Aikaisin kellonaika jona olette joutuneet herättämään päiväkoti-ikäisen työnne takia?

Meillä 3-v lapsi vuoropäiväkodissa ja käy 2-3krt viikossa. Aamuvuoroina hoitopäivä on klo 05-20 ja yövuoroissa 17-14. Työvuorot on 12h + matkat. Eli pitkiä päiviä/öitä kyllä, mutta paljon myös vapaata.

On ainakin toistaiseksi toiminut näin. Sillon kun joutuu lapsen herättämään 4.30 mennään ajoissa myös nukkumaan edellisenä ilta (18-19 väliin).

Jos vuorohoitoa antava päiväkoti ei tule kyseeseen, niin en näe muuta mahdollisuutta kuin palkata lapselle kotiin hoitaja. Se on kallis ratkaisu varsinkin pienipalkkaiselle, mutta sitten ei auta muu kuin muuttaminen tai työpaikan vaihto.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

En ole trolli, vaan hieman vajaa. Oletteko ajatelleet, että ihmisillä tosiaan on syinä uudelleenkouluttautumiseen yleensä joku vamma joka voi johtua vaikkapa työtapaturmasta tai olla synnynnäinen? Lapsi ei ole vamma jonka takia irtisanoudutaan. Jollakin voi olla tilanne, että on jo uudelleenkouluttautunut ja saanut vakituisen työn. En ole äiti nuorimmasta päästä ja en näe realistisena että aina kun työaika ei sovi, uudelleenkouluttaudun ja saan uuden työn. Tämä työ oli se mun onnenpotku, jota ajattelin että voin tehdä eläkeikään asti ja olla vähiten taakka yhteiskunnalle. En ole ihan supervammainen, ja tässä työssä voin suoriutua lääkityksen avulla niin kuin muutkin.

Lisäksi, kuten kirjoitin, iso joukko työttömiä yrittää uudelleenkouluttautua joten olisi multa vastuuton teko liittyä joukon jatkoksi, varsinkin, kun tosiaan tarvitsen lääkitystä.

Ja ei, ei ole kyse vain minun oikeuksistani. Itse olen sitä mieltä, ettei alle 3v kuulu päiväkotiin ja 3-14-vuotiaan täytyy olla päivät hoidossa ja illat sekä yöt vanhemman kanssa.

Mutta jos en saa työaikoja järjestettyä niin tilanne on se, että lapsi on 2h päivässä kotona, sitä tässä olen järkyttyneenä laskenut!

Sehän se mun ongelma on, jota aikuisena pidän Minun ongelmanani. Se, että lapsi kärsii vuorotyöstä kun äiti on yh, on aivan itsestäänselvästi hirveä asia. Siksi täällä kyselenkin, miten teidän lapset ovat reagoineet kun tuntuu, että se on ihan normaali asia yhteiskunnassa että näin on?

Olen kotihoidontuella kotona, joten en saa lainaa enkä pysty maksamaan ajokorttia enkä autoa. Ja jos mulla olisi auto, joutuisin silti lähtemään kotoa viimeistään 5:30, että ehtisin viedä lapsen hoitoon ja siitä töihin. Opin tästä ketjusta, että lasta ei voi hakea yöllä kotiin, joten iltavuorossa vaikka olisi auto, joutuisin viemään lapsen lounasaikaan hoitoon ja hakemaan aamulla, ja viemään taas lounasaikaan hoitoon.

Mä en ole syyllinen tähän järjestelmään.

Lisää ideoita otetaan vastaan. Yks vois olla, että uudelleenkouluttaudun aivokirurgiksi ja palkkaan lastenhoitajan jolle ostan Lamborghinin jolla hän vie lapsen eskariin sitten kun se on ajankohtaista.

Toinen lapsen isoäideistä on kaukana ja toinen on itse vielä työelämässä eikä asu ihan vieressä hänkään. Isoisät sama homma.

Täytyy varmaan hankkia aviomies joka adoptoi mun lapseni, koska nainen on näköjään edelleen riippuvainen miehestä.

En voi kertoa mun alaa koska mut voi tunnistaa siitä enkä voi julkisesti puhua työnantajasta. Eikä sillä pitäisi olla väliä koska aina toitotetaan, ettei raskaus ole sairaus ja että lapsi hoitoon, töihin siitä, ja lapsihan menee siinä sivussa.

