Seksitön avioliitto, en jaksa enää. Pelastaako avoin suhde tilanteen vai kannattaako erota?

Olen itse ollut kolme vuotta suhteessa, jossa alun vuoden jälkeen mies lopetti seksin. Englannin termi make love, tehdä rakkautta, on minusta se mikä seksiä kuvaa aika hyvin.  Normaaleille ihmisille herää seksin myötä myös tunteita kumppania kohtaan. En halua seksiä minkään satunnaisen kumppanin kanssa, minulle seksi on myös tunteiden ja halun jakamista, jotain hyvin intiimiä. Ja sen pysyvä kieltäminen/estäminen toiselta on syvä loukkaus, jos ihminen on terve ja voimissaan. Ei sellaisen ihmisen, joka ei halua seksiä, pidä pakottaa yhteiselämään sellaista, joka haluaa seksiä. Se on yhtä paha petos kuin uskottomuus parisuhteessa, jossa on seksiä ja on sovittu, että sitä harrastetaan vain toistemme kanssa.

Eroa. Et saa avoimesta suhteesta luultavasti kuitenkaan sitä mitä olet etsimässä. Itsekin mietin tuota aikoinaan. Halusin parisuhteen.

Olen nyt ollut 22 vuotta miehen kanssa, joka todellakin pitää minusta huolta ;) ja meillä on neljä lasta. Kyllä se lastenkin onni on vanhempien hyvät ja toimivat välit kaikin tavoin. Jos aidosti välittää toisesta, haluaa pitää huolta myös siitä että hän on onnellinen kanssasi, myös sängyssä.

N49v

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mikä siinä seksissä muka on niin ihmeellistä, että sen takia jotkut ovat valmiita vaikka rikkomaan perheensä?

Eikö oma perhe mene seksin edelle? Miettikää nyt jos lapset joskus aikuisena saisivat jotakin kautta kuulla että joutuivat suhaamaan viikko-viikko systeemiä siksi, että toinen vanhempi rikkoi perheen saadakseen seksiä.

Jos vaikka toinen haluaa sitä seksiä, niin mieti miten vaikuttaa psyykeen jos tulee koko ajan torjutuksi?

Mikä teillä on siinä ongelma? Kumpi ei halua? Jos olette yrittäneet ratkaista asiaa jo 10.v, olette varmaan keksineet jo syyn? Jos kyseessä miehen testosteroni vaje, asian voi korjata. Jos kyseessä sinun hormonaalinen ehkäisy joka vie halut, asian voi korjata.

Avoin suhde ei ole ratkaisu, ei ollenkaan hyvä. Se ei tuo teidän suhteeseen sitä mitä tarvitsitte eikä todellakaan rakenna/ korjaa mitään.

Seksitön parisuhde on sen verran iso juttu että kannattaa yrittää kaikki että asia korjaantuisi. Jos pohjimmaisia syitä ei asiaan haeta ja "nosteta pöydälle" ei asia varmasti korjaannu.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä yleensä mietittävänä, kuin seksi. Sen takia tuntuisi aika ihmeelliseltä erota, jos mukana on myös lapsia, lainaa, omaisuutta, sukulaisia, ystävyyssuhteita, töitä, eläimiä... Mitä kaikkea sitä nyt ihmisillä tuppaa olemaan elämässään. Ehkä en vain tajua. 

Lapsien merkityksen tajuan, mutta mitä hitsin väliä omaisuudella ja sukulaisilla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on kyllä aika paljon muitakin tekijöitä yleensä mietittävänä, kuin seksi. Sen takia tuntuisi aika ihmeelliseltä erota, jos mukana on myös lapsia, lainaa, omaisuutta, sukulaisia, ystävyyssuhteita, töitä, eläimiä... Mitä kaikkea sitä nyt ihmisillä tuppaa olemaan elämässään. Ehkä en vain tajua. 

Jos seksi on niin vähäpätöinen asia niin miksi se on kuitenkin maailman suurin asia joka oikeuttaa eroon siinä tapauksessa jos mies tai nainen hakee sitä muualta? Miksei se ole silloinkin vain asia muiden tärkeämpien joukossa?

Ehdottomasti samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Sä puhut vain itsestäsi. Huomaatko? Entäs se toinen ja hänen tarpeensa?

Ai lapsia on jo kokeiltu? No, sitten avoimeen suhteeseen, mut sekin kannattaa sit ilmoittaa miehelle jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Seksi seksi seksi. Oksettavaa kun maailma pyörii vain sukupuolielinten hinkkaamisen ympärillä. Ihan oikeesti??

Surullista etteivät kaikki ymmärrä sitä ettei seksi ole kaikille vain ”sukupuolielinten hinkkaamista”. Minulle se on tärkeä osa parisuhdetta jossa koen vahvasti sen että minusta välitetään, minusta pidetään ja minua halutaan. Tuntuu että on sen toisen kanssa yhtä ja siinä on hyvä olla.

