Lue keskustelun säännöt.
Huono miniäkö?
14.02.2019 |
Minulla ja miehellä on 5kk ikäinen tyttö, joka edelleen heräilee öisin kerran tunnissa-parissa, minkä vuoksi olen erittäin väsynyt. Mies lähti parin päivän työmatkalle, minkä vuoksi miehen äiti tuli auttelemaan vauvan kanssa, että saisin välillä ottaa päiväunia.
Nopeasti kävi ilmi, ettei vauvan syöttäminen, nukuttaminen tai vaipan vaihto luonnistuneet, sillä vauva on kovin liikkuvainen eikä anoppi pärjää vauvan kanssa (anoppi jo päälle 70 ja sormissa ja polvissa nivelrikkoa). Eikä anoppi vaikuttanut kiinnostuneelta tekemään ruokaa tai siivoamaankaan. Joten lepoa en kyllä saanut. Lisäksi anoppi tykkää istua kahvipöydässä tuntitolkulla ja nauttii istua valmiiseen ruokapöytään. Anoppi on myös kovin puhelias eikä hiljaisia hetkiä sallita, joten silloin kun vauva nukkui päiväunia, minun piti pitää seuraa anopille.
Seuraavana päivänä minua alkoi myös hiertää anopin varovainen vihjailu esim vauvan ruuista. Teen kasvis ja lihasoseet itse suomalaisista raaka-aineista (silloin kun suomalaisia on saatavilla), mutta anopin mielestä kaikki raaka-aineet pitäisi ostaa luomuna ja lihakin mielellään lihatiskistä. Sain myös arvostelua, kun syötin Piltin hedelmäsoseita. Rehellisyyden nimissä minulla ei ole energiaa eikä aikaa alkaa tekemään itse luumu-, omena- ym soseita. Katsoi myös tarkasti, millaista ruokaa teen miehelle illaksi, kun tämä tulee kotiin. Vihjaili mieheni laihtuneen.
Anoppini on kyllä kultainen ihminen eikä varmasti tarkoita mitään pahaa.
Mies tuli eilen kotiin ja iltapäivällä anoppi kysyi, voisiko vielä jäädä yöksi (asuu 50min ajomatkan päässä). Minun oli pakko keksiä jokin syy, miksi ei voisi jäädä. Anopille oli tulossa flunssa (yski ja niisteli), joten sanoin, että onkohan viisasta jäädä, jos flunssa vaikka tarttuu lapseen ja öistä tulee entistä hankalammat kipeän vauvan kanssa. Olin odottanut mieheni paluuta kuin kuuta nousevaa ja sitä, että saataisiin olla oman porukan kesken ilman, että pitäisi koko ajan kestitä ja pitää seuraa vauvan hoidon lisäksi.
Anoppi vaikutti lähtiessään loukkaantuneelta. Itselle tuli hieman huono omatunto, kun laitan hyvää tarkoittavan anopin lähtemään kotiin, mutta halusin jo lepoa. Hieman siis kaivertaa, että tuliko nyt tehtyä pahasti. Mielipiteitä?
Kommentit (24)
No joo, anoppi varmaan ajatteli enemmänkin tulevansa sulle seuraksi, ettei sun tarvi olla vain vauvan kanssa kahdestaan. Millähän lailla se miehesi esitti asian äidilleen, kun tätä teille pyysi? Saattoihan olla, että anoppi sai siitä enemmänkin sen kuvan, että tulee vain seuraa pitämään ja kylään teille. Toisen kotiin on muutenkin kyllä aika vaikea mennä huseeraamaan, jos ei selkeästi neuvota ja pyydetä tekemään joku asia. Olisihan anoppi tietysti voinut olla vähän aloitteellisempi itsekin, totta sekin. Mutta sinuahan tämä enemmän koski ja korpesi, joten olisit voinut selkeästi pyytää häntä tekemään jotain.