Eikös se olekaan niin?

Mitä sanoo palstan feministit tästä?

Tuo feministi kysymys paljasti sinut trolliksi. Itsekin olen yh ja teen kolmivuorotyötä. Silti sain sovittua asiat työnantajani kanssa ja lapseni on vuorohoidossa. Kokeile ensin.

Vierailija kirjoitti:

Muuta lähemmäs työpaikkaa jos se työ on niin tärkeä ettet siitä voi luopua tai alaa vaihtaa?

Mulla menee julkisilla 40min kotoa työpaikalle kun laskee myös kulkuvälineelle kävelyn kotoa ja vastaavasti kulkuvälineeltä kävelyn työpaikalle. Pitääkö mun muuttaa ihan siihen naapuritaloon?

Asun yhdessä Helsingin naapurikaupungeista. Käyn Helsingissä töissä.

Työpaikkaa lähempänä Helsingissä on vuoropäiväkoti, mutta he eivät ota ulkopaikkakuntalaisia ja Helsingissä on nyt tilanne, että kun kaupunkilaisillekaan ei tahdo riittää paikkoja, voi helsinkiläinenkin saada päivähoitopaikan toiselta puolelta kaupunkia. Eli jos muutan Helsinkiin, en välttämättä saa kodin tai työpaikan läheltä vuoropäivähoitopaikkaa.

Täällä missä asun, on vuoropäiväkoti suht lähellä, mutta kuitenkin niin, että ainakin julkisilla työmatka pitenee kun vain yksi bussi menee sen lähelle ja aikataulut ovat aikaisin aamulla ja myöhään illalla harvat. Joudun myös odottamaan kulkuvälinettä päiväkodin lähellä ja vaihtamaan kulkuvälinettä.

Ja eikö se ollutkaan niin, ettei sinne voi viedä viideltä aamulla lasta eikä hakea enää klo 22-23 pois? Ei siinä minunkaan mielestäni ole mitään järkeä, olen opettanut lapseni menemään nukkumaan klo 20 ja heräämme klo 7.

En siis todellakaan tiedä mitä teen, jos en voi tehdä osa-aikaisena lyhyempää päivää. Siltikin kyse on vuorotyöstä.

Ap kun sä teit lapsesi, kai mietit tuota työ asiaa silloinkin vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

Joo siis en polta enkä juo kuin juhlissa, jos niissäkään. Olen kotihoidontuella kunnes lapsi täyttää 3v. Meillä oli töissä vuodesta keppi ja kivi päiväryhmä, jossa mm. yksinhuoltajat ja lääkärin todistuksella vuorotyöhön sopimattomat, iltaopiskelijat ym. olivat. Mulle ei tullut pieneen mieleenkään, että tuo ryhmä lakkautetaan.

En halua kertoa mitä työtä teen, mutta sanotaanko näin, että ei kyllä tosiaankaan ole fiksu idea jättäytyä pois ja mennä kouluun. Tuollahan on työttömiä uudelleen kouluttautumassa ja mä teen suht vaativaa työtä joka ei sovi kaikille. Mulle sopii. Tämä tilanne on tullut monella tapaa puun takaa.

Olen aivan häkeltynyt, että tällaista tilannetta edes voi olla. Mulla on nyt se aika, että pikkuhiljaa pitäisi laittaa hoitopaikkahakemus vetämään ja työajat tiedossa. Neuvottelen työnantajan kanssa, jos voisin vaikka tehdä lyhyempää päivää ja yritän kartottaa vaihtoehtoja.

Työsuhde sitoo myös mua. Ei yhteiskunnassa noin vain irtisanouduta ja lähdetä opiskelemaan. Kouluihin yleensä haetaan ja sen jälkeen kun pääsee, voi hakea töistä opintovapaata. Uudelle alalle ei välttämättä työllisty. Tällä työllä mikä mulla on nyt, pystyn elättämään itseni ja lapseni ihan hyvin ja olisi vastuuton ja hullu teko irtisanoutua.

On myös totta, että tällöin työvoimatoimisto voisi tarjota mulle työtä jonka takia joutuisin samaan tilanteeseen huonommalla korvauksella.

