Lähestyvä synnytys ja puolison lapset

Miksi ihmeessä tehdä yhteinen lapsi kun kuitenkin ero tulee?

Teillä on neljä lasta jo ennestään. Kai nyt etukäteen pystyit laskemaan todennäköisyydet sille, ettei yksikään lapsista ole flunssassa helmikuussa synnytyksen aikaan?

Puolison exä on ihan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tehdä yhteinen lapsi kun kuitenkin ero tulee?

Jotta ap:n ei tarvitse mennä töihin.

Tilanne olisi kannattanut pohjustaa ajoissa esimerkiksi mahdollistamalla exälle menoja reilusti ennen synnytystä niin olisi ollut teidän suuntaan joustavampi nyt.

Nyt olette suurperheen iloisessa asemassa: kaikki lapset on hoidettava vaikka perheeseen onkin vauva tulossa.

Niin makaa kuin petaa.

Voitte tietysti myös ehdottaa, että palkkaatte puolison exälle lastenhoitajan hänen välttämättömien menojen ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tehdä yhteinen lapsi kun kuitenkin ero tulee?

Miksi tehdä lisää kun edellisiäkään ei haluta hoitaa?

Älkää ikinä sanoko niille puolisisaruksille ei sillä perusteella että teidän yhteinen menee edelle.

Mihin sun lapset joutuisivat, jos nyt saisivat lenssua?

Tulevan lapsesi isän edelliset lapset eivät ole mitään heittopussukoita, ei ole sinun omasikaan, eikä teidän yhteinenkään.

Eikö ne puolison lapset ole olleet kipeitä koko 40 viikon aikana kertaakaan?

Ei niiden miehen kahden lapsen elämä mene pauselle teidän yhteisen rakkauden hedelmän syntyessä. Koeta lutviutua mukaan perheen elämään uusine lapsinesi tai mieti jo omaan asuntoon muuttoa kolmen lapsesi kanssa ihan suosiolla.

Meinaako ap seuraavienkin miesten kanssa lisääntyä?

Ap kuulostaa naurettavalta! Minä-minä-minä...

Miehesi ex:llä on nyt tarve saada aikaa, mutta jos miehellesi tulee este niin sille hän ei mahda mitään; kyse on lasten oikeudesta tavata etävanhempaa, ja jos etävanhempi on estynyt, vastuu lasten pitämisestä on yksin lähivanhemmalla. 

Vanhemmaksi tuleminen on mitä parhain syy olla estynyt pienten lasten hoidosta. Varsinkin kipeiden. Et saa tulla kipeäksi ennen synnytystä. Ja synnytyksen jälkeen, sinun on saatava kodissasi rauha vastasyntyneen kanssa. Sano miehellesi, että järjestää asian siten, että hän ilmoittaa milloin kykenee ottamaan lapset teidän kotiinne. Hyvä jos on mahdollista tavata sillä välin muualla.

Jos tuntuu epävarmalta, kannattaa kysyä juridista tms. neuvoa esim. neuvolasta.

Meillä on ollut 6 vuotta yhteishuoltajuus, ilman tapaamissopimusta: lähtökohtaisesti lapsi on etävanhemman luona kaikki viikonloput, ja vähintään puolet lomista. Lähtökohta on myös se, että aina esteen sattuessa toinen huoltaja on velvollinen pitämään lasta; isovanhemmille saa jättää hoitoon kysymättä toisen huoltajan lupaa. Joka viikko siis varmistetaan ja sovitaan erikseen tapaaminen. Tämä vaatii tietysti sitä, että kyetään ja halutaan ajatella kaikkien etua vähän pidemmän päälle. Lapsen syntymä on sellainen tapahtuma, että vain vanhemmat voivat päättää, haluavatko siihen oman aikansa.

Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja kierukka petti. Lasta ei ole "tehty" ja puolison lapset ovat yhtä tärkeitä kuin omanikin. Yhteinen myös tulee olemaan samassa asemassa sekä yhtä rakas kuin muutkin.

