Pikkuserkkuni syntyi kun aloitin lukion, tulee nyt samaan yliopistoon kanssani

Uskon hyvin. - Tunne on varmaan vähänsamantapainen, kun ystävälläni joka aloitti yliopisto -opinnot. Meni pari vuotta niin hänen toinen vanhempansa tuli opiskelemaan samaa alaa. Toinen ystäväni taas opiskelee samaa alaa, missä isänsä toimii professorina ja äitinsä samalla alalla dosenttina.  

Olisikohan aika valmistua siis?

Ja tämä ihan kaikella ystävyydellä toiselta ikuisuusopiskelijalta.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan aika valmistua siis?

Ja tämä ihan kaikella ystävyydellä toiselta ikuisuusopiskelijalta.

Saattaisi olla mutta olen tehnyt sellaisen havainnon, että varman "hieman" jo pelkään ja jännitän valmistumista. - Huomaan, että minusta on mielikuvissani paljon miellyttävämpää sanon, että olen n-n alan opiskelija xx vuotta, kuin löytää itseni säälimästä itseäni ja todeta, että olen työtön maisteri. - Tiedän että näin tunnustaessani kuullostan vähintään idiootilta. Tain ainakin olisi parempi elää murhe ja harmi kerrallaan, eikä ainakaan voivotella vielä pimennossa olevia asioita kovasti etukäteen.  

Veikkaan että olet ohittanut iän, jolloin oli parempi olla opiskelija kuin työtön maisteri.

Olet laitostunut. Pelkäät maailmaa yliopiston ulkopuolella ja jälkeen. Identiteettisi on "opiskelija", kun se loppuu, kuka olet?

Been there, done that.

Et voi jäädä sinne lopuksi ikää. Nyt ryhdistäydy ja valmistu.

Kiitos. - tuo kävi jo kannustuksesta. Enkä nyt lähde saivartelemaan, että tedätkö miten vanhoja ihmisiä oikeiasti  yliopistolla opiskelevien joukossa on. - No kyllä nämä yli 56 vuotiaat ovat muutakin teheet kuin olleet koko ikänsä opskelemassa yliopistolla. Toisaalta osaa arvostam että haluavat saattaaa haaveensa ja unelmansa tteen ja saada joskus vielä tutkinnon aikaan. Osaa ihmettelen; lähinnä heitä joille tutkinnon opiskelu on samanlainen harraste kuin joillekin toisille, jou toinen säännöllinen ja verraten intensiivinen aktiviteetti harrastus tai (sivu)toimi/ työ.  

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. - tuo kävi jo kannustuksesta. Enkä nyt lähde saivartelemaan, että tedätkö miten vanhoja ihmisiä oikeiasti  yliopistolla opiskelevien joukossa on. - No kyllä nämä yli 56 vuotiaat ovat muutakin teheet kuin olleet koko ikänsä opskelemassa yliopistolla. Toisaalta osaa arvostam että haluavat saattaaa haaveensa ja unelmansa tteen ja saada joskus vielä tutkinnon aikaan. Osaa ihmettelen; lähinnä heitä joille tutkinnon opiskelu on samanlainen harraste kuin joillekin toisille, jou toinen säännöllinen ja verraten intensiivinen aktiviteetti harrastus tai (sivu)toimi/ työ.  

Miksi opinnot harrastuksena ihmetyttävät? Rakastan opiskelua, rakastan tietoa ja rakastan oivaltamista ja menestymistä. Miksi pitäisi mennä laulutunnille jos ei pidä laulamisesta? Miksi ei saisi tehdä sitä mitä rakastaa?

Sieltä on tarkoitus valmistua. Oletko tehnyt pakolliset? Mitä puuttuu?

Opinnäytetyön ei tarvitse olla hyvä, että sillä valmistuu.

Vierailija kirjoitti:

Sieltä on tarkoitus valmistua. Oletko tehnyt pakolliset? Mitä puuttuu?

