Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millä ****lla sokerin syönnistä pääsee eroon?!?!?!
13.02.2019 |
KYLLÄSTYTTÄÄ TÄMÄ SOKERIKOUKKU! Koko ajan maistuu suussa pahalta, turvottaa, ummettaa, hiiva jyllää kehossa. Mikään ei maistu miltään, ei edes ne sokeriset herkut. Kiloja kertyy joka kuukausi lisää ja lisää. SILTI en voi olla ostamatta ja syömättä niitä, AAAAARRRGH! Joka aamu eka ajatus on että mitä hyvää sais tänään, illalla saa unta vasta kun on syönyt itselleen huonon olon. Koko ajan ajattelen vain herkkuja. En pysty keskittymään työntekoon ilman että mussutan koko ajan karkkia samalla. Karmea kiukku ja ahdistus ja masennus jos olen päivänkin syömättä herkkuja. Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen enkä osaa päästä tästä irti.
Nyt ihan oikeasti toimivia vinkkejä kehiin! Tuntuu että kaikki on jo kokeiltu eikä mikään auta >:(
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiilarit alle 20 g/vrk. Kun alun vieroitusoireista on selvinnyt, ei tee enää mieli mitään makeaa. Ja kun keho on oppinut käyttämään energiaksi rasvaa, ei ole enää nälkäkään. Huhtikuussa aloitin ja nykyään syön kaksi kertaa päivässä, toisen kerran usein vähän väkisin. Esim. fazerin sininen maistuu nykyään niin ällömakealle, että ei pysty palaa enempää syömään.
Mä en kyllä noihin karppaushommiin ryhtyisi. Joskus kokeilin ja voimat meni, ei tullut treenaamisesta mitään. Kroppa tarvii hiilihydraattia, jos aikoo tehdä muutakin kuin maata sohvalla.
Mulla auttaa sekin, jos pystyn viikot ma-to olemaan sokeria syömättä ja viikonloppuna syön. Parempi sekin kuin ei mitään.
Ei pidä paikkaansa, etteikö karppaaja voisi treenata. Olen ollut enimmäkseen ketoosissa 10 kk ja salitreeni on alun jälkeen sujunut oikein hyvin. Alkuun syke oli korkealla, mutta nykyään en tahdo saada sitä nousemaan ja treeni kulkee. Vie viitisen viikkoa ennen kuin kroppa oppii käyttämään rasvaa energianlähteenä hiilihydraattien sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä noihin karppaushommiin ryhtyisi. Joskus kokeilin ja voimat meni, ei tullut treenaamisesta mitään. Kroppa tarvii hiilihydraattia, jos aikoo tehdä muutakin kuin maata sohvalla.
Eikä tuokaan, mutta tuollainen nollatolerointi asian kuin asian suhteen kertoo addiktiosta - ja sen myötä tunnepuolen problematiikasta johon kannattaa varmaan hankkia muita apuja. Itse olen karppaukseni (vuosia) kokeillut, ja nuo ”ällömakeaa” ja muut mantrat hokenut. Ei se nyt ihan niin mene.
En harrasta nollatoleranssia, nykyään syön omenan silloin tällöin tai kakkua, jos tekee mieli. Harvoin tekee, ja jos vähänkään enemmän makeaa syö, tulee paha olo. Tällä ruokavaliolla nukun paremmin kuin vuosiin ja vatsaongelmat ovat historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Vähähiilarinenhan on hyvin monipuolinen ja monimuotoinen ruokavalio. Ei siinä välttämättä syödä hirveästi proteiinia. Mun on joskus jopa vaikea saada edes 60g päivässä täyteen. Kasviksia saa syödä niin paljon tai vähän kuin tykkää. Joskus syön paljon, joskus tuskin ollenkaan. Rasva on se pääpointti.
Se nyt vaan on niin että hiilarin syöminen ruokkii hiivaa ja sokerihimoa. Hiilari on hiivan ruokaa. Kun hiivaa ei ruoki, se ei huuda ihmistä syömään hiilaria.
Syökää ruokaa. Sillä.
Aamulla aamupala, klo 12 lounas.
Kun ohittaa tärkeitä ruokailuja tulee sokerinhimo. Kroppa haluaa nopeeta energiaa.