No, opit tästäkin nyt jotain. Pikku juttu tämä on koko elämän kirjossa ja menihän se aika siinä kuitenkin joka tapauksessa. Ymmärrän sinua kyllä ihan hyvin. Muistan minä, millaista oli hoitaa vilkasta, huonosti nukkuvaa vauvaa ja olla samalla niin kuin muutkin, en minäkään juuri koskaan saanut keneltäkään mitään oikeata apua. Olin välillä niin väsynyt, että tavarat tippui käsistä. Silti oletettiin, että jaksan tehdä kaikki asiat ihan niin kuin ennenkin. Väsymystäni vähäteltiin. Kahteen vuoteen en nukkunut yhtäkään yötä kunnolla, lapsi oli käsittämättömän huonouninen. Itse asiassa hän on sitä vieläkin, vaikka on jo aikuinen.
Kun tulin mummoksi, sain hoitooni lapsenlapsen, joka - ihmeitten ihme ja kumma - nukahti alusta asti aina säännöllisesti kuin kello, nukkui kaikki yöt, ei herännyt juuri mihinkään, eikä vaatinut edes aikaista ylösnousuakaan. Istui sängyssään ja näperteli jotain ja odotti, että mummo heräisi. En ollut uskonut, että sellaisia lapsia on olemassakaan, kun äitinsä oli kuin pyryharakka aina valppaana ja valveilla, oli yö tai päivä. Eikä se juurikaan auttanut, jos joku oli "auttavinaan" siinä minua leikkien lapsen kanssa sen hetken, kun minä tiskasin ja keitin vieraalle kahvia. Mies teki vuorotyötä, eikä hänestä ollut minkäänlaista apua muutenkaan. Onneksi nykymiehet on jo erilaisia tässäkin mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taas näitä aloituksia... minä alan olla pikkuhiljaa sitä mieltä, että pikkulasten äitien (joskus myös isien) pitäisi viettää varmuuden vuoksi lapsen ensimmäiset kaksi vuotta vähintään pakkoeristyksissä muusta maailmasta. Ilmeisesti hormonaalisista syistä (ja unen puutteen vuoksi) kovin monella se normaali maailma katoaa kokonaan ympäriltä ja oletetaan, että kaikki pyörii sen oman pikku perheen navan ympärillä ja kaikkien pitäisi keskittyä vain siihen vauvaan ja vanhempiin ja heidän tarpeisiinsa. Oikeasti, muiden ihmisten elämä ei lakkaa teidän lapsenne syntymään. Eikä se muiden ihmisten elämä, heidän tarpeensa ja heidän omat tekemisensä, tykkäämisensä ja olemisensa muutu yht'äkkiä arvottomaksi, vaikka teidän mielestänne ainoa, millä on merkitystä on se vauva ja te itse. Te ette muutu maailman navaksi ja muiden ihmisten ihmisoikeudet eivät lakkaa teidän lapsenne syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Olisin tietysti voinut kieltäytyä anopin avusta, kun mies ja anoppi sitä ehdottivat. Jotenkin ajattelin, että ehkä anoppi voisi olla kuitenkin avuksi. En todellakaan arvannut, kuinka paljon enemmän itse kuormittuisin vierailusta. Yrittäkää ymmärtää, että olen 5kk elänyt n. 2-4 tunnin yöunilla ja nukkunut n. 1h päiväunet, kun mies on tullut töistä. Tottakai ajattelin, että otan kaiken avun vastaan kerta sitä tarjotaan. Tällä kertaa ei vain mennyt putkeen eikä apu auttanut.
-ap
Oliko nimenomaan puhe avusta, eikä vain seurasta?
Olisin tietysti voinut kieltäytyä anopin avusta, kun mies ja anoppi sitä ehdottivat. Jotenkin ajattelin, että ehkä anoppi voisi olla kuitenkin avuksi. En todellakaan arvannut, kuinka paljon enemmän itse kuormittuisin vierailusta. Yrittäkää ymmärtää, että olen 5kk elänyt n. 2-4 tunnin yöunilla ja nukkunut n. 1h päiväunet, kun mies on tullut töistä. Tottakai ajattelin, että otan kaiken avun vastaan kerta sitä tarjotaan. Tällä kertaa ei vain mennyt putkeen eikä apu auttanut.
-ap