Vauva jää huomiotta!!

meillä siis on tilanne että esikoinen, vilkas poika on 1v7kk, pikkukakkonen, rauhallinen tyttö 3kk. Tuntuu että poika vie huomiota niin paljon että vauva jää ihan ilman.

Aamulla poika herää ensin, annan aamupalan jne. Kun vauva herää, syötän sen, vaihdan vaipan ja päivävaatteet, siinä samalla yritän keksiä pojalle muuta tekemistä ettei olisi koko ajan lahkeessa roikkumassa, kinuamassa sitä sun tätä (naposteltavaa) ja repimässä tai läpsimässä vauvaa (on keksinyt että on kiva itkettää siskoa). Sitten molemmat ulkovaatteisiin, tyttö vaunuun nukkumaan ja puistoon. Tyttö nukkuu useimmiten iltapäivän puolelle ja poika ehtii herätä omilta uniltaan ennen.



Iltapäivällä tyttö on taas pari tuntia hereillä, en voi laittaa lattialle koska poika on hetiä tulossä päälle, tunkee lelua naamalle, yrittää ottaa syliin ja läpsii (tänään kokosin matkasängyn olohuoneeseen jos siellä saisi olla rauhassa). Sitten tyttö taas nukkuu pari tuntia, pojan kanssa ollaan sisällä tai omalla pihalla, sitten illalla molemmat syö iltapalaa, poika puuronsa ja tyttö maidon ja menevät suunnilleen yhtäaikaa nukkumaan.



Usein illalla huomaan etten ole ehtinyt seurustelemaan tytön kanssa ollenkaan koko päivänä! Monesti syöttö hetketkin on väistelyä kun poika tunkee samaan syliin jne. Meillä ei siis esikoinen ole todellakaan jäänyt huomiotta vauvan tulon jälkeen, vaan päinvastoin. Ja poika on siis Todella vilkas ja energinen tapaus. Tyttö kyllä mielellään köllöttelee selällään ja jumppailee itsekseen, ei pahemmin huutele mun perään, mutta silti tuntuu tosi ikävältä kun joutuu olemaan niin paljon yksin.



Onko muilla tällaista tilannetta? Onkohan tähän mitään järkevää ratkaisua? Miten pojan saisi leikkimään enemmän itsekseen tai muuten antavan hieman rauhaa meille?



t. Tuuliina

tiedä, oletteko jo kokeilleet, mutta voisiko joku esim. miehesi tai joku muu hoitaa poikaa välillä iltaisin tai viikonloppuisin (mennä vaikka jonnekin ihan muualle), niin että saisitte " laatuaikaa" tytön kanssa kahdestaan?

Meillä on tosiaan samanikäiset lapset, molemmat vaan poikia. Ihan samojen ongelmien kanssa ollaan täällä kamppailtu. Valitettavasti minun täytyy sanoa, että meillä ei oo keksitty ku yks aivan mahdottoman säälittävä ratkaisu: Mikko Mekaanikko. Vanhempi kattoo lastenohjelmia kun syötän, muu ei auta. Meillä esikoinen on kans ihan mielettömän energinen ja kamalan innostunut halaamaan ja pussaamaan kuopusta. Läpsimistä ei ole onneksi vielä keksinyt. Kuopus on " herkkä" eikä suostu syömään jos esikoinen hyppii yli kokoajan. Ei auta kuin laittaa videot pyörimään. Katsoo mielellään myös Pokoa ja Lottaa. Olen nauhotellut telkkarista niitä ohjelmia mitä se mielellään kattoo. Mikään muu ei tosiaan oo niin mielenkiintosta että saisin syöttörauhan. Yleensä yritän syöttää vauvan myös sillon kun esikoinen syö. Meillä on valjaat syöttötuolissa ettei pääse siitä mihinkään itse. Pistän sen joskus siihen piirtämäänki. Ja silloin syötän kun esikoinen on päikkäreillä. Joskus harvoin sattuu niin että esikoinen on niin uppoutunut leikkeihinsä että voin siinä sivussa ' salaa' imettää. Illalla mies hoitaa esikoisen. Tai sitten toisinpäin, seurustelee vauvan kanssa kun minä katson esikoisen perään.

