Ssri lääkkeen vieroitusoireet
Hei! Ensiksi haluan sanoa että en koita mitenkään mustamaalata ssri lääkkeitä.
Historiani SSRI-lääkkeiden kanssa alkoi, kun olin 9.luokan puolessa välissä. Päätin aloittaa lääkityksen vaikeisden sosiaalisten pelkojen takia, jotka vaikeuttivat huomattavasti toimintakykyäni. Olin käynyt jo 7.luokalta lähtien lääkärillä, joka oli määrännyt minulle mielialalääkkeitä mutta en ollut suostunut syömään niitä asioiden takia joita luin netistä. Kuitenkin siinä 9.luokalla aloin syömään lääkkeitä ja huomasin heti kohennuksen mielialassani. En enää ollut masentunut ja elämänhaluni ja itsevarmuuteni oli palannut ja pidin siitä tunteesta. Kuitenkin nettipalstojen pelottelujen takia päätin lopettaa lääkityksen. Mietin, että mitä vähemmän aikaa syön lääkkeitä sitä parempi. Olin siis syönyt tänä aikana Seronil-lääkettä 6kk. Seronilia määrätään usein nuorille ihmisille eli siis teineille ja lapsille.
Lääkkeen lopettaminen meni ihan hyvin alussa. Sähköiskuja toki oli mutta ne eivät haitanneet. Vasta n. 2kk kuluttua alkoi ne oikeat vieroitusoireet. Paniikkikohtauksia ja ahdistuneisuutta, masentuneisuutta. Mietin, että sairauteni on taas voimissaan ja aloitin taas Seronilin. Mieliala siis taas koheni, mutta ahdistus ei hellittänyt taas niin hyvin ja vaihdoin lääkkeen Sepramiin. Seronilia olin syönyt 4kk ja sitten aloitin Sepramin jota söin kokonaisuudessaan 6kk annostuksella 20mg. Mielialani parantui ja ahdistukseni hellitti. Kuitenkin edelleen mielessäni kummitteli keskistelufoorumien pelottelut pysyvillä aivovaurioilla tms. Joten päätin lääkekokeiluni kestävän taas mahdollisimman vähän aikaa. Lopetin lääkkeen viime elokuussa ja siitä lähti helvetti.
N.1,5kk oli kohtuullisen hvää, normaalia aikaa lääkkeen lopetuksen jälkeen ja olinki iloinen, että en saanut viekkareita lääkkeestä. Kuitenkin syyskuun lopulla aloin saamaan voimakkaita paniikkikohtauksia, pakko-oireita, tuskaisuutta, masentuneisuutta, outoja ajatuksia. Nämä kestivät pahimmillaan n. 2,5-3kk. Sitten oireet jostain syystä helpottuivat, mutta vielä nykyään 6kk kuluttua saan ahdistuskohtauksia, kovempia kuin ennenkuin ikinä aloitin lääkkeen. Outoja ajatuksia, todella synkkiä ajatuksia. Mietin, että jos jollain on kokemusta aiheesta niin voisi antaa jotain tukea minulle. Olen kuitenkin vasta nuori ihminen.
Tähän loppuun vielä sama toisto, että mielialalääkkeitä en ole tarkoittanut tässä tekstissäni mustamaalata. Uskon täysin että jotkut eivät saa mitään sen kummempia haittavaikutuksia lääkkeistä. Tämä oli vain oma kokemukseni.
Kommentit (14)
Kaikki tunteet tulevat takautuvasti takaisin mitä on peittänyt lääkityksellä.
Lue täältä http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/
kommenteissa näet itsesi.
No tämä nyt kertoi sen että lääkkeet auttoivat ja kun ne lopetat niin oireet ennen pitkää palaa. Mä olen ollut vuosiakin välillä syömättä ja oireet aina jotenkin yllättäen palanneet ja aloittanut uudelleen. Minkä Mä psyykelleni voin, ei se ahdistus/paniikki/pelko mihinkään parane niitä syömällä, ei vaan tule päälle.
