Mielenkiintoinen huomio lastenhoidosta

Niin no eihän miehet voi imettääkään lasta. Onneks sentään osallistuvat lasten tekemiseen.

Luulen, että olet oikeassa, mutta olen valmis myöntämään myös sen, että ne harvat isät, jotka kantavat ison osan vastuusta lapsistaan, ovat samalla tavalla herkkiä, kuin äidit.

Mun mies on ainakin ihan superhyvä isä, hoitaa lapset siinä missä minäkin, on hoitanut vauvoina ja nyt koululaisina huolehtii läksyt, tuntee kaverit ja käy koulutarvikeostoksilla, vie parturiin yms. Ruuatkin tekee monta kertaa viikossa.  

Mun oma isä oli ihan samanlainen, ei sen kanssa vaatekaupoissa käyty mutta muuten  huolehti meistä lapsista siinä missä äitikin ja hoitaa lapsenlapsiaankin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin ihan superhyvä isä, hoitaa lapset siinä missä minäkin, on hoitanut vauvoina ja nyt koululaisina huolehtii läksyt, tuntee kaverit ja käy koulutarvikeostoksilla, vie parturiin yms. Ruuatkin tekee monta kertaa viikossa.  

Mun oma isä oli ihan samanlainen, ei sen kanssa vaatekaupoissa käyty mutta muuten  huolehti meistä lapsista siinä missä äitikin ja hoitaa lapsenlapsiaankin.

Tarkistapa sen housujen sisältö ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin ihan superhyvä isä, hoitaa lapset siinä missä minäkin, on hoitanut vauvoina ja nyt koululaisina huolehtii läksyt, tuntee kaverit ja käy koulutarvikeostoksilla, vie parturiin yms. Ruuatkin tekee monta kertaa viikossa.  

Mun oma isä oli ihan samanlainen, ei sen kanssa vaatekaupoissa käyty mutta muuten  huolehti meistä lapsista siinä missä äitikin ja hoitaa lapsenlapsiaankin.

Tarkistapa sen housujen sisältö ;)

Lapsistaan ja perheestään huolehtiva mies on kaikkea muuta kuin epämiehekäs. 

Voi olla. On silti ihanaa, että isät ottavat paljon osaa perheen elämään. Oma isäni on minulle myös työkaveri ja läheinen ystävä.

Ehkä hyvä yhteys syntyi jo vauvana, koska hän syötti, kylvetti ja kantoi minya rintarepussa.Matkallakin kävimme usein kaksin ihan pikkulapsuudestan7 saakka. Ja tämä jo 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin ihan superhyvä isä, hoitaa lapset siinä missä minäkin, on hoitanut vauvoina ja nyt koululaisina huolehtii läksyt, tuntee kaverit ja käy koulutarvikeostoksilla, vie parturiin yms. Ruuatkin tekee monta kertaa viikossa.  

Mun oma isä oli ihan samanlainen, ei sen kanssa vaatekaupoissa käyty mutta muuten  huolehti meistä lapsista siinä missä äitikin ja hoitaa lapsenlapsiaankin.

Tarkistapa sen housujen sisältö ;)

Lapsistaan ja perheestään huolehtiva mies on kaikkea muuta kuin epämiehekäs. 

Niimpä! Paljon enemmän sytyttää mies joka on hyvä isä, kuin isukki joka makaa perse homeessa sohvalla kolmantena lapsena.

Kunnon vehje sieltä varmasti löytyy, toisin kuin joltakin tuhkamunaiselta vastuunpakoilijalta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on ainakin ihan superhyvä isä, hoitaa lapset siinä missä minäkin, on hoitanut vauvoina ja nyt koululaisina huolehtii läksyt, tuntee kaverit ja käy koulutarvikeostoksilla, vie parturiin yms. Ruuatkin tekee monta kertaa viikossa.  

Mun oma isä oli ihan samanlainen, ei sen kanssa vaatekaupoissa käyty mutta muuten  huolehti meistä lapsista siinä missä äitikin ja hoitaa lapsenlapsiaankin.

Mun mies myös.

Mutta minä olen kuitenkin se joka varaa neuvolat tai lääkärit tai ainakin aloite asian hoitamiseen tulee minulta.

Minä myös huolehdin vaatetuksesta ja että on sopivia vaatteita.

Meillä yksi erityislapsi ja minä olen se joka hänen apuvälineet ym hoitaa vaikka mies hakee niitä ja on mukana lääkäreissä ja osaa selittää asiat kyllä siellä paremmin.

Vaikka meilläkin on tasavertaista mutta kyllä minä olen kuitenkin se jolla on isompi vastuu.

En minäkään heti osannut. Kasvoin pikkuhiljaa äidiksi. Otin asioista selvää. Kokeilin, tein virheitä, kysyin neuvoa, katsoin lasta, mietin milä jihtuu mistäkin, luin kasvatusoppaita, kävin läpi omaa lapsuuttani, mietin omaa käytöstäni ja sen vaikutusta lapseen. Kyllä se on ollut pitkä tie ja jatkuu vielä pitkään. Koko ajan tulee uusia juttuja ja haasteita, kun lapsi kasvaa. Mies on ottanut paljon kevyemmin. Eihän tätä saisi sanoa, mutta koen että olen paljon johdonmukaisempi kasvattaja ja tunnen lapseni sielunelämää paremmin kuin mieheni. Siksi lapset varmaan aina kääntyvät mun puoleen, kun haluavat tukea, on huolia tms. Toivoisin, että mies olisi tasaveroinen vanhempi. Ei hän huono isä ole, mutta pääsee kyllä PALJON helpommalla vanhemmuudessa.

Meillä ainakin isä on tasavertainen, ellei parempi vanhempi kuin minä.

Osaa kyllä ihan kaiken, minkä minäkin ja huolehtii ihan yhtä hyvin.

Äitien hehkuttaminen on vaan typerää itsensä korostamista, kun ei mitään muutakaan oikein osaa, niin pätee siinä, missä on helppo syyllistää muita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin isä on tasavertainen, ellei parempi vanhempi kuin minä.

Osaa kyllä ihan kaiken, minkä minäkin ja huolehtii ihan yhtä hyvin.

Äitien hehkuttaminen on vaan typerää itsensä korostamista, kun ei mitään muutakaan oikein osaa, niin pätee siinä, missä on helppo syyllistää muita.

En mä kyllä koe, että äitinä olisin mitenkään ylivertainen äitinä tai vanhempana. Mutta koen kyllä että suurin osa vanhemmuudesta kasautuu mulle. Yritän siinä parhaani. Huolehdin suurimmasta osasta lasten asioita. Mies hoitaa (jos minä en pysty) jotain käytännön juttuja, kuten harrastuksiin kuskaamiset jne. En haluaisi, että asia on näin, koska oma työni on myös vaativaa. Voimat eivät meinaa riittää. Olen puhunut tästä lukuisia kertoja miehelle, mutta asiat ei vain muutu. Hän ei ota vastuulleen asioita, ei muista, ei viitsi, ei huolehdi. Tiedän kyllä, että tämä on asia, josta ei saisi yleisesti puhua. Pitäisi olla vain hiljaa ja venyä vähän lisää.