Lue keskustelun säännöt.
Missä kohtaa työnhakuprosessia täytyy kertoa terapiasta
16.02.2019 |
Mulla olis tulossa yksi työhaastattelu. Työ on toimistotyö, eli työajat sen mukaiset. Jos en oo hirveästi väärin ymmärtänyt niin jotakin liukumavaraa työajoissa kuitenkin on.
Mulla on kuitenkin sellainen ongelma, että käyn terapiassa kerran viikossa. Terapia osuu juuri tuohon työaikaan, eikä mun terapeutilla ole ilta-aikoja tällä hetkellä ollenkaan. En kuitenkaan suostu jättämään työn takia terapiaa kesken kun sitä vielä on jäljellä. Missä kohtaa mun täytyy kertoa potentiaaliselle työnantajalle asiasta? Mun ajatus siis olisi se, että joku päivä lähden hieman aikaisemmin tai tuun hieman myöhemmin ja tekisin ne tunnit sitten toisina päivinä, että viikkotyöaika ei jää vajaaksi kuitenkaan. En haluaisi olla epärehellinen ja vasta paikan saatuani ilmoittaa että tämmöinen juttu olis. Vähän pahoin kuitenkin pelkään että jos mainitsen jo haastattelussa, jää paikka saamatta ja menee sellaiselle kenellä ei näitä rajoitteita oo.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö joku vakavissaan tällaisen asian tilittämistä haastatteluvaiheessa?
Kyllä, mietin ihan vakavissani. Ihan vakavissani olen miettinyt sitä siitä saakka kun terapian olen aloittanut. Mun moraali on sellainen että pidän sitä epäkohteliaana ja tavallaan myös valehtelemisena että salaa asioita mitkä vaikuttaisi siihen työelämään. Jos itse asettuisin työnantajan asemaan niin en tiedä kuinka luotettavana työntekijänä pitäisin ihmistä joka salaa asioita. Tiedän että jollekin se voi tuntua kummalliselta, mutta enpä oikein itselleni mitään voi. Kyllä olen aikaisemmassakin työpaikassa sanonut suoraan että en voi tehdä töitä tohon ja tohon aikaan koska käyn terapiassa ja siihen ei kukaan suhtautunut aijaata kummemmin, mutta kyseessä oli vuorotyö joka oli helpompi sovittaa omiin aikatauluihin.
Siis sun yksityiset, henkilökohtaiset asiasihan eivät lähtökohtaisesti kuulu työnantajalle, etkä ole niistä velvollinen tilittämään kenellekään. Ei se ole valehtelua tai ” salailua” jos et kerro terapiasta. Se on työntekijän oikeus pitää tällaiset asiat ihan itsellä. Et ole naimisissa pomosi kanssa. Tuollaiset kuitataan mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, ellei työyhteisö sitten ole oikeasti niin läheinen ja luotettava, että haluat kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertoisi ainakaan ensimmäisessä haastattelussa. Meille parhaillaan haetaan työntekijöitä ja ilmoituksessa sanotaan, että joustetaan elämäntilanteiden mukaan. Tarkoittaa ainakin meillä, että saa tehdä etänä. Voi käydä lääkäreissä ja yksityisasioilla kunhan tekee tunnit sisään. Mutta ei tarvitse kenellekään kertoa mikä yksityisasia on kyseessä. Tämä kuitenkin riippuu esimiehestä ainakin isossa yrityksessä.
Jos olet pakkomielteisen rehellinen, niin kerro sitten työnantajalle. Varaudu vaan siihen, että kaikki työnantajat eivät suhtaudu siihen niin positiivisesti. Joku saattaa ajatella, että palkkaamisesi on liian suuri riski, koska olet vaarassa joutua heti sairaslomalle mt-ongelmien takia.
Itse aion jättää kertomatta työtä hakiessani. Ei ole työnantajan asia missään määrin.
Seenhän voi kertoa tälleen suoraan "mä on muuten ihan vtun hulllu. Tohon kaupungin kupeseen jouuduttin järjestämään uus hautausmaa koska....... mulla meni vttu vaan hermot. Tiedä miten siiinä niin pääs käymään että yks toisensa jäkjeeen vaan alko soittaan suuta niin mun oli pakko puuttua siiihen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö joku vakavissaan tällaisen asian tilittämistä haastatteluvaiheessa?
Kyllä, mietin ihan vakavissani. Ihan vakavissani olen miettinyt sitä siitä saakka kun terapian olen aloittanut. Mun moraali on sellainen että pidän sitä epäkohteliaana ja tavallaan myös valehtelemisena että salaa asioita mitkä vaikuttaisi siihen työelämään. Jos itse asettuisin työnantajan asemaan niin en tiedä kuinka luotettavana työntekijänä pitäisin ihmistä joka salaa asioita. Tiedän että jollekin se voi tuntua kummalliselta, mutta enpä oikein itselleni mitään voi. Kyllä olen aikaisemmassakin työpaikassa sanonut suoraan että en voi tehdä töitä tohon ja tohon aikaan koska käyn terapiassa ja siihen ei kukaan suhtautunut aijaata kummemmin, mutta kyseessä oli vuorotyö joka oli helpompi sovittaa omiin aikatauluihin.