Kyllä joskus voi

Kerro nyt mikä ala?

Laivahenkilökunta (ainakin ruotsin lautoilla) jotka ovat viikko-viikko järjestelmällä tekevät juuri noin, että lapset viikon hoidossa ja sitten viikon kotona. Tuossa sinun tilanteessa jos mietit että ryhdyt viikonloppuäidiksi lienee paikallaan tutkia mahdollisuutta antaa lapsi adoptioon tai sijoittaa lastenkotiin.

Toivottavasti et ole hankkinut häntä tarkoituksella jonkun satunnaisen panon kanssa vain saadaksesi lapsen. Kannattaisi vähän miettiä pidemmälle jos tuollaiset työajat tarjoava työpaikka on ainut mahdollisuus.

Lapsiparka.

Tällä logiikalla laivahenkilökuntaan kuuluvien täytyy harkita myös lapsen antamista pois. Hyvä jos tuollainen mahdollisuus on. Täytyy tutkia asiaa. Ei se ole kiva, mutta en keksi muutakaan. Mikä muu se on kuin viikonloppuäiti, jos lapsi on vain viikonloput kotona? Minkä sille voin?

Jotkut " hankkii lapsen " itsellisinä naisina lahjasiittiöillä. Heillekin vähän mietittävää tässä ketjussa. Joiden lasten isät vannovat olevansa naimisissa äidin kanssa ja haluavansa lapsen, mutta lähtevätkin sitten kun vauvavuosi olikin liikaa. Joidenkin lasten isät kuolevat. Mutta sun mielestä yh-äiti on aina vastuussa tilanteestaan 100%?

Lapsi on " lapsiparka " jos äiti yrittää ansaita elannon ja keksiä työasiaan ratkaisua? Kun joku on viikonloppuisä, onko silloinkin lapsi parka? Mun oma isä oli työmatkoilla lähes koko ajan ja äiti oli päivätöissä. Jos äiti olisi kuollut ja isä olisi joutunut olemaan töissä silti, olisiko vastaanotto huonoksi isäksi haukkuminen? Tunnen yhden yh-isän, joka on kaikkien mielestä suuri sankari. Itse olen pelkkä roska.

Joskus voi näköjään joutua tähänkin tilanteeseen!

Nyt vain ratkaisuja keksimään, ei sitä lapsiparkaa auta yhtään että äitiä haukutaan. Ei ole tod. yhden illan hoito lapsen isä. Tunsin hänet vuosikausia.

No se laivahenkilökunta on sitten seitsemän päivää vapaana seitsemän työpäivän jälkeen. Siinä on eroa verrattuna siihen että lapsi srkipäiviksi "laitokseen" ja viikonlopuksi kotiin. 

Eiköhän ne isän työmatkat olisi jääneet jos äiti olisi kuollut. Tai sitten lapset olisi hoitanut joku muu.

5.30. Vein lapsen päiväkodille kuudeksi, lähdettiin kotoa 5.55 kun asuttiin ihan vieressä. Onneksi tein tuota vain yhden kesän. Lapsi tosi heräsi tuolloin muutenkin aina 6-7 aikaan, joten häntä ei tainnut haitata, ja pääsinpähän sitten aikaisin hakemaankin.

Mitä sanoo palstan feministit tästä?[/quote]

Tuo feministi kysymys paljasti sinut trolliksi. Itsekin olen yh ja teen kolmivuorotyötä. Silti sain sovittua asiat työnantajani kanssa ja lapseni on vuorohoidossa. Kokeile ensin.[/quote]

Onko tämä tilanne todella näin vieras, että pitää ihan epäillä trolliksi?

Helsinki lakkautti 2-vuotiailta kotihoidontuen hoitolisän, että lisää lapsia menis päivähoitoon. Uutisissa on ollut siitä juttuja, miten päivähoitopaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi. On feministinen ajatus, että naisten työuraan ei saisi liikaa vaikuttaa äitiys. Jotkut poliitikot ajavat sitä, että lapset menisivät jo 1,5-vuotiaina hoitoon. Sitä pidetään vanhanaikaisena ja naista syrjivänä, että on kotona 3 vuotta.

Mä olen turhautunut, stressaantunut ja pelkään tulevaisuutta. Sen takia kivahdan ja kysyn, mitä tästä sanovat feministit?