Miettikääpä ensi kerralla kun olette juuri syöneet kunnon aterian ja maha on täynnä, kuinka paljon teidän tekee mieli sokeria sillä hetkellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä noihin karppaushommiin ryhtyisi. Joskus kokeilin ja voimat meni, ei tullut treenaamisesta mitään. Kroppa tarvii hiilihydraattia, jos aikoo tehdä muutakin kuin maata sohvalla.
Eikä tuokaan, mutta tuollainen nollatolerointi asian kuin asian suhteen kertoo addiktiosta - ja sen myötä tunnepuolen problematiikasta johon kannattaa varmaan hankkia muita apuja. Itse olen karppaukseni (vuosia) kokeillut, ja nuo ”ällömakeaa” ja muut mantrat hokenut. Ei se nyt ihan niin mene.
Nyt en ymmärtänyt, mitä eikä tuokaan? Selvennätkö vähän
Ei minullakaan maistunut terveellinen ruoka, koska hiiva oli vallannut ruuansulatuskanavan suusta pyllyreikään asti. Hyvää flooraa oli jäljellä murto-osa siitä, mitä sitä piti olla.
Terveellinen ruoka alkoi maistua, kun
1. jaksoi sinnitellä pahimpien päivien yli
2. aloin pureskella ruuan mössöksi (syljen entsyymit)
3. aloin ottaa ihmisperäisiä maitohappobakteereja ja juomia (fermix tms)
4. aloin ottaa entsyymivalmisteita, jotka auttoivat ruuansulatuksessa
Jos syö pelkkää roskaa, elimistö on virittynyt sille ja ruokkii sillä huonoa suolistoflooraa eikä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, tosin itse en ole koskaan himoinnut varsinaisesti makeaa, vaan riippuvuuteni on kohdistunut kaikkeen suolaiseen ja rasvaiseen. Jossain vaiheessa meni päivittäin sipsejä, juustoja, hampurilaisia tai pizzaa. Kun päätin tehdä ryhtiliikkeen ja yritin alkaa näiden sijasta syömään normaalia terveellistä kotiruokaa, minulla oli jatkuvasti järkyttävä nälkä, vaikka annokset olivat normaalikokoisia ja söin tasaisin väliajoin. Ei siis pelkästään mieliteko, vaan oikea näläntunne. Kroppa oli niin tottunut runsasenergiseen roskaruokaan, että sain illalla unta vasta, kun olin tilannut pizzan tai vastaavaa ja näläntunne vihdoin katosi. Hyvä esimerkki siitä, kuinka sekaisin kroppansa voi vääränlaisella ravinnolla saada. Nyt on mennyt puoli vuotta ilman roskaruokasekoilua. Muu ei auttanut kuin pitää pääni, vaikka tuntui kuinka hirveältä. Ekat viikot olivat pahimpia, mutta lopulta helpotti ja normaali ruoka alkoi tuoda myös kylläisyydentunteen.
Vierailija kirjoitti:
Syökää ruokaa. Sillä.
Aamulla aamupala, klo 12 lounas.
Kun ohittaa tärkeitä ruokailuja tulee sokerinhimo. Kroppa haluaa nopeeta energiaa.Miettikääpä ensi kerralla kun olette juuri syöneet kunnon aterian ja maha on täynnä, kuinka paljon teidän tekee mieli sokeria sillä hetkellä?
