Miksi mua pelottaa uskovaiset ihmiset

Tää on ihan totta.

Se "johdatus" mikä heitä eteenpäin ajaa on todistetusti harha. On syytäkin pelätä tai ainakin olla varpaillaan,  he ovat käytännössä psykoosissa ja siten käytökseltään täysin arvaamattomia. Reaktiosi on täysin luonnollinen.

Sama täällä. Tapasin viime aikoina uskovaisen pariskunnan jota en ollut nähnyt lähes 40 vuoteen. Heidän jutut ja käyttäytyminen oli aivan samaa kuin viimeksi lähes 40v. sitten. Mikään ei ollut muuttunut. Sama hurmio, sama outo hymy, samat tarinat miten nyt on taivaassa ilojuhlat ja miten isot juhlat ovatkaan kun joku kuollut ja koska oli uskovainen niin varmasti pääsi taivaaseen ja yli-iloisuus sillä surun hetkellä. Ajattelin samalla että miten itse olin kehittynyt 40 vuodessa, miten paljon oppinut, kokenut, kasvanut ihmisenä , nähnyt maailmaa, asunut eri kulttuureissa ym ym.Ja he vieläkin vain ajatuksella että Jee sus voi tulla aivan milloin vain ja että milloin on kirkolla seuraava kokous ja kuka siellä puhuu. Pieni kirkko jonka seurakunta ei ole kasvanut yhtään 40 vuodessa, ehkä vaan vähemmän jäseniä. Miten ihmiset voivatkaan elää siinä kuplassa, mutta ehkä se tuo heille turvallisuuden tunteen kun ovat toisten höppänöiden kanssa niin eivät tajua omaa hulluuttaan.

Minulla on ollut työkavereina useita julkiuskovaisia vuosikymmenten mittaan. Jokaisen kohdalla on stressin tai epävarman tilanteen hetkellä purskahtanut ulos todella jyrkkä, kylmä ja vihamielinen luonteen ominaisuus, joka on ilmennyt ylenkatsovina ja itsekeskeisinä sanoina muita ihmisiä tai tilannetta kohtaan. On tullut sellainen tunne että uskovaiset eivät ole kovin hyviä sietämään epävarmuutta, jota elämä kaikilla nyt välillä enemmänkin pitää sisällään.

Tuo on totta, eivät osaa ottaa vastoinkäymisiä vastaan järkevällä tavalla. Heidän vastaus kaikkeen on että Jumala on rakkaus tai että kaikki on Jee suk sen käsissä. Useimmat heistä ei ymmärrä että itse pitäisi toimia. Siksi eivät kehity mihinkään kuten tuo antamani 40 vuoden esimerkki.

Meillä kävi jehovalaisia silloin tällöin aikoinaan. Vanhempani eivät olleet uskovaisia laisinkaan, mutta isäni tykkäsi keskustella kaikenlaisista asioista ja haastoi nämä uskovaiset pitkiin keskusteluihin. Lopulta se oli oikein mielenkiintoista kuunneltavaa, ja mulle on jäänyt ihan positiiviset kuvat uskovaisista vaikka itse olen ateisti. 

https://www.etlehti.fi/artikkeli/uusia_alkuja/paniikkihairiota_sairasta…

Älkää viitsikö niputtaa ihmisiä samaan nippuun uskonnon mukaan. Hänkin on uskossa eikä taatusti tuollainen. Meitä on moneen junaan ja asemallekin riittää.

Useimmilla heistä on kasvoilla se tyhjä ja tyhmä ilme kuten eri kultteihin uskovilla kuten esim. Hare Krishna tai Scientologia ym. Tässä kaikessa on kysymyksessä tiettyyn ryhmään kuuluminen ja turvallisuudentuntu

samanlaisten ryhmään kuuluvina. Pääsevät niin eroon yksinäisyydestä ja epävarmuudesta ja hylätyksi tulon pelosta. Psykologinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut työkavereina useita julkiuskovaisia vuosikymmenten mittaan. Jokaisen kohdalla on stressin tai epävarman tilanteen hetkellä purskahtanut ulos todella jyrkkä, kylmä ja vihamielinen luonteen ominaisuus, joka on ilmennyt ylenkatsovina ja itsekeskeisinä sanoina muita ihmisiä tai tilannetta kohtaan. On tullut sellainen tunne että uskovaiset eivät ole kovin hyviä sietämään epävarmuutta, jota elämä kaikilla nyt välillä enemmänkin pitää sisällään.

"olet sinä Huhtinen v*ttumainen mies"

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut työkavereina useita julkiuskovaisia vuosikymmenten mittaan. Jokaisen kohdalla on stressin tai epävarman tilanteen hetkellä purskahtanut ulos todella jyrkkä, kylmä ja vihamielinen luonteen ominaisuus, joka on ilmennyt ylenkatsovina ja itsekeskeisinä sanoina muita ihmisiä tai tilannetta kohtaan. On tullut sellainen tunne että uskovaiset eivät ole kovin hyviä sietämään epävarmuutta, jota elämä kaikilla nyt välillä enemmänkin pitää sisällään.

Ihan samalla lailla ns. ei-uskovaisetkin käyttäytyvät.