Mä olisin vielä stressaantuneempi, jos pitäis 1,5v lasta ajatella hoitoon ja tähän vuorotyörumbaan. 3-vuotiaallekin ja mulle 3-vuotiaan kanssa rankka ajatus jota stressaan.

Kivahdan myös sovinisteille, että eikö muka äitiys tuota epätasa-arvoa? Kuka edes palkkaisi uudelleenkouluttautuneen pienen lapsen yh-äidin?

Kyllähän on aivan selvää, että äitiys ja yh-vanhemmuus ajaa mut työmarkkinoilla huonompaan asemaan. Näin käy miehellekin joka on yh, vaikka edelleen mielikuvissa hän on arjen sankari kun taas yh-äiti on tyyliin kännipanon takia tilanteessa ja siten vastuuton luuseri.

Olen kysellyt työnantajalta, joka on vastannut että vuorotyötä tulee olemaan ja täytyy katsoa voinko tehdä osa-aikaista. Se on kuitenkin vielä auki ja haluan tutkia mahdollisuuksia.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

Ja eikö se ollutkaan niin, ettei sinne voi viedä viideltä aamulla lasta eikä hakea enää klo 22-23 pois? Ei siinä minunkaan mielestäni ole mitään järkeä, olen opettanut lapseni menemään nukkumaan klo 20 ja heräämme klo 7.

En siis todellakaan tiedä mitä teen, jos en voi tehdä osa-aikaisena lyhyempää päivää. Siltikin kyse on vuorotyöstä.

Miksi ei voisi? Meillä päin suurin osa vuoropäiväkodeista on nimenomaan auki 5-23 ja tarkoitettu niille lapsille, joilla on tarve vuorohoidolle, mutta ei yöaikaan.  Täällä et edes saisi lastasi viedä yöksi hoitoon, kun et kerran yövuoroja tee.

Miksi sinun pitäisi iltavuorossa viedä lapsi jo lounasaikaan päiväkotiin, jos työvuoro alkaa vasta iltapäivällä? En myöskään ihan ymmärrä, miten aamuvuoronkin jälkeen lapsi ehtisi olla vain 2h vuorokaudessa kotona? Jos aamuvuoro alkaa kuudelta, pääset kahden aikaan kotiin. Vaikka veisit lapsen jo yöksi päiväkotiin esim. klo 21, ehtisitte olla ainakin 6h kotona. Jos sinulla taas menee työmatkoihin julkisilla tunti tai yli, miettisin ehdottomasti muuttoa työpaikan lähelle.[/quote]

Asun työpaikan lähellä, mutta vuoropäiväkoteja ei ole joka paikassa. Joudun lähtemään kotoa lapsen kanssa ensin kävellen bussipysäkille n. 15min, jos lapsi kävelee itse, niin kestää kauemminkin.

Oletetaan myös, että bussi voi olla myöhässä tai joku vuoro jää välistä, joten vastuullinen työläinen lähtee varmuuden vuoksi aiemmalla bussilla.

Bussimatka kestää n. 10-15min. Tämän jälkeen kävelemme pysäkiltä taas sen vartin ainakin. Kauankohan kestää siellä päiväkodilla se siirtymä? Sanon äiti lähtee nyt töihin ym, lapsi itkee, pitää puhua päiväkodin työntekijälle käytännön asioista.

Siitä lumettomina aikoina juoksen 5-10min takaisin pysäkille. Odotan bussia x määrän aikaa. Matkustan. Bussista on yksi vaihto toiseen. Matkustan.

Entinen 40min työmatka on nyt mitä, 1h 40min kaikkine siirtymineen?

Mun työaika on pidempi kuin 8h, juuri niin että siirtymineen menee lyhyeksi kotonaoloaika. Sanoin ma-pe, koska sillä arkivapaalla ei ole väliä, kun se ei siinä työpäivien aikana auta mitään.

Ja vuorot menee ikävästi juuri niin, että aamuvuorossa olen noin varttia ennen työajan alkua paikalla, tai sitten seuraavalla bussilla 10min myöhässä. Iltavuorosta olisin päiväkodilla juuri hetki sen jälkeen, kun sieltä ei voi enää hakea kotiin yöksi ja muutenkin liian myöhään lapselle.