Mä ainakin oon se klassinen tapaus, jolla on "toinen maha" makeaa varten. Vaikka kuinka paljon söisin, aina mahtuu makeaa jälkiruoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"»Hiivasyndrooma» on kiehtova hypoteesi, joka selittää monet oireet ja tarjoaa hoidon lähes kaikkiin vaivoihin. Sen kannattajat perustavat väitteensä erillisiin tutkimuksiin mikrobeista ja elimistön biokemiasta. Osittain perusteena ovat anekdoottimaiset tapausselostukset tai pienillä potilasmäärillä tehdyt tutkimukset, joita ei ole julkaistu koululääketieteen lehdissä. Tapauksia tulkitaan yleistämällä irrallisia tutkimushavaintoja. Luodaan näennäinen tapahtumaketju selittämään eri elinjärjestelmien poikkeavan tilan tuottamia oireita ilman, että tällaisesta vuorovaikutuksesta olisi selvää osoitusta. Diagnostiikassa käytetään runsaasti laboratoriotestejä, jotka eivät oikeuta tehtyihin päätelmiin. Syndrooman hoidoille ei suurelta osin ole uskottavaa perustetta. Hoidot sisältävät piirteitä terveellisestä ruokavaliosta, mutta niiden tehosta ei ole luotettavia selvityksiä puhumattakaan kontrolloiduista satunnaistetuista tutkimuksista. "
"»Hiivasyndrooma» perustuu olettamuksiin, joista ei ole näyttöä. Monet väitetyn mikrobidysbioosin vaikutuksista ja mahdollisista oireista ovat selitettävissä muilla syillä. Vastaus kysymykseen, onko »hiivasyndrooma» totta vai tarua, kallistuu nykytiedon perusteella enemmän jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. "
Suomessa ei saa kunnollista diagnoosia mistään. Lääkärit syyttävät kaikesta masennusta tms. Kyllä ulkomailla hiivasyndrooma otetaan myös lääkärien puolesta vakavasti. Hiivasyndrooma on iso ongelma Suomessa mutta suomalaiset lääkärit eivät usko siihen. Se on sitten sun oma päätös että teetkö sille jotakin vai uskotko lääkärin sepustuksia. Mulla aikanaan loppuivat kaikki vaivat kun hoidin hiivasyndrooman pois kropasta. Ei valkoisia tuotteita kuten jauhoja, sokeria ja maitotuotteita eikä hiivoja. Näin ollut jo 10 vuotta. Omalle tytölle en valkoisia tuotteita ole tarjonnut laisinkaan. Kivasti mentiin teini-ikä ilman minkäänlaisia iho-ongelmia. Iho-ongelmat näkyvät olevan nykyään aika paljon yleisempiä nuorilla naisilla kuin mun nuoruudessa. Ja ihossa sellainen turvotuskerros vaikka muuten hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Itse "karppailen" aina välillä, ideana siis vältellä tärkkelyksiä, vatsani ei kestä niitä jatkuvalla syötillä.
Karpilla voi olla myös syömällä jotain avokadoja, macadamioita, itse tehtyjä keksejä ja sardiineita yms. ei tarvitse välttämättä ahmia jotain pekonia ja parsakaalta. Vot täältä katsoa, varsinkin noita koottuja lautasia, tuo kyseinen henkilö on karpannut jo yli 10 vuotta - https://www.instagram.com/itsthewooo/
Olen sokerin kanssa havainnut, että suomalaiset on sokerinarkkeja yksinkertaisesti vain hedelmien takia, suomalaiset on oikeasti syöneet itsensä sekaviksi ja lihaviksi hedelmillä, koska ne lisää ruokahalua niin paljon, suomalaiset uskoo ihan sokeasti hedelmien terveellisyyteen. Kokeilkaa jättää kaikki hedelmät ja sokeri, sen jälkeen kaikki sokerin himo katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Itse "karppailen" aina välillä, ideana siis vältellä tärkkelyksiä, vatsani ei kestä niitä jatkuvalla syötillä.
Karpilla voi olla myös syömällä jotain avokadoja, macadamioita, itse tehtyjä keksejä ja sardiineita yms. ei tarvitse välttämättä ahmia jotain pekonia ja parsakaalta. Vot täältä katsoa, varsinkin noita koottuja lautasia, tuo kyseinen henkilö on karpannut jo yli 10 vuotta - https://www.instagram.com/itsthewooo/
Olen sokerin kanssa havainnut, että suomalaiset on sokerinarkkeja yksinkertaisesti vain hedelmien takia, suomalaiset on oikeasti syöneet itsensä sekaviksi ja lihaviksi hedelmillä, koska ne lisää ruokahalua niin paljon, suomalaiset uskoo ihan sokeasti hedelmien terveellisyyteen. Kokeilkaa jättää kaikki hedelmät ja sokeri, sen jälkeen kaikki sokerin himo katoaa.
Vain hedelmien?
Siis hedelmät syy siihen, että suomalaiset ovat "sekavia ja lihavia"?
Ok. Ei enää kotimaisia omenoita tähän kreisiboltsimaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Itse "karppailen" aina välillä, ideana siis vältellä tärkkelyksiä, vatsani ei kestä niitä jatkuvalla syötillä.
