Mies ei enää ole kiinnostunut minusta

Miesten puhti riittää aluksi hyvin, mutta ajan kanssa ihaninkin ihminen on vain ihminen. Voisit vaikka vaihteeksi kokeilla palvoa miestäsi. Oletko ottanut koskaan suihin pyytämättä ja yllättäen? Liikutko sängyssä ollenkaan vai makaatko vain paikallasi ja odotat, että mies tekee hommat? Pukeudutko seksikkäästi ja meikkaat arkena vaikkei olisikaan mitään erityistä menoa ihan vaan miehesi iloksi? Ajelekto kainalokarvasi ja intiimialueesi vai annatko rehottaa kun ei kiinnosta? Käytätkö stringejä?

Ei moeskään jaksa sitä samaa kaavaa joka päivä. Tarvitaan ripaus seksikkyyttä ja kyjyä irrotella.

"Mies lähinnä käy töissä ja pelaa vapaa-ajalla"

Eikö mies näe kavereitaan? Jos näkee, kuinka usein?

Mitä ap on tehnyt suhteen ja seksielämän eteen ja piristykseksi?

Onko asioista oikeasti keskusteltu kunnolla niin kuin aikuiset tekee?

Minkä ikäinen ap on, 20v tai jotain?

Avokki lähti aikoinaan nostelemaan ja jutut olivat kuin aapeen tekstiä, kaikki oli mun syytä, seksi ällötti ym.

Mutta ei ajatellut omaa käytöstään, kiukkusi ihan kaikesta, mökötti, ei ollut huomaavinaankaan, yhtään mitään "kivaa" ei voinut järjestää koska pilasi aivan kaiken paskan käytöksellään oli niin paljon naamarutussa että sille tuli ylähuuliin sellaiset röökimuijien rypyt😂😂😂😂.

Eron jälkeen sitten pitikin olla jatkuvasti auttamassa vaikka missä ja yhtäkkiä antoi vara-avaimen jos tulee joku juttu, alkoi pyytämään "yökylään" myöhään ja alasti sängyllä odotti.

Jostain syystä ällöttävä, kul*i ja seksi alkoi kiinnostamaan.

Kuulostaa samalta kuin meillä, vaikka meidän tapauksessa yhteistä matkaa on takana jo yli 20 vuotta.

Eilen kerroin miehelle huonot uutiset. Määräaikainen työsuhteeni on päättymässä eikä jatkoa ole tulossa. Jään työttömäksi parin kuukauden kuluttua.

Mies kuunteli uutisen, ynisi vähän myötätuntoisesti ja totesi, että ”kai sä uuden työpaikan saat”. Sen enempää häntä ei kiinnostanut puhua asiasta.

Tänään hän ihmetteli, mikä mun on, kun ”on niin veto poissa”. Oli kai jo kokonaan unohtanut, mitä eilen kerroin, tai sitten ei voinut yli 30 vuotta vakinaisessa työssä olleena ymmärtää, miltä tuntuu jäädä työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa samalta kuin meillä, vaikka meidän tapauksessa yhteistä matkaa on takana jo yli 20 vuotta.

Eilen kerroin miehelle huonot uutiset. Määräaikainen työsuhteeni on päättymässä eikä jatkoa ole tulossa. Jään työttömäksi parin kuukauden kuluttua.

Mies kuunteli uutisen, ynisi vähän myötätuntoisesti ja totesi, että ”kai sä uuden työpaikan saat”. Sen enempää häntä ei kiinnostanut puhua asiasta.

Tänään hän ihmetteli, mikä mun on, kun ”on niin veto poissa”. Oli kai jo kokonaan unohtanut, mitä eilen kerroin, tai sitten ei voinut yli 30 vuotta vakinaisessa työssä olleena ymmärtää, miltä tuntuu jäädä työttömäksi.

No oisit onnellinen kun pääset töistä pois ja liiton rahoille. Mulle maistuis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Söisit vähemmän ja liikkuisit enemmän, et olisi niin r y h ä v a l a a n näköinen otus ?

Painan alle 50 kg.

Mutjoo. Oisko heittää parempi kommentti ens kerralla

Ap

Niinpä, nämä jutut ei välttämättä liity mitenkään naisen ulkonäköön.

Itse painan melkein 100 kg ja mies rakastaa ja haluaa, sekä osoittaa sen useilla eri tavoilla arjessa. Itsekin sitä välillä ihmettelen..

Yhdessä oltu jo 15 vuotta, että ensi huumastakaan ei kyse.

Ap:eelle, onko mies kiinnostunut omastakaan elämästään tai kavereistaan?

Jospa on masentunut tms.?

Tai sitten ei tosiaan arvosta sinua tippaakaan ja kannattaa etsiä kumppani, joka arvostaa.

Ei ole liikaa vaadittu että osoittaisi hellyyttä ja antaisi läheisyyttä,olisi kiinnostunut puolison asioista

,kehuisi edes joskus. Seksikin oli kivaa nyt sitä ei ole,nettiporno vei mieheni.