Politiikka on Suomessa sitä, että vaikka on työttömyyttä, äitien on kiireesti palattava töihinsä. Kaikilla ei ole töitä mihin palata ja uudelleenkouluttautuminen ei takaa uutta työpaikkaa.

Mulla on vakityö josta irtisanoutuminen olisi älytön teko yllämainituista syistä.

Politiikka on Suomessa sitä, että vaikka on työttömyyttä, äitien on kiireesti palattava töihinsä. Kaikilla ei ole töitä mihin palata ja uudelleenkouluttautuminen ei takaa uutta työpaikkaa.

Mulla on vakityö josta irtisanoutuminen olisi älytön teko yllämainituista syistä.

Yksi ratkaisu olisi, että nyt olemassa olevat työttömät uudelleenkouluttautuisivat lastenhoitajiksi. Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi, Kerava, Sipoo yms, joista on paljon työmatkaliikennettä Helsinkiin, muuttaisi kaikki päiväkodit vuoropäiväkodeiksi.

Siten työttömille tulisi uusia työpaikkoja ja mullakin olisi tässä tien toisella puolella vuoropäiväkoti jonne viedä. Ei menisi ei bussilla eikä autolla aikaa matkoihin.

Kaupungit eivät kuitenkaan rahan takia ryhdy tällaiseen. Keskitytään työttömien ja äitien syyllistämiseen. Ihmetellään kun lapsia ei haluta tehdä. Kaiken lisäksi pitäisi vähentää päästöjä ja yksityisautoilua. Täällä ehdotetaan, että hankkisin auton.

Täällä ehdotetaan, että muuttaisin lähemmäs työpaikkaa. Se tarkottaisi isoja asumismenoja enkä tiedä, saisiko siitä läheltä asuntoa. Asun mielestäni aika lähellä työpaikkaani. Mun pitäis varmaan muuttaa sen vuoropäiväkodin naapuriin, vaikka se pidentäisi mun työmatkaa silti ja pitäis todella päästä ihan kylkeen että siitä olisi hyötyä.

Jos uudelleenkouluttautuisin ja jäisin työttömäksi, mua neuvottaisi muuttamaan johonkin metsään jossa on halpaa asua eikä työpaikkojen viereen kaupunkiin. Yhtä aikaa mun pitäisi kuitenkin muuttaa työpaikkojen perässä kaupunkiin.

Mikä tahansa työpaikka pitäisi ottaa vastaan, ettei joudu karenssiin. Sitten vasta onkin lapsiparka, kun äiti matkustaa toiselle puolelle kaupunkiin Aktiivimallikurssille työkkärikorvauksilla.

Mulla on tästä jotain 30km matkaa töihin, joten jos mitään kremppoja ei olisi, voisinhan lapsi tarakalla polkea ensin päiväkotiin ja sitten työpaikalle. Täytyy sitäkin mahista tutkia. En ole juurikaan pyöräillyt joten kysynkin, onnistuuko pyöräily umpihangessa?

Millainen pyörä täytyy hankkia?

Ei tarvitsis ootella bussia ja kun sen ajokortinkin saa vasta, kun on rahaa autokouluun. Sitä varten taas täytyy päästä töihin, että saa rahaa.

Kiitos kaikista vinkeistä tähän asti.

Yksi kiusaamisen muotohan on, että teet niin tai näin, aina se on väärin päin.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi iltavuorossa viedä lapsi jo lounasaikaan päiväkotiin, jos työvuoro alkaa vasta iltapäivällä? En myöskään ihan ymmärrä, miten aamuvuoronkin jälkeen lapsi ehtisi olla vain 2h vuorokaudessa kotona? Jos aamuvuoro alkaa kuudelta, pääset kahden aikaan kotiin. Vaikka veisit lapsen jo yöksi päiväkotiin esim. klo 21, ehtisitte olla ainakin 6h kotona. Jos sinulla taas menee työmatkoihin julkisilla tunti tai yli, miettisin ehdottomasti muuttoa työpaikan lähelle.

Asun työpaikan lähellä, mutta vuoropäiväkoteja ei ole joka paikassa. Joudun lähtemään kotoa lapsen kanssa ensin kävellen bussipysäkille n. 15min, jos lapsi kävelee itse, niin kestää kauemminkin.

