Kumman kuolema kosketti sinua enemmän, Matti Nykäsen vai Olli Lindholmin?

Matin, koska hänen elämässään oli niin paljon kärsimystä.

Ei kummankaan vaihtoehto puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Matti, osas sentään laulaa

Ei muuten osannut! Olli lauloi lujempaaja sai sanoistakin selvän.

Ei kummankaan kuolema. 

Omituisia vastauksia. Elämmekö 80-luvulla vai miten on mahdollista, että Matin uraa on muka seurattu enemmän kuin Olli Lindholmin? Ettekö ole 80-luvun jälkeen kuunnellut radiota ollenkaan? Eivätkö esimerkiksi kappaleet "Pettävällä jäällä" tai "Rakkaus on lumivalkoinen" ole tuttuja? Miten te olette Matin uraa seuranneet tämän vuosituhannen puolella? 

Tätini kuolema koskettu mutta noista ei kumpikaan.

Matti. Saavutti niin paljon ja kuitenkin elämä meni miten meni.

Olli Lindholm oli....niin....yksi laulaja muiden joukossa. 

Ollia muistellaan nyt, kolmen vuoden päästä mietitään että kuka Olli Lindholm. Ai niin se, onko se siis kuollut.

Matti Nykänen on sarjaa "missä olit kun kuulit Matti Nykäsen kuolleen"

Ei näistä voi puhua samana päivänä, vaikka media tietenkin repii nyt otsikoita.

Ollin. Kotoisin samasta maakunnasta ja syntynyt samana vuonna kuin minä. Tasapainoinen, itsestään huolehtinut tyyppi. Lahjakas.

Mattihan oli rappiolla siitä asti, kun mäkihyppääjän lyhyt ura jäi taakse.

Vierailija kirjoitti:

Omituisia vastauksia. Elämmekö 80-luvulla vai miten on mahdollista, että Matin uraa on muka seurattu enemmän kuin Olli Lindholmin? Ettekö ole 80-luvun jälkeen kuunnellut radiota ollenkaan? Eivätkö esimerkiksi kappaleet "Pettävällä jäällä" tai "Rakkaus on lumivalkoinen" ole tuttuja? Miten te olette Matin uraa seuranneet tämän vuosituhannen puolella? 

Onko siis mielestäsi biisi "rakkaus on lumivalkoinen" jotenkin Olli Lindholmin saavutus? Biisinhän on tehnyt Jussi Hakulinen.

Mitä Olli Lindholm henkilökohtaisesti saavutti? Oli yhden suositun yhtyeen laulaja, jonka 80-luvun ihmiset kuitenkin enemmän muistaa Jussi Hakulisesta.

Olli Lindholm oli tositvjulkkis. Ei suuremmin muuta.

Olli koska olen elänyt nuoruuden 80-luvulla ja ollut samanlainen pystytukka kuin Yön muusikotkin. Joutsenlaulun osasin ulkoa ja sitä laulettiin paljon kavereiden kanssa. Varietee-levy on yksi hienoimmista tuon ajan tuotannoista.

Olli on myos hyvä esimerkki suomalaisesta sisun eetoksesta. Periksi ei anneta ja mennään vaikka harjan varteen että asiat etenee.

Matti taas joi itsensä hautaan eikä hänestä ole yhtään hyvää uutista sitten urheilu-uran.

Miksi ei ole vaihtoehtoa "ei kummankaan". Kun isäni kuoli kaksi vuotta sitten, se aiheutti pitkän suruajan, mutta en oikein osaa surra tuntemattomien ihmisten kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta perin omituista, jos jonkun julkkiksen kuolema "järkyttää" muuta kuin sen hetken verran kun sen Iltapulun sivuilta näkee. 

Joku täällä itkenyt kuusi päivää ja saa siihen yläpeukkuja, WTF? Ei muuta ajateltavaa?

Eri asia tietysti, jos henkilökohtaisesti on tuntenut. 

Eli vastaan: ei kummankaan. Nykänen oli eri tavoin jonkinlainen reppana eli säälitti ja herätti erilaisia tunteita kuin Lindholm, vaikka Yön biiseistä tykkäänkin toisin kuin mäkihypystä. 

