Pitääkö pitkässä parisuhteessa opettaa toiselle peruskäytöstapoja ja huomioimista kuinka monta vuosikymmentä?
Ärsyttää taas armottomasti.
Muutamina viime päivinä sama kuvio on toistunut monesti. En ole nyt saanut öisin nukuttua kuin n. 4 tuntia joten mun on pakko yrittää ottaa päikkäreitä mahdollisuuksien mukaan päiväsaikaan, ihan jotta ylipäänsä pystyisin olemaan ja toimimaan. Sanomattakin selvää, että olen valmiiksi jo ärtynyt väsymyksen vuoksi.
Puoliso kuitenkin viis veisaa nukkumisestani. Hän kolistelee ja paiskoo tavalliseen tapaansa (kyllä, hän on motorisesti jotenkin kömpelö), joskus ikäänkuin mielenosoituksellisesti erityisen kovasti. Hän möykkää turhaan, esimerkiksi juttelee kovaan ääneen lemmikeille tai kälättää itsekseen. Välillä hän tulee sanomaan mulle jonkin jonninjoutavan tiedotuksen ja jatkaa puuhiaan. Toisinaan hän tulee röhnöttämään päälleni ja kääntelee minut johonkin lusikka-asenton vain koska sattuu sillä hetkellä olemaan hellyydenkaipuuta ja/tai panetusta.
Hän tietää univelastani ja väsymyksestäni. Olen aiemmin motkottanut hänelle metelöinnistä ja häiriöstä jos yritän nukkua. Mutta kun ei mene jakeluun. Missä vika?
Tänään hermostuin kun sama kävi jälleen, puoliso tuli kotiin kaupasta juuri kun olin nukahtamaisillani, ja jutteli hyvin äänekkäästi itsekseen/lemmikeille jostain täysin epäoleellisesta ja arkisesta. Nousin sohvalta ja läksin pihalle motkottaen, ettei koskaan saa rauhassa levätä edes lyhyttä hetkeä.
No, puolisohan suuttui tavattomasti, kun HÄNELLÄ ei ole oikeutta elää omassa kotonaan kuten haluaa, hän kun oli omasta mielestään iloinen ja hyvällä tuulella ja lörpötteli sitä iloaan vaan. Mutta että nyt häneltä kielletään puhuminen ja iloisuus ja minä olen sortaja ja paha ihminen. Että kuinka hän olisi voinut edes tietää, että ei saa metelöidä, kun nukun. Sannia lainatakseni, mitähän v*ttua?
Onko oikeasti muita ihmisiä, joille ei omatoimisesti tule mieleenkään, että jos puoliso on univelkainen, umpiväsynyt ja hetken hiljaisessa kodissa lepää päiväunilla, että tätä saattaa häiritä turha metelöinti? Että äänekäs möykkääminen olisi hyvä hillitä ihan omatoimisesti, ilman eri pyyntöä? Minä olen pitänyt tällaista huomaavaisuutta itsestäänselvyytenä aina. Mutta nyt siitäkin saatiin riita, jossa minä olin väärässä, kun hermostuin metelistä, koska hänhän oli ihan hyvällä tuulella. Ja minä pilasin hänen hyvän tuulensa sitten vielä.
Kaikenlaista vastaavaa liittyy muihinkin mielestäni yleisesti tunnettuihin käytöstapoihin, kuten asiallinen kielenkäyttö, kiroilu, huutaminen ja sen sellainen. Olemme lähes nelikymppisiä ja olleet yhdessä yli 20 vuotta. Pikku hiljaa alkaa tuntua, että en jaksa enää kasvattaa lastemme lisäksi puolisoanikin olemaan ihmisiksi. Alakoululaisemmekin osaa jo käyttäytyä paremmin. Vai olenko vaan itse liian herkkä tai vaativainen?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emt mutta mua ärsyttää kun vauva nukkuu meidän sängyssä yöt ja silti mies mennä tömistelee kuin norsu. Aamuisinkin kun kerää työvaatteitaan, ei vaan voi laittaa niitä illalla valmiiksi vaikka eteiseen. Siltä puuttuu joku juttu aivoista ihan varmasti 🙄
Tämä, niin tämä.
Meillä on just tuota. Eri vaatekertoja ja milloin mitäkin kännykkää tai muuta roipetta haetaan makuuhuoneesta moneen eri kertaan ja etsitään joko pimeässä hamuamalla kolistellen ja kiroillen tai valoja päälle räpsien.