Karpilla voi olla myös syömällä jotain avokadoja, macadamioita, itse tehtyjä keksejä ja sardiineita yms. ei tarvitse välttämättä ahmia jotain pekonia ja parsakaalta. Vot täältä katsoa, varsinkin noita koottuja lautasia, tuo kyseinen henkilö on karpannut jo yli 10 vuotta - https://www.instagram.com/itsthewooo/
Olen sokerin kanssa havainnut, että suomalaiset on sokerinarkkeja yksinkertaisesti vain hedelmien takia, suomalaiset on oikeasti syöneet itsensä sekaviksi ja lihaviksi hedelmillä, koska ne lisää ruokahalua niin paljon, suomalaiset uskoo ihan sokeasti hedelmien terveellisyyteen. Kokeilkaa jättää kaikki hedelmät ja sokeri, sen jälkeen kaikki sokerin himo katoaa.
Vain hedelmien?
Siis hedelmät syy siihen, että suomalaiset ovat "sekavia ja lihavia"?
Ok. Ei enää kotimaisia omenoita tähän kreisiboltsimaahan.
Tuo kuulostaa ehkä omituiselta, mutta hedelmät lisää verensokerin laskua ja aiheuttaa ahmimista ja sokerin tarvetta.
Suomalaisilla on myös enemmän fruktoosi-intoleranssia kuin muilla, ja täällä uskotaan todella voimakkaasti hedelmien terveellisyyteen.
Jokainen, joka on joskus käynyt kaupassa, on nähnyt sen hedelmämäärän mitä suomalaiset syö, se on ihan tajuton. Olen itse asunut aasiassa useammassa eri maassa, muissa euroopan maissa, ja missään ei syödä niitä hedelmälasteja mitä täällä syödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksentasona mietin, että voisin olla herkuttomalla puoli vuotta. Tuskin se onnistuisi, mutta jos pystyisin. Mitäs sitten? Loppuelämä herkuttomana? Oon juuri se ihminen, että jos annan itselleni luvan syödä herkkua niin sitten alkaa se joka päiväinen herkuttelu. Ei toimi herkkupäivä kerran viikossa. MUTTA musta elämä ei tunnu nautinnolliselta, jos loppuelämä on sitä etten saa joskus syödä juustokakkua tai vaikka mustikkapiirakkaa. Haluaisin kuitenkin nauttia elämästä joskin kohtuullisissa rajoissa.
Suosittelen sitä vähähiilarista. Kun perehtyy aiheeseen kunnolla, oppii tekemään herkkuja vhh aineksista. Kuten porkkanakakkua, mutakakkua, omenapiirakkaa, vohveleita, lettuja, muffinseja... Pizzaa!
Olen joskus yrittänyt sitä, mutta mulla on ongelmana, että mulle ei kunnolla maistu ruoka. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa jätetään pois kaikki se ruoka, mitä tällä hetkellä pystyn syömään. Jäljelle ei jää mitään ja syön sitten vielä huonommin. En tahdo syödä niin paljon proteiinia ja kasviksia kuin ruokavaliossa syödään. Ehkä joskus pitää yrittää uudestaan pienillä askelilla.
Itse "karppailen" aina välillä, ideana siis vältellä tärkkelyksiä, vatsani ei kestä niitä jatkuvalla syötillä.
Karpilla voi olla myös syömällä jotain avokadoja, macadamioita, itse tehtyjä keksejä ja sardiineita yms. ei tarvitse välttämättä ahmia jotain pekonia ja parsakaalta. Vot täältä katsoa, varsinkin noita koottuja lautasia, tuo kyseinen henkilö on karpannut jo yli 10 vuotta - https://www.instagram.com/itsthewooo/
.
Olipa kyllä harvinaisen vähän ruokahalua herättäviä annoksia noissa kuvissa. 😣
Vierailija kirjoitti:
Syökää ruokaa. Sillä.
Aamulla aamupala, klo 12 lounas.
Kun ohittaa tärkeitä ruokailuja tulee sokerinhimo. Kroppa haluaa nopeeta energiaa.Miettikääpä ensi kerralla kun olette juuri syöneet kunnon aterian ja maha on täynnä, kuinka paljon teidän tekee mieli sokeria sillä hetkellä?
No sillonhan sitä just mieli tekee! Kun on saanut mahan täyteen normaalia ruokaa ja verensokeri nousee ja hetikohta se alkaa laskea niin silloin, silloin se iskee, se ärsyttävä "oisko vielä jotain makeeta tähän". Ja sitten sitä lähtee vaikka hakemaan kaupasta jos ei kotona ole mitään.
