Seksitön avioliitto, en jaksa enää. Pelastaako avoin suhde tilanteen vai kannattaako erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Olet hakenut seksillä huomiota ja hyväksyntää? No ei sitten ihmekään, miksi ajattelet seksistä pitkässä parisuhteessa noin.

Eli siis se seksi on sittenkin vaan sukupuolielinten hinkkaamista eikä läheisyyttä, toisen huomioon ottamista ja rakastetuksi tulemisen tunnetta, eli HUOMIOTA.

Minulle rakkaus on nykyään sitä että rakastamani ihminen jakaa elämänsä kanssani. Elää yhdessä jokaista päivää. Ja usko pois meillä on hyvä suhde. Me ei tapella, me halaillaan ja pussaillaan ja puristellaan toistemme perseitä, mutta se himo on mennyttä eikä kumpikaan sitä sem enempää kaipaa. Kyllä me välillä pannaan tietenkin mutta ei enää viikottain.

Jossain vaiheessa suhdetta tulee se vaihe (tuli meillä ja monella ystävällä), että käydään seksikeskustelu, ” etkö sä rakasta mua enää”, kun ei ole touhuiltu aikoihin. Kun tuon vaiheen yli pääsee ja huomaa että suhde on yhtä turvallinen kuin ennenkin eikä rakkautta ole yhtään sen vähemmän kuin aiemmin, on helppo olla ja elää kuiviakin kausia, toisen rakkauteen luottaen. Vaikka sitten menisi pari kk ilman. Kun seksistä on tullut asia joka elää ja etenee omalla painollaan, yhteinen elämä on oikeasti todella ihanaa ja helppoa.

Ei tarvitse miettiä mikä toista vaivaa ja miksei se halua minua. Kyllä me halutaan toisiamme, mutta se ei ole mitään alkuvuosien kiihkoa, että on pakko saada monta kertaa päivässä tai viikossa. Se halu syntyy ja syttyy ajallaan, kasautuu ja sitten joku päivä aina roihahtaa.

Jos alussa himot herätti toisen näkeminen, niin tänä päivänä voi sanoa että se toisen näkeminen herättää pohjattoman rakkauden. Seksihalut on jotain mikä elää omassa kehossa hormonitoiminnan/kuukautiskierron ym mukaan.

Jotenkin vaikea aihe. Tuntuu että pitkään yhdessä olleet parit eivät nää kuin oman ainoan seksielämänsä esimerkkinä. Ja voihan se olla että itsekin kirjoittelisin hyvin erilaisesta näkökulmasta, jos asiat olisivat menneet toisin ja eroa ei olisi tullut.

Tässäkin lainauksessa kerrotaan sama asia, minkä kaikki ihan mielellään allekirjoittaa, että sekin määrä voi olla vähäisempikin ja silti molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Ja että hyvässä suhteessa voi esiintyä satunnaista vaihtelua.

Itse olin suhteessa jossa epätasapaino oli iso. Seksin harrastamisoikeudet monopolisoitiin, eli vain toisen aloitteista sitä voitaisiin harrastaa. Siitä tuli ahdistavaa molemmille osapuolille ja jatkuvasti kytevä riidan aihe. Mitään vastaantuloa ei tullut ja aihetta ei voinut kuin korkeintaan tuskalla humalassa saunanlauteilla kaverin kanssa. Eron jälkeenkin toinen vielä kiukutteli aiheesta.

Nyt olen samanlaisessa tasapainoisessa tilanteessa kuin lainaamani kirjoittaja. Sillä erotuksella että seksiä on usein omastakin mielestä todella paljon, mutta siis sopivasti molempien osapuolien mielestä. Silti meilläkin puhutaan ja saa hyvin olla haluamattakin vaikka monta päivää. Eli luottamus ja kunnioitus toimii.

Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi tieteellisesti pätevän gallupin "toisella kierroksella" olevista ja mihin suuntaan seksielämä muuttui. Uskaltaisin väittää, että todella iso prosenttiosuus olisi huikeasti tyytyväisempi. Tämä perustuu vain omaan tuntumaan ja eronneiden kertomuksiin.

Ap tässä. Kiitos kommenteista. Jännä miten moni on tosiaan tullut selittämään, miten tyytyväisiä he ovat seksin vähyydestä huolimatta. Eikö ole itsestään selvää, että jos ollaan tyytyväisiä, niin asiat ovat hyvin? Me emme ole, todellakaan.

