multihenderism hörhöiltä.
Lapsena on hyvä ajatella mustavalkoisesti, mutta aikuisen ihmisen kohdalla se hämmentää.
Pikkuamerikka matkii myrskyä somelasissa.
Ehkäpä näin, mutta kaikenlainen muunsukupuolisuus ja muu hämmennys omasta sukuouolesta tulee tulevaisuuden sukupolvissa vain ja ainoastaan lisääntymään johtuen ympäristön kemikalisoitumisesta. Paras siis vaan hyväksyä kaikki sellaisina kun ovat, se on kaikille helpompaa.
Aloituksessa oli hyvin tiivistettynä se ajattelu, jota itsekin edustan.
Jo pelkkä otsikko on täysin virheellinen. Koko viesti samaa virheellistä p a s k a a.
Oikea otsikko olisi: Sukupuolikeskustelu ei ole ikinä perustunut faktoihin.
Alkoi rodusta, nyt se on sukupuoli ja kohta ikä on kokemus.
Olen kanssasi muuten samaa mieltä, mutta Setan kritisoinnissa olisin varovainen. Minusta on vain hyvä, että kouluissa puhutaan esimerkiksi tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta enemmän. Ja eivätköhän nuo käsitteet "tasa-arvo" ja "syrjimättömyys" nosteta opetuksessakin esille ihan sen takia, että ihan kaikenlainen tasa-arvo ja erilaisuuden hyväksyminen tässä yhteiskunnassa yleistyisi. Eivät ne viittaa nimenomaan vähemmistösukupuolikysymyksiin, vaan myös ihan perinteisten cis-sukupuolien väliseen tasa-arvoon, vammaisten ja vammattomien tasa-arvoon, eri ikäisten ja väristen tasa-arvoon, samaa ja eri sukupuolta rakastavien tasa-arvoon jne.
Olen itse 17-vuotias seksuaalivähemmistöön (tarkemmin sanottuna biseksuaali) kuuluva nuori, jota myös hieman ärsyttää tämä nykyinen sukupuolipelleily. Trans- ja muunsukupuolisia on kuitenkin vain noin prosentti väestöstä, kun taas omaan sukupuoleensa kykenee rakastumaan noin 20 prosenttia ihmisistä ja sekin on vain arvio. Minua myös v*tuttaa että samaan sukupuoleen rakastuvat niputetaan nykyisin yhteen näiden sukupuolikyseenalaistajien kanssa ja erillisten vessojen vaatiminen taistelualuksille leimaa nykyään myös meidän, paljon suuremman ihmisryhmän tarpeita ja oikeuksia jotka eivät mihinkään sukupuoliskeneen edes kuulu. Monet ihmiset ovat tämän sukupuolikiljumisen takia niin pihalla, että luulevat bi- tai homoseksuaalisuuden liittyvän jotenkin ihmisen sukupuoleen! Raivostuttavaa.
Kuka hörhö nyt nisäkkäiden kahta sukupuolta olisi kiistämässä tai häivyttämässä? Ehkä jotkut äärisosiologit joille kaikki on sosiaalista konstruktiota. Ne harvat vanhemmat jotka pyrkivät kokonaan häivyttämään sukupuolen ovat pieni vähemmistö ja sinänsä todella outoja. Ei sukupuoli ole kirosana. Voihan sitä silti ottaa esille ihmiset, jotka ovat vaikka lapsesta asti tunteneet olevansa toista sukupuolta tai eivät tunne olevansa kumpaakaan. On myös ihmisiä jotka ovat biologisesti kumpaakin kehityshäiriön takia. Asiaa pitäisi käsitellä pragmaattisesti.
Sanoit hyvin, että ennen kaikkea olemme yksilöitä sukupuolesta riippumatta. En oikein saanut selville mikä sinua oikein pelottaa. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? En ole itse koskaan kokenut tarvetta olla mies, olen siis nainen. Se on osa identiteettiäni, jotain sisäsyntyistä. Jos olisin saanut teininä opetusta muunsukupuolisista en olisi ollut silti epävarma sukupuolestani. Enkä ole mikään prinsessahörhö, ennemminkin tom boy. Ihmisillä on omat aivot vielä toistaiseksi, toivottavasti. Jos olisin muunsukupuolinen, olisin sitä silti oli kasvatus mitä vain.
