Konmarista vielä - viikkaus, käsilaukkujen tyhjentely ym. puuhastelu

Lisäksi mietin että onko tämä taas tällainen kotityöansa naisille. Koska mies ei koskaan alkaisi tuollaiseksi neuroottiseksi viikkaajaksi, niin tämähän taas kiepsauttaa kotityöt entistä enemmän naisten vastuulle.

Ap

Mä olen kaikkea muuta kuin siivousneurootikko, itse asiassa ennen KonMaria elin ja asuin (sinkkuna) niin törkyisesti, että aina jos joku halusi tulla meille kylään, täytyi tapaaminen sopia vähintään viikon päähän ja sinä aikana huhkin ja rehkin että saan siivottua kämpän sellaiseksi, että sinne kehtaa ketään päästää...

Ja kyllä, minä viikkaan pyykkini KonMari oppien mukaan. Ei siihen minusta mene juurikaane enempää aikaa kuin jonkinlaiselle pallille hyllyä varten taitteluun, ja on ne vaan niin kivan näköisiä ne laatikot, joissa vaatteet on siististi pystyyn viikattuina, värien ja kankaan paksuuden mukaan ryhmiteltynä. 

En minä kyllä paidoille tai esineille puhele, en ole oikein sen luontoinen. Enkä mielestäni puuhaa tavaroiden kanssa erittäin paljon vaikka aika lailla noudatankin sen ekan KonMari kirjan oppeja (myöhempiä en ole lukenut).

Et ymmärrä japanilaista yksinkertaista zen -elämäntapaa? Japanissa on kotivaimojen enemmistö mutta ei sinun tarvitse jäädä kotiin jos et halua.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kaikkea muuta kuin siivousneurootikko, itse asiassa ennen KonMaria elin ja asuin (sinkkuna) niin törkyisesti, että aina jos joku halusi tulla meille kylään, täytyi tapaaminen sopia vähintään viikon päähän ja sinä aikana huhkin ja rehkin että saan siivottua kämpän sellaiseksi, että sinne kehtaa ketään päästää...

Ja kyllä, minä viikkaan pyykkini KonMari oppien mukaan. Ei siihen minusta mene juurikaane enempää aikaa kuin jonkinlaiselle pallille hyllyä varten taitteluun, ja on ne vaan niin kivan näköisiä ne laatikot, joissa vaatteet on siististi pystyyn viikattuina, värien ja kankaan paksuuden mukaan ryhmiteltynä. 

En minä kyllä paidoille tai esineille puhele, en ole oikein sen luontoinen. Enkä mielestäni puuhaa tavaroiden kanssa erittäin paljon vaikka aika lailla noudatankin sen ekan KonMari kirjan oppeja (myöhempiä en ole lukenut).

Aion kyllä kokeilla sitä. Ehkä se ei ole niin vaikeaa miltä vaikuttaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Viikkaan ne huomattavasti huolettomammin kuin Konmari. Minulla ei ole edes mitään pöytätasoa vaatteiden sivelyyn mikä tuossa pitäisi tehdä, vaan viikkaan ne sängyn päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Useimmat varmaan laittaa jonnekin hyllyille nopeasti "pallittuina", eivät eivätkä pyri KonMari tyyliin viikkaamaan niin skarpisti että pehmeäkin vaatekappale seisoo laatikossa pystyasennossa, mahdollisimman pieneen tilaan mahtuvana.

Mitä tarkoittaa "pallittu"?

Minun luonteelle se asioille juttelu kyllä sopii, vaikka näin kirjoitettuna kuulostaakin tärähtäneeltä. Iloa elämään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Viikkaan ne huomattavasti huolettomammin kuin Konmari. Minulla ei ole edes mitään pöytätasoa vaatteiden sivelyyn mikä tuossa pitäisi tehdä, vaan viikkaan ne sängyn päällä.