Oletetaan myös, että bussi voi olla myöhässä tai joku vuoro jää välistä, joten vastuullinen työläinen lähtee varmuuden vuoksi aiemmalla bussilla.

Bussimatka kestää n. 10-15min. Tämän jälkeen kävelemme pysäkiltä taas sen vartin ainakin. Kauankohan kestää siellä päiväkodilla se siirtymä? Sanon äiti lähtee nyt töihin ym, lapsi itkee, pitää puhua päiväkodin työntekijälle käytännön asioista.

Siitä lumettomina aikoina juoksen 5-10min takaisin pysäkille. Odotan bussia x määrän aikaa. Matkustan. Bussista on yksi vaihto toiseen. Matkustan.

Entinen 40min työmatka on nyt mitä, 1h 40min kaikkine siirtymineen?

Mun työaika on pidempi kuin 8h, juuri niin että siirtymineen menee lyhyeksi kotonaoloaika. Sanoin ma-pe, koska sillä arkivapaalla ei ole väliä, kun se ei siinä työpäivien aikana auta mitään.

Ja vuorot menee ikävästi juuri niin, että aamuvuorossa olen noin varttia ennen työajan alkua paikalla, tai sitten seuraavalla bussilla 10min myöhässä. Iltavuorosta olisin päiväkodilla juuri hetki sen jälkeen, kun sieltä ei voi enää hakea kotiin yöksi ja muutenkin liian myöhään lapselle.

Politiikka on Suomessa sitä, että vaikka on työttömyyttä, äitien on kiireesti palattava töihinsä. Kaikilla ei ole töitä mihin palata ja uudelleenkouluttautuminen ei takaa uutta työpaikkaa.

Mulla on vakityö josta irtisanoutuminen olisi älytön teko yllämainituista syistä.

Aiemmin sanoit, että asutte päiväkodin lähellä ja käyt naapurikunnasta töissä Helsingissä...

Isää ei ole. Eikä ketään muutakaan. Sinä tiesit työsi vaativuuden, työajat sekä sen, ettei sinulla ole minkäänlaista turvaverkkoa tai tukijoukkoa. Olet sitä mieltä, että työ on samalla sekä sinun velvollisuutesi että oikeutesi. Entä se lapsi? Tähän kuvioon lapsen hankkiminen on vastuutonta ja suoraan sanottuna tyhmää. Onneksi tämä taitaa olla keksitty juttu.

Ota sähköavusteinen Workcycle.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

Mitä sanoo palstan feministit tästä?

Tuo feministi kysymys paljasti sinut trolliksi. Itsekin olen yh ja teen kolmivuorotyötä. Silti sain sovittua asiat työnantajani kanssa ja lapseni on vuorohoidossa. Kokeile ensin.

Onko tämä tilanne todella näin vieras, että pitää ihan epäillä trolliksi?

Helsinki lakkautti 2-vuotiailta kotihoidontuen hoitolisän, että lisää lapsia menis päivähoitoon. Uutisissa on ollut siitä juttuja, miten päivähoitopaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi. On feministinen ajatus, että naisten työuraan ei saisi liikaa vaikuttaa äitiys. Jotkut poliitikot ajavat sitä, että lapset menisivät jo 1,5-vuotiaina hoitoon. Sitä pidetään vanhanaikaisena ja naista syrjivänä, että on kotona 3 vuotta.

Mä olen turhautunut, stressaantunut ja pelkään tulevaisuutta. Sen takia kivahdan ja kysyn, mitä tästä sanovat feministit?

Mä olisin vielä stressaantuneempi, jos pitäis 1,5v lasta ajatella hoitoon ja tähän vuorotyörumbaan. 3-vuotiaallekin ja mulle 3-vuotiaan kanssa rankka ajatus jota stressaan.

Kivahdan myös sovinisteille, että eikö muka äitiys tuota epätasa-arvoa? Kuka edes palkkaisi uudelleenkouluttautuneen pienen lapsen yh-äidin?

Kyllähän on aivan selvää, että äitiys ja yh-vanhemmuus ajaa mut työmarkkinoilla huonompaan asemaan. Näin käy miehellekin joka on yh, vaikka edelleen mielikuvissa hän on arjen sankari kun taas yh-äiti on tyyliin kännipanon takia tilanteessa ja siten vastuuton luuseri.