On siis täysin eri asia harrastaa seksiä sellaisen kanssa jota rakastaa ja joka rakastaa sinua. Jotain on pielessä jos toinen ei halua toista ja tuottaa nautintoa ja olla yhtä. Se on tietysti asia erikseen jos sitä seksiä ei ole ollenkaan alunperinkään ollut, mutta itse en moiseen pystyisi.

Kyllä eroaisin jos en enää olisi onnellinen enkä rakastaisi puolisoani. Jos kerran on lapsia niin heille on hyvä näyttää esimerkkiä eikä miettiä kuinka av-mammat tuomitsevat jos lähdet onnettomasta avioliitosta. Tuo avoinsuhdejärjestely varsinkin kun suhteessa on lapsia, on vaikea, epäluotettava ja vastuuton. Joky osapuoli kuitenkin hyppää sopimattomasti vieraissa ja saa jonkin taudin tai vähintään jonkun sydän särkyy, katkeroituu ja lapset ovat aivan pyörällä päästään vanhempien sähläilyistä. Elintasosi todennäköisesti hiukan laskee, niin se vain eroissa tuppaa menemään kun monia kuluja ei enää jaeta kumppanin kanssa.

Mutta tuollaiset avoinsuhdehölmöilyt voit unohtaa kun et kerran onnistu pitämään yksiavioistakaan suhdetta onnellisena, miten luulet onnistuvasi kun suhteessa on useita ihmisiä, joilla mahdollisesti on tai ei ole niitä ja näitä ja noita tunteita? Hyvin huonosti, ennustan. Jos taas vielä rakastat puolisoasi etkä halua sen vuoksi erota, ehdotan terapiaa. Jos et, niin erotkaa. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Ongelma on aika iso jos on kokenut seksistä paineita ja stressiä sen sijaan että se olisi nimenomaan stressiä laukaisevaa toimintaa jossa sen hetken ajan tunnet vain olevasi sen toisen kanssa yhtä ja sinusta välitetään.

Te joille seksittömyys ei ole ongelma, onko se teille molemmille ok? Vai yksipuolisesti?

Jos kumpikaan ei halua seksiä, niin silloinhan tilanne on ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta ihmettelen kuinka 10 vuoden suhteessa seksi olisi enää niin merkityksellistä? Tai miksi pitäisi olla. Omasta mielestäni on mukavaa kun suhde muuttuu paineettomaksi ja voi vaan olla ja elää yhdessä.

Olen huomannut että itse en vuosien jälkeen enää kaipaa seksiä, koska en kaipaa sillä tavalla huomiota ja hyväksyntää kuin ennen.

Olet hakenut seksillä huomiota ja hyväksyntää? No ei sitten ihmekään, miksi ajattelet seksistä pitkässä parisuhteessa noin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mikä siinä seksissä muka on niin ihmeellistä, että sen takia jotkut ovat valmiita vaikka rikkomaan perheensä?

Eikö oma perhe mene seksin edelle? Miettikää nyt jos lapset joskus aikuisena saisivat jotakin kautta kuulla että joutuivat suhaamaan viikko-viikko systeemiä siksi, että toinen vanhempi rikkoi perheen saadakseen seksiä.

Näin juuri. Vanhemmat itse siis eroavat parantaakseen jotain omassa elämässään, mutta tekevät lastensa elämästä hankalaa ja kaoottista. Kyllä pitää olla itsekäs vanhempi, jos uhraa lapset oman seksielämän tms takia. Eron vaikutuksista lapsiin ei ole kirjoiteltu paljoa, mutta jokainen lasten kanssa työskennellyt näkee, mitä erot ja tämä kahden kodin välillä haahuilu saa aikaan. 

Mun täytyy myöntää, että mun haluttomuutni johtui JUURI siitä, että mies piti seksiä parisuhteeen ainoana tärkeänä asiana ja teki sillä koko suhteesta pelkkää sukupuolielintn yhteenhinkkaamista ja minusta käytännössä minkä tahansa reiän. Koska milläään muulla ei ollut väliä, vain se seksi oli parisuhteen juttu. Ja sitä paitsi se oli surkeaa, koska tämähän johti nopeasti siihen, että reiän kuuluu nauttia aukeamisesta tapahtuu mitä tahansa, ja on siis oma vika jos ei nauti siitä, mikä lähinnä sattuu.

Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mikä siinä seksissä muka on niin ihmeellistä, että sen takia jotkut ovat valmiita vaikka rikkomaan perheensä?

Eikö oma perhe mene seksin edelle? Miettikää nyt jos lapset joskus aikuisena saisivat jotakin kautta kuulla että joutuivat suhaamaan viikko-viikko systeemiä siksi, että toinen vanhempi rikkoi perheen saadakseen seksiä.