.Sitä pidän kyllä huolestuttavana että joissain piireissä sukupuolta halutaan aivan äärimmäisesti korostaa, ja naiseudelle ja miehuudelle annetaan merkityksiä jotta jotkut vanhat valtarakennelmat ja piilosyrjintä esimerkiksi palkan perusteella pysyisivät voimassa. Jos vaikka mies etenee samoissa töissä paremmin kuin samaan pyrkivä nainen samalla koulutuksella aletaan puhumaan asian vierestä että naiset kun eivät ole yhtä kunnianhimoisia ja tyytyvät matala-palkka-aloihin - se, oli joidenkin naisten osalta totta tai ei, ei kuitenkaan liity tämän naisen ongelmaan. Kunnianhimoa voidaan siis vähätellä tai pitää paheksuttavana koska väärä sukupuoli niin tekee.
Hyvin ja selkeästi sanottu aloittajalta! Faktat pitäisi tunnustaa myös kaikessa opetuksessa!
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa mieltä. Olen itse keski-ikäistyvä homomies ja suoraan sanoen tämä ”muunsukupuolisuus”-pelleily alkaa ärsyttää minus ihan tosissaan. Onneksi se on vain ohimenevä vaihe yhteiskunnallisessa keskustelussa joka menee pian ohi. Tätä ohimenoa voi toki nopeuttaa äänestämällä oikein, eli tahoja, jotka ottavat rahoitukset pois näiltä radikaali-queer-multihenderism hörhöiltä.
Älä nyt keuhkoa. Oma vähemmistösi on fine, mutta ne muut... Tulee mieleen se ajatusmalli joissa kaikki kansat sortavat aina pienempäänsä tai sitä vähän alempana hierarkiassa olevaa ryhmää.
Hiukanhan tämä asia on ampunut yli uutisoinnissa mutta niin käy kaikkien uusien asioiden ja ilmiöiden kanssa mediassa. Kun asia tasaantuu niin jäljelle jää toivottavasti tietoisuus siitä että tällaisiakin ihmisiä on eikä heitä pidä sortaa, aivan kuten homojenkin kanssa on käynyt - ainakin täällä meillä, jossain muualla on vielä siinäkin tekemistä. Vai haluaisitko rahat pois esimerkiksi vähemmän kehittyneiden maiden homojen oikeuksia ajavilta tahoilta?
Biologia ja fysiologia ovat tieteitä, joilla kuvataan ja selitetään todellisuutta. Usein johtopäätökset yksinkertaistetaan ja yleistetään. Jos haluaa tulkita yleistykset standardeiksi ja niistä poikkeaminen "virheiksi" ja kehityshäiriöiksi voi päätyä varmaan joiltain osin loogisesti aloittajan väitteisiin.
Itse olen eri mieltä. Ihmisten sukupuolen määrittäminen on monitahoisempi kysymys kuin yksinkertaistettuna tulkitut "tieteelliset" johtopäätökset antavat ymmärtää.
Se on se hörhövähemmistö internetissä, max.2% väestöstä, joille tämä keskustelu on monimutkaista. Se on se porukka, joka notkuu netin keskustelupalstoilla. Kaikki eivät notku. Ja myös niille, joilla ei ole leämäsäs oikein muuta tekemistä ja on aikaa kinata abstrakteista asioista. Naamatusten keskustelu on ihan kuin ennenkin minun mielestäni.
huolestunut isä kirjoitti:
Keskustelu on vain muutamassa vuodessa siirtynyt subjektiivisesta sukupuolikokemuksesta tai -identiteetistä yhden perustavanlaatuisimmista olevan totuuden, kahden biologisen sukupuolen, kiistämiseen. Osittain syynä voi olla tarkoituksellisesti, mutta myös tahattomasti, tehdyt väärinymmärrykset "sukupuoli"-sanasta, sillä suomen kielessä ei ole erillisiä sanoja biologiselle ja kokemusperustaiselle sukupuolelle. Vrt. englannin sex ja gender.