Olen kysellyt työnantajalta, joka on vastannut että vuorotyötä tulee olemaan ja täytyy katsoa voinko tehdä osa-aikaista. Se on kuitenkin vielä auki ja haluan tutkia mahdollisuuksia.

Lopeta silti se jankkaaminen feministeistä, eivät he ole syypäitä tilanteeseesi. Jos oikeasti haluat vaikuttaa asioihin, niin ota yhteyttä poliitikkoihin tai lähde itse ehdokkaaksi. Voit myös kysyä apua liitostasi. Tämä ongelma on yhteiskunnallinen, mutta ei siihen ratkaisua löydy sillä tavalla, että alat haastamaan riitaa muiden kommentoijien kanssa.

Meillä on niin aamuvirkkuja lapsia että eipä ole koskaan tarvinut herättää. Tänään vapaapäivänä herättiin kuudelta.

Aikoinaan yh:na tein 3-vuorotyötä ja silloin lapsi meni jo illalla päiväkotiin. Kuukaudessa hoitotunteja tuli aivan järkyttävä määrä ja päiväkodin johtaja huomautti asiasta. Voitte ehkä kuvitella miten paljon niitä oli, kun oli myös yövuoroja, joiden jälkeen minun piti nukkuakin. Vaikka nukuin vain 4h, lapsen hoitopäivä oli aina 18,5h.

Päivätyötä en löytänyt, joten otin lopputilin. Inhosin työtäni, joten ei haitannut. Tuli karenssit ja kaikki, mutta elämä jotenkin asettui aloilleen. Hain kouluun ja monen haun jälkeen pääsin. Nyt on työharjoitteluita, joissa menen usein klo 7 töihin. Herätän lapsen 5.15 ja päiväkodilla ollaan 6.15. Raskasta tämäkin, mutta kun aikaistaa nukkumaanmenoa ja varaa aamuun aikaa, niin kyllä se menee hyvin. Kiire on kamalinta.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

Mitä sanoo palstan feministit tästä?

Tuo feministi kysymys paljasti sinut trolliksi. Itsekin olen yh ja teen kolmivuorotyötä. Silti sain sovittua asiat työnantajani kanssa ja lapseni on vuorohoidossa. Kokeile ensin.

Onko tämä tilanne todella näin vieras, että pitää ihan epäillä trolliksi?

Helsinki lakkautti 2-vuotiailta kotihoidontuen hoitolisän, että lisää lapsia menis päivähoitoon. Uutisissa on ollut siitä juttuja, miten päivähoitopaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi. On feministinen ajatus, että naisten työuraan ei saisi liikaa vaikuttaa äitiys. Jotkut poliitikot ajavat sitä, että lapset menisivät jo 1,5-vuotiaina hoitoon. Sitä pidetään vanhanaikaisena ja naista syrjivänä, että on kotona 3 vuotta.

Mä olen turhautunut, stressaantunut ja pelkään tulevaisuutta. Sen takia kivahdan ja kysyn, mitä tästä sanovat feministit?

Mä olisin vielä stressaantuneempi, jos pitäis 1,5v lasta ajatella hoitoon ja tähän vuorotyörumbaan. 3-vuotiaallekin ja mulle 3-vuotiaan kanssa rankka ajatus jota stressaan.

Kivahdan myös sovinisteille, että eikö muka äitiys tuota epätasa-arvoa? Kuka edes palkkaisi uudelleenkouluttautuneen pienen lapsen yh-äidin?

Kyllähän on aivan selvää, että äitiys ja yh-vanhemmuus ajaa mut työmarkkinoilla huonompaan asemaan. Näin käy miehellekin joka on yh, vaikka edelleen mielikuvissa hän on arjen sankari kun taas yh-äiti on tyyliin kännipanon takia tilanteessa ja siten vastuuton luuseri.

Olen kysellyt työnantajalta, joka on vastannut että vuorotyötä tulee olemaan ja täytyy katsoa voinko tehdä osa-aikaista. Se on kuitenkin vielä auki ja haluan tutkia mahdollisuuksia.

