Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö pitkässä parisuhteessa opettaa toiselle peruskäytöstapoja ja huomioimista kuinka monta vuosikymmentä?
14.02.2019 |
Ärsyttää taas armottomasti.
Muutamina viime päivinä sama kuvio on toistunut monesti. En ole nyt saanut öisin nukuttua kuin n. 4 tuntia joten mun on pakko yrittää ottaa päikkäreitä mahdollisuuksien mukaan päiväsaikaan, ihan jotta ylipäänsä pystyisin olemaan ja toimimaan. Sanomattakin selvää, että olen valmiiksi jo ärtynyt väsymyksen vuoksi.
Puoliso kuitenkin viis veisaa nukkumisestani. Hän kolistelee ja paiskoo tavalliseen tapaansa (kyllä, hän on motorisesti jotenkin kömpelö), joskus ikäänkuin mielenosoituksellisesti erityisen kovasti. Hän möykkää turhaan, esimerkiksi juttelee kovaan ääneen lemmikeille tai kälättää itsekseen. Välillä hän tulee sanomaan mulle jonkin jonninjoutavan tiedotuksen ja jatkaa puuhiaan. Toisinaan hän tulee röhnöttämään päälleni ja kääntelee minut johonkin lusikka-asenton vain koska sattuu sillä hetkellä olemaan hellyydenkaipuuta ja/tai panetusta.
Hän tietää univelastani ja väsymyksestäni. Olen aiemmin motkottanut hänelle metelöinnistä ja häiriöstä jos yritän nukkua. Mutta kun ei mene jakeluun. Missä vika?
Tänään hermostuin kun sama kävi jälleen, puoliso tuli kotiin kaupasta juuri kun olin nukahtamaisillani, ja jutteli hyvin äänekkäästi itsekseen/lemmikeille jostain täysin epäoleellisesta ja arkisesta. Nousin sohvalta ja läksin pihalle motkottaen, ettei koskaan saa rauhassa levätä edes lyhyttä hetkeä.
No, puolisohan suuttui tavattomasti, kun HÄNELLÄ ei ole oikeutta elää omassa kotonaan kuten haluaa, hän kun oli omasta mielestään iloinen ja hyvällä tuulella ja lörpötteli sitä iloaan vaan. Mutta että nyt häneltä kielletään puhuminen ja iloisuus ja minä olen sortaja ja paha ihminen. Että kuinka hän olisi voinut edes tietää, että ei saa metelöidä, kun nukun. Sannia lainatakseni, mitähän v*ttua?
Onko oikeasti muita ihmisiä, joille ei omatoimisesti tule mieleenkään, että jos puoliso on univelkainen, umpiväsynyt ja hetken hiljaisessa kodissa lepää päiväunilla, että tätä saattaa häiritä turha metelöinti? Että äänekäs möykkääminen olisi hyvä hillitä ihan omatoimisesti, ilman eri pyyntöä? Minä olen pitänyt tällaista huomaavaisuutta itsestäänselvyytenä aina. Mutta nyt siitäkin saatiin riita, jossa minä olin väärässä, kun hermostuin metelistä, koska hänhän oli ihan hyvällä tuulella. Ja minä pilasin hänen hyvän tuulensa sitten vielä.
Kaikenlaista vastaavaa liittyy muihinkin mielestäni yleisesti tunnettuihin käytöstapoihin, kuten asiallinen kielenkäyttö, kiroilu, huutaminen ja sen sellainen. Olemme lähes nelikymppisiä ja olleet yhdessä yli 20 vuotta. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että en jaksa enää kasvattaa lastemme lisäksi puolisoanikin olemaan ihmisiksi. Alakoululaisemmekin osaa jo käyttäytyä paremmin. Vai olenko vaan itse liian herkkä tai vaativainen?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jos sä meet nukkuun lasten kanssa ja pistät niitä kouluun ja toinen nukkuu jo silloin, niin oisin ihan kiinnostunut kuulemaan noita teidän aikatauluja... Nukkuuko teidän pennutkin 4 h yössä???
Ei, vuorotyössä se vaihtelee, mitenkä aikuiset kulloinkin heräävät ja menevät nukkumaan. Minä useimmiten jään valvomaan lasten mentyä nukkumaan aikatauluista riippumatta. Teen iltaisin töitä ja omia juttujakin, kun on rauhallista.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukkojen taakse nukkumaan korvatulpat korvissa, sen pitäisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä meet nukkuun lasten kanssa ja pistät niitä kouluun ja toinen nukkuu jo silloin, niin oisin ihan kiinnostunut kuulemaan noita teidän aikatauluja... Nukkuuko teidän pennutkin 4 h yössä???