Meillä perusongelma on alusta asti ollut ollut halujen, kiinnostuksen ja tarpeiden erilaisuus. Sytymme ihan eri asioista, tahtimme on erilainen, arvostuksemme seksissä erilaisia. Tämä on johtanut siihen, ettei kumpikaan en halua toista tai jaksa yrittää parantaa asiaa. Kuten sanoin aiemmin, yritystä on ollut 10 vuotta mutta se ei ole auttanut. Oikeasti tarpeemme ovat niin erilaiset, että tuntuu kuin pitäisi väkisin muuttaa seksuaalista suuntautumistaan voidakseen haluta ja nauttia seksistä toisen kanssa. Ja niinhän se menee, että kuk seksi kuolee, niin kuolee muukin läheisyys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos kommenteista. Jännä miten moni on tosiaan tullut selittämään, miten tyytyväisiä he ovat seksin vähyydestä huolimatta. Eikö ole itsestään selvää, että jos ollaan tyytyväisiä, niin asiat ovat hyvin? Me emme ole, todellakaan.

Meillä perusongelma on alusta asti ollut ollut halujen, kiinnostuksen ja tarpeiden erilaisuus. Sytymme ihan eri asioista, tahtimme on erilainen, arvostuksemme seksissä erilaisia. Tämä on johtanut siihen, ettei kumpikaan en halua toista tai jaksa yrittää parantaa asiaa. Kuten sanoin aiemmin, yritystä on ollut 10 vuotta mutta se ei ole auttanut. Oikeasti tarpeemme ovat niin erilaiset, että tuntuu kuin pitäisi väkisin muuttaa seksuaalista suuntautumistaan voidakseen haluta ja nauttia seksistä toisen kanssa. Ja niinhän se menee, että kuk seksi kuolee, niin kuolee muukin läheisyys.

Ap

Ja kuitenkin sitä yhteiseloa on väkisin yritetty, vaikka ootte niin erilaisia? Ei sitten yhtään aiemmin tullu mieleen, että kannattaako?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Tässä ehkä avautuu juuri se, miksi joillekin se seksi menettää merkityksen. Jos seksin parisuhteessa liittää edes etäisesti huomioon ja hyväksyntään, ollaan aika pahasti hakoteillä. Siinä on ehkä se omakin seksuaalisuus jäänyt jotenkin kehittymättä tai puolitiehen?

Ei seksissä ole kyse hyväksynnästä! Eikä todellakaan huomiosta. Seksi on oman seksuaalisuuden toteuttamista. Parisuhteessa seksi on yhteistä nautintoa, yhteisiä hetkiä. Se on sitä, kun haluttaa ja toinen saa kiihottumaan ja osaa tehdä kaikkea sellaista, mikä saa nauttimaan ja kokemaan seksuaalisia kokemuksia.

Olisin huolissani, jos seksuaalisuutta ei ole ja seksi on ollut väline. Siinä tapauksessa en ihmettele, ettei se ole tärkeää. Kuitenkin monella naisella se seksuaalisuus on syttynyt ja päässyt kasvamaan osaksi naista, tärkeäksi osaksi - ja jos sitä ei voi toteuttaa parisuhteessa niin se todella on iso ongelma. Tällainen nainen harrastaa seksiä nautinnosta ja naiselle seksuaalisuus on tärkeä osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Eli et ole oikeasti edes koskaan halunnut seksiä, vaan olet hakenut sillä huomiota toiselta. Ethän sinä voi ymmärtääkään tilanentta, josta AP kertoi.

Upeaa kun tunnet minut noin hyvin ;’D

Olen halunnut, panetus on tuttua ja on tullut harrastettua seksiä jopa töissä kun ei ole saanut himoja kuriin.

Tuo kuulostaa lähinnä likaiselta pikapanolta eikä miltään hyvältä seksiltä. 

Riippuu siitä miten suhde muuten toimii. Jos suhteen ainut tärkeä asia on seksi, kannattaa erota. Jos suhde toimii muuten hyvin, voit hakeutua maksullisten palveluiden pariin, mutta ei kannata hankkia tunteisiin perustuvaa sivusuhdetta, se kaataa liiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksittömät ihmiset eläkööt ilman seksiä, mutta muita ei saa siihen pakottaa parisuhteessa. Jos ei itse halua ja toinen haluaa, on annettava sille toiselle vapaus hakea tarvitsemansa muualta. Tai vapaus ihan totaalisesti.