Mulla toimii logiikka niin, että vaatteet, jotka aion pukea aamulla, ovat yhdessä nipussa joko sängyn vieressä tai eteisessä. Kello soi -> sammutan herätyksen -> otan kännykän kouraan ja vaatenipun toiseen ja menen eteiseen pukemaan. En palaa makuuhuoneeseen enää. Kaikki muu tarvittava kama on siellä puolen. Nukkuja saa jäädä nukkumaan rauhassa. Toimin samoin silloinkin kun toinen on jo herännyt aiemmin. Yksinkertaisempaa kaikin puolin kun kamat on järjestyksessä ja rutiini aina sama eikä ole turhaa edestakaisin ramppaamista, etsimistä ja koheltamista.
Olen ajatellut asiaa tismalleen samalla tavoin, että jokin palikka varmasti puuttuu päästä.
-Ap
No annapas miehen kerrankin maistaa omaa lääkettään! Eli joku aamu kun heräät aikaisin niin oikein pitkän kaavan mukaan käyt hakemassa eri tavaroita makuuhuoneesta 2-3 kertaa, räpsit niitä valoja, pölpötät kovaa lapsille ja lemmikeille jne. Tämä kun rupee toistumaan aamusta aamuun niin katsotaan herääkö se sun ukkeli ymmärtämään miltä sinusta tuntuu.
Nii joo.. Jos toinen menee ajoissa nukkumaan että kerkiää riittävästi nukkua, niin toisella, joka touhuaa pitkin öitä omiaan on ihan vapaa kostamaan toiselle.. Tämä joka nukkuu päivisin ja vaatii muita olemaan silloin hiljaa?
Eli kaikki normaalit, normaaliin aikaan nukkuvat ja valvovat joutuvat nyt kärsimään tämän yötouhuajan hommista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kun sulla on perhe jatkuvasti häiritsemässä sun unta ja sun tekemisiä.
Voi toivottavasti ne tajuaa vihdoin antaa sulle omaa tilaa ja rauhaa. Ne vois muuttaa vaikka pois? Saisit viimein olla.
Tulee mieleen jo kivikissulin nau,unta.Trolli, lopeta jo. Ei tuohon provoiluusi kukaan tartu.
Kuten sanoin, niin nuo päikkärihetket olen valikoinut siten, että perhe ei ole kotona tai korkeintaan aikuinen (tai iältään sellaiseksi laskettava) puoliso.
Kysymyshän on siis nimenomaan siitä, että kuuluuko sellainen turhan metelin välttäminen ja toisen unentarpeen huomioiminen normaaliin huomaavaisuuteen ja kohteliaisuuteen ja pitäisikö sellaista olla parisuhteessa? Itse olen olettanut aina näin olevan, mutta puolisoni ei sitä asiaa tunnu hahmottavan samalla tavoin. Oletko sitä mieltä että minä olen tässä väärässä? Jos, niin sallitko, että tulostan ohjeesi ja kiinnitän vaikkapa jääkaapin oveen, niin että voin sitten vastaisuudessa vedota vauva.fi:n suomaan korkeampaan viisauteen aina kun puolisoni sattuu olemaan nukkumassa ja minä valveilla ja mieleeni juolahtaa alkaa esimerkiksi imuroimaan tai järjestelemään olohuoneen kalusteita uudelleen?
-Ap
Imuroinnin yms voisit suorittaa miehen nukkuessa jo sillä perusteella, ettei sitä ukkoakaan sun unet kiinnosta... kunhan et tee sitä yöaikaan vaan muiden unien aikaan.
Siis eikös tässäkin perheessä muut nuku yöaikaan, lapset ja puoliso?
Ja kostoksi ajateltiin että silloin yöllä tai alkuyöstä ruvetaan melttoamaan kun muut nukkuu?
Vierailija kirjoitti:
Onpas kamala puoliso. Eikö hän osaa nähdä sinua erillisenä ihmisenä? Kovin kunnioittavalta ei kuulosta. 40 on vielä nuori. Mieti viitsitkö olla noin tyhmän ihmisen kanssa loppuikäsi. Joka voi tosin jäädä lyhyeksi jos et nuku kunnolla.
Suomeksi: Jos et jätä sitä metelöivää sikaa. Kuolet.
Kyllä ne yleensä jo kuolinvuoteellaan ovat ihan ihmisiksi.
Anna kuule suuttua, suututhan sinäkin kun miehesi kolistelee! Jos ei hyvällä (eli puhumalla) niin sitten pahalla (eli näyttämällä konkreettisesti miksi sinua kiukuttaa hänen käytöksensä).