Siis sun yksityiset, henkilökohtaiset asiasihan eivät lähtökohtaisesti kuulu työnantajalle, etkä ole niistä velvollinen tilittämään kenellekään. Ei se ole valehtelua tai ” salailua” jos et kerro terapiasta. Se on työntekijän oikeus pitää tällaiset asiat ihan itsellä. Et ole naimisissa pomosi kanssa. Tuollaiset kuitataan mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, ellei työyhteisö sitten ole oikeasti niin läheinen ja luotettava, että haluat kertoa.
Tämä. Tässä ei ole kyse rehellisyydestä, vaan rajanvedosta: mitkä asiat kuuluu työnantajalle ja mitkä ei. Musta toi on yksityisasia/henkilökohtainen asia, eikä kuulu työnantajalle.
Hei ap,
Terapiasta kertomatta jättäminen ei ole epärehellisyyttä vaan rajojen vetämistä jota toivottavasti opettelet myös terapiassa. On ihan tervettä suojella itseään ja omaa yksityisyyttään kertomatta jättämisellä. Voit sanoa että on omia henkilökohtaisia menoja kerran viikossa tiettyyn aikaan ja sopia tuntien korvaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö joku vakavissaan tällaisen asian tilittämistä haastatteluvaiheessa?
Kyllä, mietin ihan vakavissani. Ihan vakavissani olen miettinyt sitä siitä saakka kun terapian olen aloittanut. Mun moraali on sellainen että pidän sitä epäkohteliaana ja tavallaan myös valehtelemisena että salaa asioita mitkä vaikuttaisi siihen työelämään. Jos itse asettuisin työnantajan asemaan niin en tiedä kuinka luotettavana työntekijänä pitäisin ihmistä joka salaa asioita. Tiedän että jollekin se voi tuntua kummalliselta, mutta enpä oikein itselleni mitään voi. Kyllä olen aikaisemmassakin työpaikassa sanonut suoraan että en voi tehdä töitä tohon ja tohon aikaan koska käyn terapiassa ja siihen ei kukaan suhtautunut aijaata kummemmin, mutta kyseessä oli vuorotyö joka oli helpompi sovittaa omiin aikatauluihin.
Siis sun yksityiset, henkilökohtaiset asiasihan eivät lähtökohtaisesti kuulu työnantajalle, etkä ole niistä velvollinen tilittämään kenellekään. Ei se ole valehtelua tai ” salailua” jos et kerro terapiasta. Se on työntekijän oikeus pitää tällaiset asiat ihan itsellä. Et ole naimisissa pomosi kanssa. Tuollaiset kuitataan mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, ellei työyhteisö sitten ole oikeasti niin läheinen ja luotettava, että haluat kertoa.
Tämä. Tässä ei ole kyse rehellisyydestä, vaan rajanvedosta: mitkä asiat kuuluu työnantajalle ja mitkä ei. Musta toi on yksityisasia/henkilökohtainen asia, eikä kuulu työnantajalle.
Tarkennuksena: mulla ei ole aikomusta sanoa että käyn nimenomaan terapiassa, vaan että mulla on kerran viikossa menoja. Eikö se muka kuulu työnantajalle? Mun mielestä kuuluu. Se syy, miksi mulla on kertaviikottainen meno ei sen enempää kuulu mutta tieto siitä että niitä menoja on niin kyllä se kuuluu mun mielestä työnantajan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,
Terapiasta kertomatta jättäminen ei ole epärehellisyyttä vaan rajojen vetämistä jota toivottavasti opettelet myös terapiassa. On ihan tervettä suojella itseään ja omaa yksityisyyttään kertomatta jättämisellä. Voit sanoa että on omia henkilökohtaisia menoja kerran viikossa tiettyyn aikaan ja sopia tuntien korvaamisesta.
Mun mielestä aika hölmöä sanoa että "toivottavasti opettelet tuota terapiassa", koska se miksi käyn siellä ja mitä siellä opettelen ei ole yleisessä tiedossa eikä se että onko rajanveto mulle yleensäkään mikään ongelma. Ehkä vähän turha vetää asiasta siis johtopäätöksiä näillä tiedoilla.
Kyllä siis mun tarkoituksena on nimenomaan vedota henkilökohtaiseen menoon eikä siihen että kyseessä on terapia ja korvata tunnit sitten muina päivinä. Ja ensin tottakai puhun terapeutin kanssa että jos hänellä olisi sellaista vapaata aikaa mikä mahdollisimman vähän söis työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiitos teille! Sain tässä kaipaamani varmistuksen että en tee väärin jos en asiasta suoraan mainitse ja voin hyvällä mielellä ottaa asian puheeksi vasta sitten jos (toivottavasti) saan paikan. Ette usko kuinka rasittavaa itselle on stressata tällaista asiaa jolla ei periaatteessa edes mitään merkitystä ole :D
Kävin kolme kertaa viikossa terapiassa, kun hain työtä. Kerroin asiasta työhaastattelussa. Aluksi sanottin, että ei tule onnistumaan työaikojen puitteissa ja minua ei valita. Kuitenkin ilmoittivat, että olin paras hakija ja keskusteltiin missä voisin joustaa työnantajan suuntaan esim. pidemmät työpäivät jne. Homma toimi oikein hyvin. Mielestäni oli parempi kertoa, ettei tarvinnut stressata asiasta.