Näin juuri. Vanhemmat itse siis eroavat parantaakseen jotain omassa elämässään, mutta tekevät lastensa elämästä hankalaa ja kaoottista. Kyllä pitää olla itsekäs vanhempi, jos uhraa lapset oman seksielämän tms takia. Eron vaikutuksista lapsiin ei ole kirjoiteltu paljoa, mutta jokainen lasten kanssa työskennellyt näkee, mitä erot ja tämä kahden kodin välillä haahuilu saa aikaan. 

En minäkään rummuta ns. mukavuuserojen puolesta, kyllä parisuhteen eteen pitää tehdä töitä varsinkin kun on lapsia. Mutta kai me sekin fakta tiedetään, että joidenkin ihmisten ei olisi alunperinkään pitänyt mennä yhteen ja perustaa perhettä, sekin on hyvä tunnustaa eikä koko perheen väkisin kitua ja kärsiä vanhempien surkean "parisuhteen" vuoksi. - eri

Vierailija kirjoitti:

Te joille seksittömyys ei ole ongelma, onko se teille molemmille ok? Vai yksipuolisesti?

Jos kumpikaan ei halua seksiä, niin silloinhan tilanne on ihan hyvä.

Tämähän vaan on todella harvinaista, jos ei sitten jo suhteen alussa molemmat ole aseksuaaleja. Kyllä siinä toiselta kiinnostus loppuu ja toinen elää puutteessa.

Mieluummin ihan yksin ilman seksiä kuin seksittömässä parisuhteessa. Ei tarvitse ainakaan kärsiä siitä että työnnetään pois luota, käännetään selkä ja aina vain torjutaan.

Otan osaa. Been there, done that. Ja erohan siinä tuli enkä kadu pätkääkään. Tosin eipä meillä ollut lapsiakaan koska nehän eivät pyhästä hengestä sikiä.

Parisuhdeterapiaan tai sitten ero. En usko että avoin suhde pelastaa, se vain pitkittää väistämätöntä ja tekee siitä vielä mutkikkaampaa.

Seksi ja seksuaalisuus (yksilöittäin vaihtuvalla) libidolla kuuluu aikuisuuteen ja parisuhteen normaaleihin odotuksiin, vaikka aseksuaalit koittaa muuta väittää. Jos seksi on kerta niin mitätön asia, niin mitä se haittaa jos toinen hakee seksinsä muualta? Aivan, se on jotenkin teiltä kumminkin pois. Samalla tavalla se seksittömyys on siltä saamattomalta pois.

Jos parisuhteessa jossskin vaiheessa tekee vain yksipuolisen päätöksen ettei meillä ole enää seksiä (pois lukien sairaus), se on petos siinä missä seksi selän takana muiden kanssa ja hyvä syy eroon. Ja minä olen nainen enkä pidä itseäni minään nymfona. Meillä on seksiä keskimäärin kerran viikossa joka on näin ruuhkavuosina ihan tyydyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mikä siinä seksissä muka on niin ihmeellistä, että sen takia jotkut ovat valmiita vaikka rikkomaan perheensä?

Eikö oma perhe mene seksin edelle? Miettikää nyt jos lapset joskus aikuisena saisivat jotakin kautta kuulla että joutuivat suhaamaan viikko-viikko systeemiä siksi, että toinen vanhempi rikkoi perheen saadakseen seksiä.

Näin juuri. Vanhemmat itse siis eroavat parantaakseen jotain omassa elämässään, mutta tekevät lastensa elämästä hankalaa ja kaoottista. Kyllä pitää olla itsekäs vanhempi, jos uhraa lapset oman seksielämän tms takia. Eron vaikutuksista lapsiin ei ole kirjoiteltu paljoa, mutta jokainen lasten kanssa työskennellyt näkee, mitä erot ja tämä kahden kodin välillä haahuilu saa aikaan. 

Jos sinulla olisi sydänvaiva, niin haluaisitko syödä kourallisen lääkkeitä päivässä vai päästä leikkaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Mikä siinä seksissä muka on niin ihmeellistä, että sen takia jotkut ovat valmiita vaikka rikkomaan perheensä?

Eikö oma perhe mene seksin edelle? Miettikää nyt jos lapset joskus aikuisena saisivat jotakin kautta kuulla että joutuivat suhaamaan viikko-viikko systeemiä siksi, että toinen vanhempi rikkoi perheen saadakseen seksiä.

Näin juuri. Vanhemmat itse siis eroavat parantaakseen jotain omassa elämässään, mutta tekevät lastensa elämästä hankalaa ja kaoottista. Kyllä pitää olla itsekäs vanhempi, jos uhraa lapset oman seksielämän tms takia. Eron vaikutuksista lapsiin ei ole kirjoiteltu paljoa, mutta jokainen lasten kanssa työskennellyt näkee, mitä erot ja tämä kahden kodin välillä haahuilu saa aikaan. 

Uhraa lapset? Ei kai me mitään leijonia olla.