Ei, vuorotyössä se vaihtelee, mitenkä aikuiset kulloinkin heräävät ja menevät nukkumaan. Minä useimmiten jään valvomaan lasten mentyä nukkumaan aikatauluista riippumatta. Teen iltaisin töitä ja omia juttujakin, kun on rauhallista.
-Ap
No sinäpä et tänään tee, vaan menet nukkumaan ja lopetat sen terrorin siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miksi helvetissä sinun pitää nukkua vaan 4 h yössä?? Meillä päikkäreitä nukkuvan, koko perhettä terrorisoivan miehen saa lasten muassa pakottaa iltapalalle, pesulle ja nukkumaan.. Muuten venyttelee 23 asti ja myöhästyttää lastenkin nukkumaan menon. Siinä komennan samalla miestä kun lapsiakin. Viideltä herää, vaikka voisi mennä puoli 8 asti töihin, tulee kotiin ja vaatii että kaikki hiljenee pariksi tunniksi, kun hän lötköttää keskellä kämppää...
Niin, se on kieltämättä aika helvetillistä, kun uniongelmat pahiten joskus piinaavat. Vaikea sanoa, mikä on perimmäinen syy, mutta ainakin sen olen huomannut, että stressi vaikuttaa selvästi heikentäen nukkumisen määrää ja laatua. Joskus uni tulee vasta kolmelta ja puoliso herää kolinoineen ennen kuutta. Kello soi seiskalta, koska lasten on oltava koulussa kahdeksalta. Joskus uni tulee jo yhdeltä, mutta ei siitä silti tule kuin viitisen tuntia oikeaa unta ja vähän kieriskelyä päälle.
-Ap
Niin sulla on joku aktiiviranneke josta seuraat löysät puntissa sun levollisen unen määrää?! Joo kuule ihan normia, nuku viikonloppuisin tai mene aikaisemmin nukkumaan ja lopeta narina. Vähemmän kahvia, enemmän ulkoilua ja liikuntaa ja ruokavalio kuntoon. Ongelmat kannattaa kirjoittaa paperille illalla ja selvitellä niitä pois, niin ei tarvi niitä yöllä miettiä. Mikä sua stressaa niinkun oikeasti???
Työasiat, parisuhdeongelmat, kaikenlainen murhe ja vaiva.
Jos menen aikaisemmin nukkumaan, niin sitten herään vain aikaisemmin keskellä yötä. Olen kyllä kokeillut, ei se auta mitään. Sillä saa vaan pahemmin unettomuuden ongelmat korostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sä meet nukkuun lasten kanssa ja pistät niitä kouluun ja toinen nukkuu jo silloin, niin oisin ihan kiinnostunut kuulemaan noita teidän aikatauluja... Nukkuuko teidän pennutkin 4 h yössä???
Ei, vuorotyössä se vaihtelee, mitenkä aikuiset kulloinkin heräävät ja menevät nukkumaan. Minä useimmiten jään valvomaan lasten mentyä nukkumaan aikatauluista riippumatta. Teen iltaisin töitä ja omia juttujakin, kun on rauhallista.
-Ap
No sinäpä et tänään tee, vaan menet nukkumaan ja lopetat sen terrorin siellä kotona.
Ketähän mielestäsi terrorisoin sillä, että kärsin unettomuudesta? Trolli, huono yritys.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.
Emt mutta mua ärsyttää kun vauva nukkuu meidän sängyssä yöt ja silti mies mennä tömistelee kuin norsu. Aamuisinkin kun kerää työvaatteitaan, ei vaan voi laittaa niitä illalla valmiiksi vaikka eteiseen. Siltä puuttuu joku juttu aivoista ihan varmasti 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.
Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Mene sen puolison kanssa nukkumaan ja lopeta se yöluuhaaminen. Sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emt mutta mua ärsyttää kun vauva nukkuu meidän sängyssä yöt ja silti mies mennä tömistelee kuin norsu. Aamuisinkin kun kerää työvaatteitaan, ei vaan voi laittaa niitä illalla valmiiksi vaikka eteiseen. Siltä puuttuu joku juttu aivoista ihan varmasti 🙄
Tämä, niin tämä.
Meillä on just tuota. Eri vaatekertoja ja milloin mitäkin kännykkää tai muuta roipetta haetaan makuuhuoneesta moneen eri kertaan ja etsitään joko pimeässä hamuamalla kolistellen ja kiroillen tai valoja päälle räpsien.