Mulla ei auta ateriarytmi yhtään sokerinhimoon. Sitä makeeta on vaan saatava. Tämä siis silloin, jos ateriaväli on lyhyt ja ateria on koostettu virallisterveellisen mallin mukaan siten, että suositaan hyviä hiilareita, kitsastellaan rasvan kanssa. Illalla viimeistään helvetti repee.
Mutta. Jos skippaan aamiaisen ihan kokonaan tai nautin se nestemäisenä kahvi-täysmaito/kuohukerma-voi(-ehkä kananmuna sekaan), syön ekan kerran vasta lounaalla ja silloin rasva-prode-muutama rehu, päivällinen myöhään rasva-prode-muutama rehu, iltatee ilman syöminkejä. Näin voin jatkaa viikkokausia ilman yhen ensimmäistäkään sokerimielitekoa. Kun rasvaa on eniten ja hiiliä vähiten, ei verensokeri nouse kuten normaalissa ruokavaliossa ja näin ei tule niitä mielitekoja.
Alue: Aihe vapaa
Mä en usko itsekuriin ja kärsimykseen tässä asiassa. Ei ihminen jaksa sellaista loppuikäänsä, vaan ennen pitkää "sortuu" kuitenkin. Sitä paitsi loppuelämä ilman herkkuja kuulostaa kurjalta minusta.
Olen itse ollut todella paha sokerin suurkuluttaja, eli olen syönyt suuria määriä sokeria joka päivä ja korvannut sillä aterioita. Olen ollut käytännössä riippuvainen, mulla oli kaikki riippuvaisen ihmisen käytösmallit (salailua ym).
Nyt olen päässyt siihen, että kovia himoja ei ole. Syön usein pari kertaa viikossa jonkin yhden herkun kuten nyt viime aikoina laskiaispullan tai suklaapatukan. Viikonloppuna menee välillä lisäksi kohtuullisen kokoinen karkkipussi. Ja nämä määrät ovat musta todella ok, sillä syön muuten terveellisesti ja painokin laskee hiljalleen. Entiseen verrattuna tämä ei ole yhtään mitään.
Mun vinkit:
- Ei liikaa muutoksia kerralla, ei laihdutusta, ei kaikki tai ei mitään -asennetta. Yksi asia kerrallaan, sellainen asia, jota voi noudattaa aina. Kuurit kannattaa unohtaa..
- Syö tarpeeksi (2000+ kcal). Useampi kunnon ateria päivässä. Aluksi turha tavoitella mitään turhan terveellistä ruokavaliota, syö ruokia joista pidät. Ruokavaliota ehtii myöhemmin siistiä terveellisemmäksi. Älä turhaan kiellä itseltäsi edes sokeria. Erittäin todennäköisesti et jaksa yhtä huimia määriä sokeria, jos syöt kaikki ateriat kunnon ruokaa. Herkkuja jää yli, jolloin voit syödä niitä muina päivinä. Kuin huomaamatta tulee päiviä, jolloin sokeria ei enää menekään.
- Etsi reseptejä. Itselläni uusien välipalojen löytäminen pelasti paljon. Tee ruokia ja välipaloja valmiiksi kaappiin.
- Tarkista, voitko vähentää elämän kuormittavuutta. Stressi, ahdistus, traumat, huonot ihmissuhteet ym. ajavat helposti sokerilla tukahduttamiseen.
- Hanki jokin oikeasti mieluisa harrastus, joka vie mukanaan eikä koko elämä pyöri enää ruoan ympärillä. Hevoset, koirat, tanssi, crossfit, käsityöt - mieluiten liikuntaa, mutta mikä vain muukin käy. Jokin, jolla on tarkoitus ja jossa voi edistyä tai saavuttaa päämääriä, jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Sokerikoukku tuntuu oikealta riippuvuudelta, tiedän sen, mutta tutkimuksissa sillä ei kuitenkaan ole todettu samanlaista vaikutusta kuin esim. huumeilla. Siksi totaalikieltäytyminen ei välttämättä ole ainut vaihtoehto. Ja itsekin olen elävä esimerkki siitä, että kohtuuteen on oikeasti mahdollista päästä.
Jos kieltäytyisin kokonaan, ratkeaisin kuitenkin ennen pitkää ja ahmisin herkkuja taas kaksin käsin todella pitkään. Siksi en enää kieltäydy. Se reitti on kuljettu huonoin seurauksin jo monta kertaa.