Subjektiivisia kokemuksia on kiistämättä enemmän kuin kaksi. Jopa niin monta, kuin on ihmisiäkin. Jokainen kokee itsensä omalla tavallaan suhteessa ympäristöön, muihin ihmisiin tai biologiseen sukupuoleensa. Tätä ei voi kiistää, eikä siihen ole myöskään tarvetta. Kyse on osaltaan myös itsetunnosta. Olemme ensisijaisesti yksilöitä, eikä ketään tule määritellä vain pelkän sukupuolen perusteella. Lisäksi sukupuolen ei tule asettaa meille turhia rajoitteita, mitä voimme tai haluamme tehdä, kokeaksemme merkittävyyttä elämässä.
Sen sijaan puhuttaessa biologisesta sukupuolesta, puhumme ihmisen fysiologiasta, johon ei vaikuta oma käsitys itsestä. Fysiologisesti olemme joko naisia tai miehiä. Pystymme potentiaalisesti joko hedelmöittymään tai hedelmöittämään sukupuolten eri ominaisuuksien kautta. Äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa sukupuolen normaali kehitys menee jossain kohdin pieleen, geeni-, kromosomi-, tai muilla tasoilla, jolloin sukupuoli ei kehity normaalisti. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole kysymys mistään uusista sukupuolista, vaan virheistä sukupuolen kehittymisessä. Esimerkiksi käsi, jalka tai sisäelin voi kehittyä virheellisesti, mutta siitä huolimatta kyseessä ei ole uusi elin tai "variaatio" elimen kehittymisessä. Kukaan ei ole onneksi (vielä) vaatimassa uusien ruumiinjäsenten tunnustamista. Koko eläin- sekä kasvikunta todistaa kahdesta sukupuolesta, joita molempia tarvitaan lajin lisääntymiseen.
Todellista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta ei ole sukupuolien häivyttäminen, vaan jokaisen näkeminen yksilönä, biologisesta sukupuolesta riippumatta. Voimme tehdä haluamiamme asioita ja kouluttautua haluamaamme ammattiin sukupuolesta huolimatta.
Miksi koin tärkeäksi tästä asiasta kirjoittaa? Suurimmaksi osaksi siksi, että olen huolissani lastemme saamasta opetuksesta jo päiväkoti- ja myöhemmin koulumaailmassa. Aktiivisten toimijoiden, kuten Setan, vaikutuksesta on esim. opetussuunnitelmiin kirjattu hyvin tulkinnanvaraisia kohtia liittyen sukupuoleen. Kirjaukset on tehty valheellisten "tasa-arvo-" ja "syrjimättömyys" käsitteiden avulla. Näitä ohjeita myös tulkitaan hyvin eri tavoin, riippuen toimijan omasta sukupuolikäsityksestä. Lapset eivät siten ole enää tasavertaisessa asemassa.
Tutkimusten mukaan noin 80 % lapsista ja nuorista, jotka samaistuvat jossain vaiheessa toiseen sukupuoleen, kokee biologisen sukupuolensa omakseen 18 v. ikään mennessä. Lapset tarvitsevat siten tukea oman sukupuolensa hyväksymisestä, eivät lisää hämmennystä.
Kahden biologisen sukupuolen kiistäminen on valheellista ideologiaa, mikä johtaa vähintään lasten hämmentymiseen ja pahimmillaan psyykkisen kehityksen häiriöihin. Jos enemmistö, saati sitten eri alojen asiantuntijat, eivät halua tai uskalla pitää tätä ajatusta esillä negatiivisen leimaantumisen pelossa, niin tätä haitallista kehitystä on mahdotonta pysäyttää.
Gender-ideologia tuhottu kahdessa minuutissa
huolestunut isä kirjoitti:
Aktiivisten toimijoiden, kuten Setan, vaikutuksesta on esim. opetussuunnitelmiin kirjattu hyvin tulkinnanvaraisia kohtia liittyen sukupuoleen. Kirjaukset on tehty valheellisten "tasa-arvo-" ja "syrjimättömyys" käsitteiden avulla. Näitä ohjeita myös tulkitaan hyvin eri tavoin, riippuen toimijan omasta sukupuolikäsityksestä. Lapset eivät siten ole enää tasavertaisessa asemassa.
Kaipaisin lähteistettyjä esimerkkejä näistä tulkinnanvaraisista kohdista.
Tiivistettynä: faktat eivät tue minun arvomaailmaani. Mutta ei hätää, kyllä muut AV-mammat ovat kanssasi samaa mieltä. :)