Sellainen tulee mieleen, että oletko kokeillut kantoliinaa? Vauva liinaan ja jos vielä vaikka imetyskin alkaisi siinä sujumaan, ei esikoinen edes huomaisi olla mustasukkainen ja vauva saisi koko ajan hellyyttä ja läheisyyttä, jotka kuitenkin hänen iässään ovat seurustelua tärkeämpiä vielä. Puhuessasi ja puuhatessasi esikoisen kanssa hän oppii kieltä varmaan huomattavasti nopeammin kuin yksin esikoisvauvan kanssa hääräävät. Esikoisesi ehkä kaipaa jakamatonta huomiotasi ja liinaillessa voisit sitä antaa reilusti ja tietyn ajan päivästä, luultavimmin lapsesi sitten viihtyy itsekseenkin paremmin, kun on saanut äitiä vähän aikaa kyllikseen, eikä sun tarvitse tuntea halkeavasi kahtaalle.. Pikkuhiljaa voit ohjailla lasta keksimään itse leikkejä ja kehua, kehua, kehua aina kun tekee hyvin! Ja pyydä häntä auttamaan!! Anna pieni nukke syliin, jota voi imettää itse tai hoitaa ja laittaa nukkumaan. Kohtele hänen nukkeaan kuin kallisarvoista vauvaa, niin lapsesi arvostaa sitä myös.



nemma&poika 3 kk

tosin molemmat ovat tyttöjä, esikoinen nyt 1v 8kk ja kuopus 4kk. Vaikka meillä esikoinen on melko rauhallinen tapaus ja antaa vauvan olla melko rauhassa, niin silti usein huomaan, että vauva jää helposti vähemmälle huomiolle.



Ratkaisuksi tähän olen ottanut käyttöön kantoliinan/rintarepun. Vauva vain kyytiin mukaan, niin itse saa tehtyä kotihommia tai touhuiltua esikoisen kanssa, ja pikkuinenkin saa nauttia maman läheisyydestä. Lisäksi olen ihan tietoisesti viettänyt aikaa vauvan kanssa, kun esikoinen nukkuu: jätän kotitöiden tekemisen illaksi ja ihan seurustelemalla seurustelen vauvan kanssa, vaikkakin sitten ihan pienen hetken. Yöt myös nukutaan vauvan kanssa ihan viekukkain, joten ainakin yöaikaan saa tankattua läheisyyttä - puolin jos toisinkin!



Mutta tosiaan kovasti olen miettinyt tätä riittävyyttä kahden lapsen kanssa ja sitä, kuinka perustyytyväinen kuopus jää niin helposti vähemmälle huomiolle. Olen yrittänyt järkeillä, että vaikka vauvan kanssa ei ennätäkään koko ajan seurustelemaan/aktivoimaan, niin onhan vauvan ympärillä koko ajan tapahtumaa, elämää, ääniä, liikettä. Tuskin vauva itseään yksinäiseksi tuntee, kun ympärillä " kuhisee" koko ajan. Ja lämmin hymy ja kosketus siinä tohinassa viestittää vauvalle, että hän on ihan siinä toiminnan keskipisteessä ja että häntä kyllä huomioidaan.



Eri asia on sitten tuo esikoisesi läpsiminen ja vauvan itkettäminen... Vauvalla kun on oikeus turvalliseen ympäristöön ja oman kehon koskemattomuuteen. Meillä esikoinen on muutaman kerran koettanut onneaan ja läpsäissyt vauvaa mahaan. Tällaisessa tilanteessa esikoinen on välittömästi voimakkaan palautteen tekemisistään: neiti on välittömästi poistettu vauvan luota ja vihaisesti sanottu, että noin ei voi tehdä, vauvaa sattuu. Jos on yritänyt sen jälkeen samaa temppua uudelleen, isompi neitonen on saanut sohva-arestia ja vanhemmat ovat selkeästi VIHAISIA. Eli olemme pyrkineet ihan nollatoleranssiin läpsimisen ja lyömisen suhteen, ja ihan hyvin on tehonnut.



Eiköhän tilanne teillä ala helpottamaan, kun molemmat tästä kasvavat. Pojallesi tulee vähän enmmän järkeä päähän ja tyttö pystyy paremmin pitämään itsekin puoliaan. Mutta tätä kasvamista odotellassa aika tietysti tuntuu pitkältä... Muistahan se, kun teet parhaasi, niin se riittää!



Mukavaa kesänalkua!