Olen ajatellut ihan samalla tavalla kunnes katsoin eilisen Vain elämää -jakson. En ole Lindholmia henkilökohtaisesti tuntenut, mutta keikoilla olen käynyt useita kertoja. Eilen jotenkin kolahti tajuntaan, että en enää pääse yhdellekään keikalle. Niihin keikkoihin ja kappaleisiin liittyy paljon enemmän muistoja kuin minkään muun bändin tai esiintyjän kappaleisiin. En siis sure Lindholmia henkilökohtaisesti, vaan suru tuli siitä, että ei pääse enää keikoille. Ja Vain elämää -jaksoa katsoessa liikutuin syvästi siitä henkilöiden välisestä kemiasta ja kunnioituksesta. 

Pitäkää vain nolona ja junttina. 

Vierailija kirjoitti:

Omituisia vastauksia. Elämmekö 80-luvulla vai miten on mahdollista, että Matin uraa on muka seurattu enemmän kuin Olli Lindholmin? Ettekö ole 80-luvun jälkeen kuunnellut radiota ollenkaan? Eivätkö esimerkiksi kappaleet "Pettävällä jäällä" tai "Rakkaus on lumivalkoinen" ole tuttuja? Miten te olette Matin uraa seuranneet tämän vuosituhannen puolella? 

Matti tulee mieleen joka kerta kun telkkarista tulee mäkihyppyä. 

Kun radiosta tulee Rakkaus on lumivalkoinen, tulee mieleen kuinka mainio biisintekijä Jussi Hakulinen olikaan. 

No ei kyllä erityisesti kummankaan. Nykänen ei edes ollut mikään yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta perin omituista, jos jonkun julkkiksen kuolema "järkyttää" muuta kuin sen hetken verran kun sen Iltapulun sivuilta näkee. 

Joku täällä itkenyt kuusi päivää ja saa siihen yläpeukkuja, WTF? Ei muuta ajateltavaa?

Eri asia tietysti, jos henkilökohtaisesti on tuntenut. 

Eli vastaan: ei kummankaan. Nykänen oli eri tavoin jonkinlainen reppana eli säälitti ja herätti erilaisia tunteita kuin Lindholm, vaikka Yön biiseistä tykkäänkin toisin kuin mäkihypystä. 

Olen ajatellut ihan samalla tavalla kunnes katsoin eilisen Vain elämää -jakson. En ole Lindholmia henkilökohtaisesti tuntenut, mutta keikoilla olen käynyt useita kertoja. Eilen jotenkin kolahti tajuntaan, että en enää pääse yhdellekään keikalle. Niihin keikkoihin ja kappaleisiin liittyy paljon enemmän muistoja kuin minkään muun bändin tai esiintyjän kappaleisiin. En siis sure Lindholmia henkilökohtaisesti, vaan suru tuli siitä, että ei pääse enää keikoille. Ja Vain elämää -jaksoa katsoessa liikutuin syvästi siitä henkilöiden välisestä kemiasta ja kunnioituksesta. 

Pitäkää vain nolona ja junttina. 

Tietenkin pääset. Olli Lindholm oli vain tuon bändin solisti. Siihen tulee joku muu solisti. Samalla tavalla kuin jos rumpali olisi kuollut. Jos Jari Sillanpää olisi kuollut (toivottavasti tämä ei ole enne...) voisit sano että et enää ikinä pääse Jari Sillanpään keikoille. 

Yö jatkaa varmasti toimintaansa, kuka nyt lypsävän lehmän tappaisi. Solistina vaan on joku muu. 

Ei kummankaan.

Juoppo rikollinen vai laulaja? Ei vaikea valinta.

Vierailija kirjoitti:

Matti. Saavutti niin paljon ja kuitenkin elämä meni miten meni.

Olli Lindholm oli....niin....yksi laulaja muiden joukossa. 

Ollia muistellaan nyt, kolmen vuoden päästä mietitään että kuka Olli Lindholm. Ai niin se, onko se siis kuollut.

Matti Nykänen on sarjaa "missä olit kun kuulit Matti Nykäsen kuolleen"

Ei näistä voi puhua samana päivänä, vaikka media tietenkin repii nyt otsikoita.

Omituinen vertailu. Ihan yhtä lailla Nykänen oli mäkihyppääjä muiden joukossa. En  oikein ymmärrä tuota, että on saavuttanut paljon, mutta silti se ei elämässä oikein mitenkään näkynyt. Lindholm kuitenkin teki keikkaa ja biisejä vuosikymmeniä. Miksi se ei muka ole saavutus? 