Mulla toimii logiikka niin, että vaatteet, jotka aion pukea aamulla, ovat yhdessä nipussa joko sängyn vieressä tai eteisessä. Kello soi -> sammutan herätyksen -> otan kännykän kouraan ja vaatenipun toiseen ja menen eteiseen pukemaan. En palaa makuuhuoneeseen enää. Kaikki muu tarvittava kama on siellä puolen. Nukkuja saa jäädä nukkumaan rauhassa. Toimin samoin silloinkin kun toinen on jo herännyt aiemmin. Yksinkertaisempaa kaikin puolin kun kamat on järjestyksessä ja rutiini aina sama eikä ole turhaa edestakaisin ramppaamista, etsimistä ja koheltamista.
Olen ajatellut asiaa tismalleen samalla tavoin, että jokin palikka varmasti puuttuu päästä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Mene sen puolison kanssa nukkumaan ja lopeta se yöluuhaaminen. Sillä selvä.
Mikä on sillä selvä? Tiesitkö, että unettomuutta ei ratkaista niin että "mennään vaan nukkumaan"?
Jos menen nukkumaan puolison kanssa samaan aikaan, esimerkiksi iltakahdeksalta, silloin kun kovasti tuohon aikaan väsyttää, niin herään noin klo 24:00 enkä enää nuku koko yönä. Se se vasta seuraavan päivän sotkeekin. Kokeiltu on, riittävän monta kertaa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oon yli 15 vuotta yrittänyt opettaa vaimolleni korjaamaan jälkensä. Just ku oon puunannu koko talon, vaimo tulee kotiin, syö ja jättää voit, juustot, maitopurkit, lattialle tippuneet kurkut ja astiat pöydälle. Kaapin ovet on kaikki auki. Wc:ssä lojuu tyhjät paperikartongit lattialla, wc ilmestyny roskakori on täynnä menkkasiteitä joita ei tyhjennä ikinä ( heitin tossa koko roskakorin roskiin ), sänkyä ei petaa ikinä, ruokaa jos tekee mausteet ja kaikki välineet pöydällä. Sit valittaa ku on sotkuista ja pitös siivota. Mitä hittoa! Ei mee jakeluun että korjais heti jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon yli 15 vuotta yrittänyt opettaa vaimolleni korjaamaan jälkensä. Just ku oon puunannu koko talon, vaimo tulee kotiin, syö ja jättää voit, juustot, maitopurkit, lattialle tippuneet kurkut ja astiat pöydälle. Kaapin ovet on kaikki auki. Wc:ssä lojuu tyhjät paperikartongit lattialla, wc ilmestyny roskakori on täynnä menkkasiteitä joita ei tyhjennä ikinä ( heitin tossa koko roskakorin roskiin ), sänkyä ei petaa ikinä, ruokaa jos tekee mausteet ja kaikki välineet pöydällä. Sit valittaa ku on sotkuista ja pitös siivota. Mitä hittoa! Ei mee jakeluun että korjais heti jälkensä.
Onko akateeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on todella ärsyttävä tollo. Mutta se ei siitä varmaankaan muutu!
Sä oot varmaan nyt niin vittuuntunut, että ihan senkään takia et halua tehdä tarvittavia muutoksia, että saisit nukuttua. Pisti pahasti silmään, että teet esim. iltaisin töitä lasten mentyä nukkumaan. Teetkö töitä päivisin vai meneekö se nukkuessa ja lapsia hoitaessa?
Olisiko mahdollista, että nukkuisit hetken jossain muualla kuin teidän makuuhuoneessa ja menet joka ilta lepäämään vaikka klo 21 ja nouset aamulla, kun miehesi nousee eli 6? Nukut tai et mutta et tee mitään virikkeellistäkään.
Puhu myös tiukasti miehelle, että sä olet aivan loppu ja sun on pakko saada nukkua sekä ehdottomasti kiellät sun koskemisen, kun nukut! Tämä viimeinen on aika lailla raiskaukseen verratava vaikka mies ei housuihisi tunkisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Imuroinnin yms voisit suorittaa miehen nukkuessa jo sillä perusteella, ettei sitä ukkoakaan sun unet kiinnosta... kunhan et tee sitä yöaikaan vaan muiden unien aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Imuroinnin yms voisit suorittaa miehen nukkuessa jo sillä perusteella, ettei sitä ukkoakaan sun unet kiinnosta... kunhan et tee sitä yöaikaan vaan muiden unien aikaan.