Sama.

Siks oon yrittäny yllättää miehen ruoalla/seksillä, mutta just sillon harrastuksessa venyy tai jää siel suustaan kiinni, vaikka ois kertonu millon kotiin tulee.

Se harrastaa kunnolla eli 4krt vk/4h kerralla, töiden päälle. Kisailee siinä niin siksi.

Niin eli noin usein on harrastuspoppoon kaa tekemisissä, meille jää loppu aika eli nukkumista noina päivinä, koska hän ei jaksa.

Mutta nytkin oon ollu muual opiskelee eli nähtiin viimeeksi kk sitten, niin hänedt on ok lähtee salipoppoon kaa ryyppää sinä päivänä kun tulen kotiin.

Hyyhh ei enää ikinä tuollaista suhdetta. Kun mies lakkaa panostamasta hän ottaa sut itsestäänselvyytenä. Hyvin usein myös saattaa katella ja jutella muille tuossa vaiheessa, antaa kehut ja huomiot siis jollekin toiselle.. Sinä todellakin tuhlaat aikaasi! Tiedän kyllä kuinka vaikealta tuntuu päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta, mutta kyllä se vaan on sen arvosta! Mieluummin vaikka yksin kuin suhteessa jossa ei tunne kumppaniltaan arvostusta siinä alkaa pian itekki miettimään että mikä mussa on vialla ja pilaa siten oman itseluottamuksen

Puhu vielä hänelle ja kerro, että haluat hänen rakkauttaan. 

Ei seksiä, ei temppuja ei mitään erityistä: vain sitä, että hän rakastaa sinua. Kerro, että voit huonosti, jos et saa tuntea hänen rakkauttaan.

Miehet eivät useinkaan osaa käsitellä ja näyttää tunteitaan ensihuuman jälkeen. Tämä on surullinen tosiasia.

Ota uusi mato koukkuun tai vaikkapa sisko jos siltä tuntuu.

Olen ollut 40 vuotta saman miehen kanssa ja mielestäni avoin puhuminen toisen kanssa pitää suhteen yllä. Jos et ole tyytyväinen puolisoosi niin kerro suoraan mikä vaivaa. Minua itseäni ärsyttää ihmiset, jotka vatvovat parisuhde ongelmiaan toisille ihmisille, mutta eivät puhu asiasta puolisonsa kanssa, jotta tämä saisi edes tietoonsa, mikä mättää. Parisuhde vaatii työtä ja siinä on kaksi osapuolta. Sinä ja puolisosi. Olen huomannut, että jos itse en ole tyytyväinen elämääni tai itseeni niin syy on todella helppo vierittää toiselle. Kysy itseltäsi, mitä haluat elämältäsi.

Ap, ongelmaasi avoliittolaisena on helppo ratkaisu. Lähde kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Hyyhh ei enää ikinä tuollaista suhdetta. Kun mies lakkaa panostamasta hän ottaa sut itsestäänselvyytenä. Hyvin usein myös saattaa katella ja jutella muille tuossa vaiheessa, antaa kehut ja huomiot siis jollekin toiselle.. Sinä todellakin tuhlaat aikaasi! Tiedän kyllä kuinka vaikealta tuntuu päästää irti siitä tutusta ja turvallisesta, mutta kyllä se vaan on sen arvosta! Mieluummin vaikka yksin kuin suhteessa jossa ei tunne kumppaniltaan arvostusta siinä alkaa pian itekki miettimään että mikä mussa on vialla ja pilaa siten oman itseluottamuksen

Kuullostat todella vaativalta ihmiseltä. Kukaan ei jaksa yksipuolisesti palvoa toista. Miten sinä huomioit puolisosi? Oletko ollut joku isin pikku prinsessa?

Mun ratkaisu tähän on ollut toimia hiukan ennalta eli pysäytän aina miehen hullaantumisvaiheen ja pakotan tutustumaan minuun ensin persoonana ja sitten joko tykkää tai ei. Ja sama tietysti minulla mieheen päin, en lähde aivokemikaalien vietäväksi vaikka houkutus olisi kuinka suuri. Miehet nyt rankasti yleistettynä tuppaavat olemaan helposti rakastuvia ja tämä huuma sitten katoaa, kun naiseen tutustuvat ihmisenä. Eli ensin miehen pitää saada tutustua rauhassa naiseen, alkaa arvostamaan koko pakettia ja sitä kautta vasta rakastua, tai ei. Näin mä olen pitkät suhteeni saanut, joissa ei ole ollut jälkeäkään miehen tympääntymisestä minuun tai että olisi panostus minuun vähentynyt ajan myötä. Toki jotkut jutut on karsiutunut tuohon alkuun, kun vedän jarrua päälle ja valoja päähän. En pidä yhtään fiiliksestä, että toinen on heti vaikka "rakastunut" vaikkei voi vielä edes tietää mitä rakastaa. Jotain omaa ideaalihaavekuvaa.