Opinnäytetyön ei tarvitse olla hyvä, että sillä valmistuu.

Minulta puuttuu tieto miten korjaan maailman. En jotenkin koe, että kurssien suorittaminen itsessään on antanut valmiuksia tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. - tuo kävi jo kannustuksesta. Enkä nyt lähde saivartelemaan, että tedätkö miten vanhoja ihmisiä oikeiasti  yliopistolla opiskelevien joukossa on. - No kyllä nämä yli 56 vuotiaat ovat muutakin teheet kuin olleet koko ikänsä opskelemassa yliopistolla. Toisaalta osaa arvostam että haluavat saattaaa haaveensa ja unelmansa tteen ja saada joskus vielä tutkinnon aikaan. Osaa ihmettelen; lähinnä heitä joille tutkinnon opiskelu on samanlainen harraste kuin joillekin toisille, jou toinen säännöllinen ja verraten intensiivinen aktiviteetti harrastus tai (sivu)toimi/ työ.  

Miksi opinnot harrastuksena ihmetyttävät? Rakastan opiskelua, rakastan tietoa ja rakastan oivaltamista ja menestymistä. Miksi pitäisi mennä laulutunnille jos ei pidä laulamisesta? Miksi ei saisi tehdä sitä mitä rakastaa?

Erinoamien kysymys.  Ja myös hankala toiselle 8minulle), joka on rakastanut mutta myös vihannut opiskelua. - Tai vihannut ja vihannut, enemmän kokenut itse inhoa siitä, että en ole uskaltaut valmistua vaan aina olen aaatellut suoritampa vielä tuon ja tämän ja sitten vielä tuonkin kurssin....  Ehkä se ihmetyttää siksi, että opiskelua, teidon keräämistä ja oivaltamista voi tehdä muullakin tavoin kuin olemalla tutkinto- opiskelijana yliopistolla.

 Toisaalta yliopistolla olo itsessään saattaa toisinaan olla hyvinkin stimuloivaa ja virikkeitä ja oivalluksia antavaa... Ei muuta kuin onnea opinnoillesi!

Saattaa olla, että löydän itseni vielä samantaaisesta "asemasta" kuin sinulla on  nyt.

Olen ollut laittavinani merkille, että toisinaan tuntuu sille kuin tieto, oivaltamisen halu ja halu opisella kasautuu ja kerääntyy helpommin niiden päälle, jotka ovat jo aiemmin opiskelleet ja päässeet nauttimaan yliopisto-olosta, mahd jo suorittaneetkin jo ensimmäisen tutkintonsa jostain joko samasta aineesta jatkaakseen jatkotutkintoihin tai suorittaakseen kokonaan uuden alan tutkinnon.

Sen sijaan osa ei ikäänkuin omaisi kiinnostusta tai halua opiskella lainkaan. - Kummallista - Jälkimmäinen joukko tuskin pystyy kuvittelemaankaan, mistä jäädä paitsi. Toisaalta tuosta joukosta löytyy toki myös heitä, jotka osaavat ja kykenevät mahdottomiinsuorituksiin ilman yliopiston (tai muun oppimis ja tutkimus ympäristön) vertaistukea.     

Ja taa saanee tässä(kin) ketjussa alapeukkua kaikki ne kirjoitukset ja kommentit, joissa asenne opsiekluun ja yliopistolla toimimiseen on jotain muuta kuin olla se luotijnan lailla tasata putkea sivuille vilkuilematta eteenpäin liikoja tuijottamatta suorittaa ja tekee tutkinnon. Koska muuten voi huomata ja omaksua muunkinlaisia malleja ja tapoja toimia ja elää ja havaita sen tai ne vähintään yhtä hyväksi. Saattaa jopa käydä mielessä, että onko tutkinnon tekemisessä laisinkaan järkeä. Asiat kyseenalaistava ja omalla tavallaan toimivia yksil on aina vaarallisempi kuin sellaienn, joka menee massan mukana.