Luot täällä ihan itse itsellesi lisää ongelmia sen sijaan että yrittäisit ratkaista niitä. Turha myökään syytellä muita tilanteestasi, koska ratkaisun avaimet ovat itselläsi. Selvä trolli olet, sen verran pussiin olet itsesi puhunut. Taidit vain haluta päästä taas syyttelemään feministejä kaikesta.

Muut yrittävät antaa asiallisia neuvoja, mutta ne eivät kelpaa ap:lle. Mitä oikein odotat, sitä vai, että yhteiskunta tekee kaiken puolestasi.

Tämän ketjun aloittaja kirjoitti:

En ole trolli, vaan hieman vajaa. Oletteko ajatelleet, että ihmisillä tosiaan on syinä uudelleenkouluttautumiseen yleensä joku vamma joka voi johtua vaikkapa työtapaturmasta tai olla synnynnäinen? Lapsi ei ole vamma jonka takia irtisanoudutaan. Jollakin voi olla tilanne, että on jo uudelleenkouluttautunut ja saanut vakituisen työn. En ole äiti nuorimmasta päästä ja en näe realistisena että aina kun työaika ei sovi, uudelleenkouluttaudun ja saan uuden työn. Tämä työ oli se mun onnenpotku, jota ajattelin että voin tehdä eläkeikään asti ja olla vähiten taakka yhteiskunnalle. En ole ihan supervammainen, ja tässä työssä voin suoriutua lääkityksen avulla niin kuin muutkin.

Lisäksi, kuten kirjoitin, iso joukko työttömiä yrittää uudelleenkouluttautua joten olisi multa vastuuton teko liittyä joukon jatkoksi, varsinkin, kun tosiaan tarvitsen lääkitystä.

Ja ei, ei ole kyse vain minun oikeuksistani. Itse olen sitä mieltä, ettei alle 3v kuulu päiväkotiin ja 3-14-vuotiaan täytyy olla päivät hoidossa ja illat sekä yöt vanhemman kanssa.

Mutta jos en saa työaikoja järjestettyä niin tilanne on se, että lapsi on 2h päivässä kotona, sitä tässä olen järkyttyneenä laskenut!

Sehän se mun ongelma on, jota aikuisena pidän Minun ongelmanani. Se, että lapsi kärsii vuorotyöstä kun äiti on yh, on aivan itsestäänselvästi hirveä asia. Siksi täällä kyselenkin, miten teidän lapset ovat reagoineet kun tuntuu, että se on ihan normaali asia yhteiskunnassa että näin on?

Olen kotihoidontuella kotona, joten en saa lainaa enkä pysty maksamaan ajokorttia enkä autoa. Ja jos mulla olisi auto, joutuisin silti lähtemään kotoa viimeistään 5:30, että ehtisin viedä lapsen hoitoon ja siitä töihin. Opin tästä ketjusta, että lasta ei voi hakea yöllä kotiin, joten iltavuorossa vaikka olisi auto, joutuisin viemään lapsen lounasaikaan hoitoon ja hakemaan aamulla, ja viemään taas lounasaikaan hoitoon.

Mä en ole syyllinen tähän järjestelmään.

Lisää ideoita otetaan vastaan. Yks vois olla, että uudelleenkouluttaudun aivokirurgiksi ja palkkaan lastenhoitajan jolle ostan Lamborghinin jolla hän vie lapsen eskariin sitten kun se on ajankohtaista.

Toinen lapsen isoäideistä on kaukana ja toinen on itse vielä työelämässä eikä asu ihan vieressä hänkään. Isoisät sama homma.

Täytyy varmaan hankkia aviomies joka adoptoi mun lapseni, koska nainen on näköjään edelleen riippuvainen miehestä.

En voi kertoa mun alaa koska mut voi tunnistaa siitä enkä voi julkisesti puhua työnantajasta. Eikä sillä pitäisi olla väliä koska aina toitotetaan, ettei raskaus ole sairaus ja että lapsi hoitoon, töihin siitä, ja lapsihan menee siinä sivussa.

Eikös se olekaan niin?

Mitä sanoo palstan feministit tästä?

Miksi sä trollaat tällaisesta? Onko sun tarkoitus lietsoa vihaa yksinhuoltajia kohtaan? Jos olet todellinen niin sun vamma vissiin liittyy laskemiseen ja ajankäyttöön?