Jos haluaisin olla ilkeä ja kostonhimoinen, niin olisin tuollaiseen ryhtynyt jo vuosikausia sitten. Mutta oikeasti en halua enkä pysty tahallaan kiusaamaan toista ja mietin myös aina sitä, etten edes vahingossa ole epähuomaavainen tai -kohtelias. Mua häiritsee jotenkin jo tietoisuus siitä, että joku ei luonnostaan ajattele ja toimi näin. En halua olla sellainen enkä luoda vaikutelmaa sellaisesta ihmisestä. Nyt kun asiaa miettii, voi tietysti olla niinkin, että puoliso ei edes ymmärrä, jos on saanut koko ikänsä elää olosuhteissa, jossa muut aina huomioivat hänet täydellisesti ja sietävät sen, että hän ei. Jos hänelle ei vaan ole kehittynyt sellaista kykyä ymmärtää kuinka muut kokevat hänen toimintansa, kun ei ole sellaisen kohteeksi joutunut. Oli miten oli, en siltikään halua tuottaa mielipahaa edes opetustarkoituksessa. Sitä paitsi luulen, ettei se oppi mene perille sillä laillakaan, jos ei suoralla puheellakaan. Suuttuu vaan kahta kauheammin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon yli 15 vuotta yrittänyt opettaa vaimolleni korjaamaan jälkensä. Just ku oon puunannu koko talon, vaimo tulee kotiin, syö ja jättää voit, juustot, maitopurkit, lattialle tippuneet kurkut ja astiat pöydälle. Kaapin ovet on kaikki auki. Wc:ssä lojuu tyhjät paperikartongit lattialla, wc ilmestyny roskakori on täynnä menkkasiteitä joita ei tyhjennä ikinä ( heitin tossa koko roskakorin roskiin ), sänkyä ei petaa ikinä, ruokaa jos tekee mausteet ja kaikki välineet pöydällä. Sit valittaa ku on sotkuista ja pitös siivota. Mitä hittoa! Ei mee jakeluun että korjais heti jälkensä.
Onko akateeminen?
On akateeminen ja aina myöhässä joka paikasta. Ei aikskäsitystä.
Ei tarvitse opettaa, koska ei kukaan järkevä tuolliasen kanssa edes ala mihinkään parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emt mutta mua ärsyttää kun vauva nukkuu meidän sängyssä yöt ja silti mies mennä tömistelee kuin norsu. Aamuisinkin kun kerää työvaatteitaan, ei vaan voi laittaa niitä illalla valmiiksi vaikka eteiseen. Siltä puuttuu joku juttu aivoista ihan varmasti 🙄
Tämä, niin tämä.
Meillä on just tuota. Eri vaatekertoja ja milloin mitäkin kännykkää tai muuta roipetta haetaan makuuhuoneesta moneen eri kertaan ja etsitään joko pimeässä hamuamalla kolistellen ja kiroillen tai valoja päälle räpsien.
Mulla toimii logiikka niin, että vaatteet, jotka aion pukea aamulla, ovat yhdessä nipussa joko sängyn vieressä tai eteisessä. Kello soi -> sammutan herätyksen -> otan kännykän kouraan ja vaatenipun toiseen ja menen eteiseen pukemaan. En palaa makuuhuoneeseen enää. Kaikki muu tarvittava kama on siellä puolen. Nukkuja saa jäädä nukkumaan rauhassa. Toimin samoin silloinkin kun toinen on jo herännyt aiemmin. Yksinkertaisempaa kaikin puolin kun kamat on järjestyksessä ja rutiini aina sama eikä ole turhaa edestakaisin ramppaamista, etsimistä ja koheltamista.
Olen ajatellut asiaa tismalleen samalla tavoin, että jokin palikka varmasti puuttuu päästä.
-Ap
No annapas miehen kerrankin maistaa omaa lääkettään! Eli joku aamu kun heräät aikaisin niin oikein pitkän kaavan mukaan käyt hakemassa eri tavaroita makuuhuoneesta 2-3 kertaa, räpsit niitä valoja, pölpötät kovaa lapsille ja lemmikeille jne. Tämä kun rupee toistumaan aamusta aamuun niin katsotaan herääkö se sun ukkeli ymmärtämään miltä sinusta tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Niin sulla on joku aktiiviranneke josta seuraat löysät puntissa sun levollisen unen määrää?! Joo kuule ihan normia, nuku viikonloppuisin tai mene aikaisemmin nukkumaan ja lopeta narina. Vähemmän kahvia, enemmän ulkoilua ja liikuntaa ja ruokavalio kuntoon. Ongelmat kannattaa kirjoittaa paperille illalla ja selvitellä niitä pois, niin ei tarvi niitä yöllä miettiä. Mikä sua stressaa niinkun oikeasti???