Puolison lapset ovat olleet meillä vähintään sen 2pv/vko, ja aina tarvittaessa sen lisäksi.

Olen ottanut toisinaan etäpäiviä töistä hoitaakseni puolisoni kipeitä lapsia jotta heidän äitinsä on päässyt kouluun. Sairastavat aika paljon.

Keskustelimme asiasta etukäteen, ja sovimme että lähellä synnytystä lapset eivät meille tule sairastamaan jos ovat kipeinä. Toisella lapsista on nyt 38,5 lämpöä ja yskii ja köhii limaisesti.

Nyt kuitenkin lasten äiti pyörtää puheensa, vetoaa sopimukseen, uhkailee yksinhuoltajuudella ja väittää ettei isä välitä lapsistaan :(

Työelämässä olen ollut yhtäjaksoisesti 10 vuotta.

Omat lapseni ovat jo 11v ja 13v ja mikäli sairastuisivat isommin niin menisivät isälleen siksi aikaa. Isänsä kanssa asiasta sovittu.

Ap

Olen uusperheessä kasvanut ja yleensä näissä keskusteluissa sitä mieltä että -puolen pitäisi mennä itseensä ja joustaa enemmän, mutta tässä tapauksessa ymmärrän kyllä ap:ta. En äitinä lähettäisi kipeitä lapsia synnyttämäisillään olevan äitipuolen talouteen. En vaan nää siinä mitään järkeä, se on pieni hankaluus itselle ja ehkä lapset voivat olla pitempään isän luona myöhemmin. Vaikka ap ei sairastuisi ennen synnytystä niin mies ja ap.n lapset voivat, ja voivat sitten tartuttaa vauvan, mikä on täysin per seestä ja vaarallista.

Ainoa hankaluus mikä tuossa on on se että ap:n lapset tapaavat vauvan välittömästi ja miehen lapset jäävät vähän ulkopuolelle :/

Siis ootte ollut viisi vuotta? Eli ne miehen lapsetkin on jo koulussa? Kyllä he jo osaavat kädet pestä ja maata kipeänä pedissä? Joku kolmevuotias olisi eri.

Nämä on niin näitä uusperhekuvioita. Sääliksi käy kaikkia lapsia, sun ja mun ja tätä tulevaa yhteistä.

5 vuotta yhdessä ja miehellä exän kanssa pieniä lapsia? Oletko ollut toinen nainen?

On sovittu etukäteen että jokainen pääsee jo sairaalaan katsomaan vauvaa ja että puolison lapset tulevat meille kun pääsemme kotiin. Ensisijaisesti ajattelen aina lapsia ja nimenomaan osallistan. Olen panostanut paljon siihen että tuleva vauva olisi tuleville sisarpuolille kiva asia. Puolison ex on suhtautunut asiaan kokoajan negatiivisesti ja mm kommentoi ikävästi kun lapsille kerrottiin. Hänen mielestään kaikki lasten vaikeat vaiheet ja sairastelukin liittyy tulevaan vauvaan.

Kyseiset lapset ovat 5 vuotiaat kaksoset. Lasten äiti erosi raskausaikana.

Ap

Ei se ole reilua, että sinun lapsesi saavat olla kotona, mutta miehen lapset ei. Ymmärrän toki tunteesi, mutta se on vain väärin lapsia kohtaan ja miehesi lapset varmasti muutenkin aistivat tunteesi :(

Niin ja omat isot lapseni ovat isällään maanantaista lähtien synnytykseen saakka, sillä mahdollinen käynnistys on keskiviikkona.

Eivät ole eriarvoisessa asemassa senkään suhteen että minun lapseni olisivat kotona.

Rakastan puolison lapsia kuin omiani ja he ovat olleet tiivis osa elämääni kaikki nämä vuodet.

Tulipas yllättävän paha mieli näistä kommenteista joissa kerrotaan että olen itsekäs enkä huomioi lapsia kun tosiasiassa he ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.

Ap