Jos nyt kuolisi joku ulkomaalainen olympiamitalisti, koskettaisiko se sinua millään tavalla? Näitä varmaankin kuolee joka ikinen päivä, mutta silti kukaan Suomessa ei näistä vouhkaa. Koska eivät ne oikeasti ole niin isoja juttuja ulkomaalaisille, vaikka esimerkiksi Matin kohdalla näin yritetäänkin väittää. Voisin lyödä pääni pantiksi, että jos menisin jonnekin Keski- tai Etelä-Eurooppaan kyselemään randomvastaantulijoilta, kuka oli Matti Nykänen, hänet tuntisi aika harva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta perin omituista, jos jonkun julkkiksen kuolema "järkyttää" muuta kuin sen hetken verran kun sen Iltapulun sivuilta näkee. 

Joku täällä itkenyt kuusi päivää ja saa siihen yläpeukkuja, WTF? Ei muuta ajateltavaa?

Eri asia tietysti, jos henkilökohtaisesti on tuntenut. 

Eli vastaan: ei kummankaan. Nykänen oli eri tavoin jonkinlainen reppana eli säälitti ja herätti erilaisia tunteita kuin Lindholm, vaikka Yön biiseistä tykkäänkin toisin kuin mäkihypystä. 

Olen ajatellut ihan samalla tavalla kunnes katsoin eilisen Vain elämää -jakson. En ole Lindholmia henkilökohtaisesti tuntenut, mutta keikoilla olen käynyt useita kertoja. Eilen jotenkin kolahti tajuntaan, että en enää pääse yhdellekään keikalle. Niihin keikkoihin ja kappaleisiin liittyy paljon enemmän muistoja kuin minkään muun bändin tai esiintyjän kappaleisiin. En siis sure Lindholmia henkilökohtaisesti, vaan suru tuli siitä, että ei pääse enää keikoille. Ja Vain elämää -jaksoa katsoessa liikutuin syvästi siitä henkilöiden välisestä kemiasta ja kunnioituksesta. 

Pitäkää vain nolona ja junttina. 

Tietenkin pääset. Olli Lindholm oli vain tuon bändin solisti. Siihen tulee joku muu solisti. Samalla tavalla kuin jos rumpali olisi kuollut. Jos Jari Sillanpää olisi kuollut (toivottavasti tämä ei ole enne...) voisit sano että et enää ikinä pääse Jari Sillanpään keikoille. 

Yö jatkaa varmasti toimintaansa, kuka nyt lypsävän lehmän tappaisi. Solistina vaan on joku muu. 

Höpö höpö. Yö ei ole mitään ilman Lindholmia. Lindholm on muuten ainoa alkuperäisjäsen ja bändin muut jäsenet ovat tulleet ja menneet. Miten tällaiset muka tekisivät esim jonkun 40-vuotiskiertueen, kun bändin pitkäaikaisin jäsen taitaa olla ollut mukana vasta reilut 10 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituisia vastauksia. Elämmekö 80-luvulla vai miten on mahdollista, että Matin uraa on muka seurattu enemmän kuin Olli Lindholmin? Ettekö ole 80-luvun jälkeen kuunnellut radiota ollenkaan? Eivätkö esimerkiksi kappaleet "Pettävällä jäällä" tai "Rakkaus on lumivalkoinen" ole tuttuja? Miten te olette Matin uraa seuranneet tämän vuosituhannen puolella? 

Matti tulee mieleen joka kerta kun telkkarista tulee mäkihyppyä. 

Kun radiosta tulee Rakkaus on lumivalkoinen, tulee mieleen kuinka mainio biisintekijä Jussi Hakulinen olikaan. 

Miten niin "tulee mieleen"? Minä kysyin, miten olet seurannut hänen uraansa. Jos joku muu hyppää, onko se Matin uran seuraamista? Se, että kuulet radiosta biisin Rakkaus on lumivalkoinen on ihan oikea todiste Lindholmin urasta. Hän siinä ihan itse laulaa toisin kuin siinä, kun sinä katselet mäkihyppykisoja, joissa Matti ei ole näyttäytynyt vuosikymmeniin.