Voi sen KonMari viikkauksenkin tehdä sängyn päällä. Itse teen aina niin, ei mulla edes kerrostalokaksiossa olisi mitään tiloja erilliselle pöytätasolle tuollaiseen. Silitän höyrytyslaitteella, heitän sängylle ja siinä sitten kun kaikki on silitetty, viikkailen vaatteet äkkiä kaappiin.

Ei niistä ehkä sängyn päällä taitellen tule ihan niin hienoja kuin Marie Kondon skarpisti särmätyt vikkkaukset, mutta ihan riittävän hyviä, että pystyy säilömään KonMarimaisesti pystyasentoon laatikkoon eivätkä kaadu tai purkaudu.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Useimmat varmaan laittaa jonnekin hyllyille nopeasti "pallittuina", eivät eivätkä pyri KonMari tyyliin viikkaamaan niin skarpisti että pehmeäkin vaatekappale seisoo laatikossa pystyasennossa, mahdollisimman pieneen tilaan mahtuvana.

Pallittuina?? Kyllä minä vaatteet ihan viikkaan, en pallita (vai miten tuo sana taipuu). Niin tekevät kaikki tuntemani ihmiset. Ihan ilman KonMarin oppeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Viikkaan ne huomattavasti huolettomammin kuin Konmari. Minulla ei ole edes mitään pöytätasoa vaatteiden sivelyyn mikä tuossa pitäisi tehdä, vaan viikkaan ne sängyn päällä.

Voi sen KonMari viikkauksenkin tehdä sängyn päällä. Itse teen aina niin, ei mulla edes kerrostalokaksiossa olisi mitään tiloja erilliselle pöytätasolle tuollaiseen. Silitän höyrytyslaitteella, heitän sängylle ja siinä sitten kun kaikki on silitetty, viikkailen vaatteet äkkiä kaappiin.

Ei niistä ehkä sängyn päällä taitellen tule ihan niin hienoja kuin Marie Kondon skarpisti särmätyt vikkkaukset, mutta ihan riittävän hyviä, että pystyy säilömään KonMarimaisesti pystyasentoon laatikkoon eivätkä kaadu tai purkaudu.

- 2

Kiva, toivoa siis on.

Sekopäistä meininkiä koko touhu, pientä rajaa nyt. Tavarat ovat mitä ovat, ei sen enempää sekoilua tarvita. Heitä roskiin tai laita kiertoon, jos et tarvitse enää. Miksi tästäkin on tehty tällainen pelleleikki?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "pallittu"?

Tuolin päälle jättäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Viikkaan ne huomattavasti huolettomammin kuin Konmari. Minulla ei ole edes mitään pöytätasoa vaatteiden sivelyyn mikä tuossa pitäisi tehdä, vaan viikkaan ne sängyn päällä.

Mitä ihmeen sivelyä?😲 Ihan yhtä nopeasti ne saa viikattua Kondon tyylilläkin, ota huomioon että sarjassa on "tv-lisää", kotona ei tarvitse pingottaa. Eikä tavaroita tarvitse ajatella neuroottisesti, ne käydään kerran läpi ja niille etsitään paikat, sen jälkeen homma rullaa itsekseen.

Minä tosin en konmarita uskonnollisesti, en vaihtele laukkuja jne, poimin ne jutut, mitkä minulle sopivat.

Viikkasin vaatteeni pystyviikkauksella jo ennen kuin KonMari oli edes syntynyt. Ei se mikään hänen keksintönsä ole.

Jos on kiire, viikkaan "tavanomaisesti". Mutta mä yleensä siivoilen illalla ennen nukkumaanmenoa, rauhoittaa ja sit on helppo nukahtaa kun "kaikki on hyvin" seuraavaa päivää varten. Eli vaikka oisinkin eka viikannut kiireessä, palaan viikkaamaan ne paremmin kun semmonen fiilis iskee. Vois sanoa et se on mun meditaatiokeino.