Olen samaa mieltä sinänsä, mutta ei tuossa ole mitään järkeä että syöt lyhyen aikaa niitä lääkkeitä ja sitten yhtäkkiä lopetat. Et kai lopettanut niitä kertaheitolla, kai vähensit ensin pikkuhiljaa?
Kyllä mäkin ajattelen niin, että ne alkuperäiset oireet uusiutuu. Jos nimittäin oli jo hyvääkin aikaa lääkkeen lopettamisen jälkeen. Eihän ssrilääkkeet ole mikään syyn hoito. Ne korjaa oireita ja antaa voimia tehdä niitä muutoksia jotka auttaa pysyvämmin. Sen vuoksi monissa tutkimuksissa on todettu psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmän olevan tehokkain hoito masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
No tämä nyt kertoi sen että lääkkeet auttoivat ja kun ne lopetat niin oireet ennen pitkää palaa. Mä olen ollut vuosiakin välillä syömättä ja oireet aina jotenkin yllättäen palanneet ja aloittanut uudelleen. Minkä Mä psyykelleni voin, ei se ahdistus/paniikki/pelko mihinkään parane niitä syömällä, ei vaan tule päälle.
Näistä lääkkeistä ei tiedä sattuisiko paranemaan muutenkin, eli ihminen kuvittelee parantuneensa lääkkeellä, vaikka ei parantunutkaan. Lääkkeet aiheuttavat kuitenkin aina ongelmia ja toisinaan pysyviä. Tasapainoinen elämä pitää löytää muuten kuin lääkkeillä: se on homeostaasinkin tarkoitus.
En nyt tiedä onko tämä oire, mutta kun lopetin alkoi taas pippeli keulimaan.
Siis alle 25-vuotiaille kehittyville aivoille tälläisiä aivolääkkeitä?
Missä lääkärin vastuuu on?
Aina ollaan hysteerisiä nuorten huumekokeiluista, mutta samaan aikaan lääkärin määräyksestä myrkytetään aivokemioita ja aiheutetaan vakavia lääkeriippuvuuksia.
Hyvä kun et mustamaalaa. Monen elämän pelastaneet. Mutta se on totta ja tutkimuskin jo myöntää, että lopetusoireet on kovemmat kuin on ennemmin myönnetty. Mulla snrilääke Efexor, ja sen lopetus vielä pahempaa...
Otan mieluummin aivovaurion (ja elän mieluista elämää sitä ennen) kuin elän paskaa elämää kärsien ahdistuksesta.
SSRI-lääkkeitä syödään vielä masennusoireiden parantumisen jälkeen, eli niitä ei tule lopettaa heti, kun oireet helpottavat. Näin estetään masennuksen uusiutumista. Eivätkä tosiaan mikään maaginen parannuskeino, vaan antavat voimia arkeen ja ongelmien käsittelyyn psykoterapiassa. SSRI-lääkkeitä ei myös koskaan tulisi lopettaa ilman lääkärin kanssa keskustelua, ja lopetus tulisi tehdä asteittain vähentäen lääkärin ohjeiden mukaan. Lopettamisen yhteydessä tulevan lopetusoireet voivat tulla muuten hyvinkin voimakkaina. Lopetusoireet sinänsä ovat normaaleja, ne ovat kehon sopeutumista uuteen "lääkkeettömään" tilaan.
Keskustele asiasta lääkärin kanssa ja psykoterapiasta olisi sinulle todennäköisesti myös apua. Äläkä usko keskustelufoorumeilla lukemiasi kauhutarinoita (yleensäkään mistään asiasta), et saa aivovauriota SSRI-lääkkeillä.
Minkä ikäinen siis nyt olet ja kuinka kauan olet syönyt mitäkin lääkettä? Tuo on oikeasti vaarallista pitää taukoa ja palata takaisin. Lääke ei enää toimi samalla tavalla.
Kuinka muuten olet yrittänyt hoitaa paniikkia ja ahdistusta? Saatko juteltua terapiassa? Harrastatko liikuntaa? Minkälainen on ruokavaliosi? Mites kofeiini, alkoholi?
Up