Seksuaalinen halu ja sen tyydyttämisen tuottamat keskushermoston välittäjäaineet ja hormonit sitovat pariskunnan yhteen ja synnyttävät keskinäisen rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja jopa luottamuksen tunteet. Jos tämä liima puuttuu, loppuu ensin kosketus, sitten puhe, sitten luottamus ja muuta ei sitten tarvitakaan eroon.

Höpöhöpö. Jos vuosia menty ilman seksiä, ei ole vieläkään loppunut mikään noista. Eikä olla ainut pari jolla näin.

Toiseksi, mitä tarkoitat sillä että haluttoman pitäisi päästää se halukas vapaaksi? Suomessa on mahdollista hakea avioeroa ihan yksinkin, ei siihen mitään päästämisiä tarvita kun lähtee vaan. Vai meinaatko, että sen haluttoman pitäisi itse hakea eroa vaikka se halukas ei tätä toivoisikaan? Miksi?

Minä hain eroa vaikka halukas ei tätä halunnut. En halunnut hänen kärsivän minun takiani. Nyt hän on erittäin hyvässä suhteessa uuden kumppanin kanssa. Myöhemmin hän kiitti ja myönsi ettei hänellä itsellä ollut rohkeutta hakea eroa. 

Sinä saat toki tehdä omat ratkaisusi, mutta ei sinulla ole mitään oikeutta niitä muille tyrkyttää. Minä olen suhteessa halukkaampi osapuoli, enkä todellakaan halua, että minun kumppanini alkaa marttyyriangsteissaan rikkomaan perhettä. Kyllä meillä osataan ihan itse sanoa jos halutaan erota.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Kiitos kommenteista. Jännä miten moni on tosiaan tullut selittämään, miten tyytyväisiä he ovat seksin vähyydestä huolimatta. Eikö ole itsestään selvää, että jos ollaan tyytyväisiä, niin asiat ovat hyvin? Me emme ole, todellakaan.

Meillä perusongelma on alusta asti ollut ollut halujen, kiinnostuksen ja tarpeiden erilaisuus. Sytymme ihan eri asioista, tahtimme on erilainen, arvostuksemme seksissä erilaisia. Tämä on johtanut siihen, ettei kumpikaan en halua toista tai jaksa yrittää parantaa asiaa. Kuten sanoin aiemmin, yritystä on ollut 10 vuotta mutta se ei ole auttanut. Oikeasti tarpeemme ovat niin erilaiset, että tuntuu kuin pitäisi väkisin muuttaa seksuaalista suuntautumistaan voidakseen haluta ja nauttia seksistä toisen kanssa. Ja niinhän se menee, että kuk seksi kuolee, niin kuolee muukin läheisyys.

Ap

Tässä on tavalliseen tapaan alkanut keskustelu elää omaa elämäänsä. Aluksi tuli muutamia asiattomia kommentteja, joissa selvästi syyllistettiin sinua siitä että seksi on sinulle tärkeää. Ketjun loppupään vähäseksisten kommentit ovat kuitenkin enemmänkin puolustelua niiden mustavalkoisten toisen ääripään kommenttien edessä, joissa annetaan ymmärtää ettei vähäseksinen onnellinen suhde ole ylipäänsä mahdollinen tai oikeastaan edes parisuhde. Ei siis kannata ottaa kaikkia kommentteja henkilökohtaisesti. Vain harva lienee tarkoittanut sitä, että jos joku voi elää onnellisena vähäseksisessä suhteessa niin sinunkin pitäisi voida.

En usko että avoin suhde voi toimia, jos tilanne on jo valmiiksi tulehtunut. Ei ole omaa kokemusta (eikä haluakaan), mutta kuullut olen, että vaatii tosi hyvän ja luottamuksellisen parisuhteen.

Itselle tätä samaa ehdotti pettämisestä kiinni jäänyt siippa. Arvaatte varmaan mitä itse ajattelin tästä ajatuksesta siinä kohtaa..  Eli lähdin kävelemään 15 yhteisen vuoden jälkeen. Enkä kadu! Paras päätös ikinä!

M