Mun mielestä se vaatteiden kiittäminen on kivaa silloin kun kyseessä lempivaate. Se auttaa huomaamaan, mitkä vaatteet haluaa pitää ja mistä voisi luopua. Se mulla onkin se päämäärä tässä (minkä saavuttamiseen menee varmaan vielä pari vuotta), että omistais vaan semmoset 50 vaatekappaletta, jotka tuntuis ihan omilta. Ja sen takia viikkaan konmari-tyyliin, koska tykkään siitä, että kaikki vaatteet näkee kerralla. Ei mun vaatekaappi oo täydellinen, enkä todellakaan jaksa stressata että ikinä oisikaan, tää puuhastelu vaan tuo kivaa rauhaa hektiseen elämään. Ja jos joskus kyllästyn tähän "metodiin", sittenpä kyllästyn ja lopetan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "pallittu"?

Sellainen vapaamuotoinen rento pinkaksi taittelu, jolla vaatteen saa littanaan muotoon, jossa sen voi säilöä pinoon vaatekaapin hyllylle. Ei ne minun pinkat tai pallitut ainakaan pystyssä olisi pysyneet, jos olisi yrittänyt vaikka lokeroon laittaa pystyyn vaan olisivat kaatuneet nurin. KonMari oppien mukaan viikattuna vaikka pehmeä T- tai collegepaitakin pysyy pystyasennossa kapeimmalla reunallaan seisoen. Pystyyn laatikkoon säilömisestä on minusta paljon etuja, mm. ei tarvi nostaa ottaessaan valitun vaatteen päältä sen päällä pinossa olevia muita, menee tosi pieneen tilaan, näkee kaikki mitä laatikossa on tosi hyvin yhdellä silmäyksellä jne.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut kirjat ja katsonut sarjan, myöhäisheränneenä. Tykkään periaatteessa ajatuksesta vähentää tavaramäärää sen mukaan tuottaako joku tavara iloa vai ei, mutta tuo tavaroiden ylenmääräinen hipelöinti ja ihastelu ei oikein ole oma juttuni. Minua ei oikein kiinnosta sivellä t-paitoja ja ihastella niitä ja puhella niille. Viikkauskin vaikuttaa sen verran tarkalta touhulta, että noinkohan tuohon löytyy edes aikaa. Puhtaan pyykin lajittelu on muutenkin yllättävän aikaa vievää touhua. Teettekö sen tuolla tavalla kuin hän opettaa?

Mari Kondo vaikuttaa suoraan sanoen siltä että hänellä vippaa vähän päässä. Tuo tavaroiden asettelu on minusta neuroottista. En pysty alkamaan tuollaiseksi neuroottiseksi materialistiksi, jolle tavarat vaikuttavat olevan aivan sairaan suuressa roolissa elämässä. Mitä mieltä olette? Onko joku ”normaali” tarkoitan ei-siivousneurootikko pystynyt toteuttamaan tuota viikkauselämäntapaa?

Miten säilytät vaatteita, jos et viikkaa niitä? Jossain mytyissä?

Viikkaan ne huomattavasti huolettomammin kuin Konmari. Minulla ei ole edes mitään pöytätasoa vaatteiden sivelyyn mikä tuossa pitäisi tehdä, vaan viikkaan ne sängyn päällä.

Mitä ihmeen sivelyä?😲 Ihan yhtä nopeasti ne saa viikattua Kondon tyylilläkin, ota huomioon että sarjassa on "tv-lisää", kotona ei tarvitse pingottaa. Eikä tavaroita tarvitse ajatella neuroottisesti, ne käydään kerran läpi ja niille etsitään paikat, sen jälkeen homma rullaa itsekseen.

Minä tosin en konmarita uskonnollisesti, en vaihtele laukkuja jne, poimin ne jutut, mitkä minulle sopivat.

Tässä video tuosta sivelystä.

Vierailija kirjoitti:

Viikkasin vaatteeni pystyviikkauksella jo ennen kuin KonMari oli edes syntynyt. Ei se mikään hänen keksintönsä ole.

Mitä sitten?