Ruotsissa yleistyneet ”hemmasittare”-nuoret. Eli eivät vaan mene kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Voi jestas mitä kanelipullamössöä! Ja vanhemmat tietysti oikein kannustaa , eikä mitään vaadita, jos se ei olekaan kivaa. Mitenköhän nämä äänistä ahdistujat aikovat selvitä aikuisina?

Ei ihminen vttuillakseen ahdistu äänistä. Varmaan jos voisivat valita, eivät ahdistuisi ja pärjäisivät kuten muutkin.

Nykyään kun on varaa ahdistua kaikesta. Olis kai se kivempaa kölliä kotona Netflixin ääressä kuin käydä töissä ja maksaa veroja. Elämä ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nyt. Vai haluatteko, että ns. kylähullujärjestelmä palautetaan? Eli olit miten härö tahansa, kyllä sinä siinä sivussa menit, varsinkin jos osasit ojaa kaivaa. Haluatteko palata agraariyhteiskuntaan ja omavaraistalouteen? Ei tulis sitten puolivuosittain uusinta iPhonea, ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Kotiin jäädään kun vanhemmat ei kykene rajoittamaan pelaamista. Näitä pelaajapoikia on kodeissa todella paljon. Yöt hakataan pelikonetta, niin aamulla ei herätä kouluun. t: sossu

Saattaa näyttää päällisin puolin tältä mutta syyt voi olla syvemmällä. Itsellä esimerkiksi vanhemmilla oli sairautta ja mielenterveysongelmia, ahdistuin, aloin vetäytyä koulussa syrjään ja painelin koulun jälkeen aina kotiin vahtimaan että kaikki kunnossa. Jouduin kiusaamisen kohteeksi kun ei ollut kavereita. Pelaaminen helpotti ahdistusta kun siihen uppoutuessa unohtui kaikki tosielämä. Tietysti se sit jatkui yömyöhään kun kulaanei saanut pakotettua nukkumaan ja uni ei muutenkaan meinannut tulla. Aamulla ei aina väsyneenä jaksanut nousta kouluun. Varsinkin kun tiesi että joku saattaa sylkeä päälle. Onneksi olen kuitenkin niin fiksu että nostin arvosanat ysillä, pääsin lukioon, sain kavereita ja elämä lähti parempaan suuntaan. Mutta ei se välttämättä pelkistä peleistä johdu vaan pelaamisen ja muiden ongelmien kierteestä. Muutenhan olis helppo laittaa vaan kone kiinni.

Mikä siinä on kaikki ahdistaa niin paljon ettei voi sietää eikä kestä enää mitään ihan normaalielämään kuuluvia asioita??!

Ymmärrän että traumat ja kiusaamiset ja väkivalta aiheuttaa ongelmia.

Mutta että ihsn tavallinen arkinen toiminta taajamassa tai kaupungissa: liikaa melua, whatt??

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on kaikki ahdistaa niin paljon ettei voi sietää eikä kestä enää mitään ihan normaalielämään kuuluvia asioita??!

Ymmärrän että traumat ja kiusaamiset ja väkivalta aiheuttaa ongelmia.

Mutta että ihsn tavallinen arkinen toiminta taajamassa tai kaupungissa: liikaa melua, whatt??

Nykyisin normaalielämään katsotaan kuuluvaksi paljon sellaista mihin edelliset sukupolvet eivät joutuneet- Ennen pääsi töihin helpommin, työttömyys ei leimannut niinkuin nykyään, taloudellisesti elämä oli turvattu jos sait vakipaikan jne. Nämä ovat muuttuneet viimeisen 20-30 vuoden aikana. Ennen ei tarvinnut edes peruskoulu oltu käytynä ja löytyi joku paikka johon pääsit töihin.

Ja myös se miten julkisuudessa puhutaan asioista. Esimerkkinä voisin mainita että jos et 3kk aikana työttömyyden alkamisesta työllisty niin työllistyminen vaikeutuu huomattavasti ja osa sitten jättäytyy hakuleikista kokonaan pois pikkuhiljaa koska "ei ole mitään mahiksia enää".

Eiks tää oo jo aika yleistä suomessa, joku 40% nuorista on noin.

Vierailija kirjoitti:

Eiks tää oo jo aika yleistä suomessa, joku 40% nuorista on noin.

Ei ole noin yleistä. Muistaakseni joka kymmenes nuori on sellainen joka ei ole koulussa, töissä, armeijassa eikän vanhenpainvapaalla tms. Ei tiedetä missä he tarkalleen ovat ja mitä he tekevät. En muista mikä oli nuoren määritelmä mutta oisko ollut joku 18-max. 30-vuotiaista kyse. 

Ehkä noi on sama juttu kuin Suomen "syrjäytyneet nuoret miehet" tai Japanin hikikomori nuoret.

Mun yläasteella oli yksi tyttö joka ei meinannut uskaltaa enää tulla kouluun koska sitä oli kiusattu niin älyttömän paljon. Eli sillä oli ihan selvä syy sille miksi se mieluummin jäi kotiin. Monilla muilla syy on ehkä vähän enemmän hämärän peitossa. Pahoinvointia on niin monenlaista.

No nyt täytyy jo sekoittaa ruotsia ja suomea. Ei riitä enää pelkkä englannin and suomen mixaus.

Lapsellani on lukihäiriö ja kävi yläkoulussa erityisopella enkussa. Siellä kävi myös (harvakseltaan) pari hemmasittarea. Yleensä jäivät koteihinsa.

Ne ympäristölakkoilee joka viikonpäivä, ei pelkästään perjantaisin. Greta jää näillä meriiteillä pitkälle jälkeen. Sitäpaitsi jos ei itsenäisty ja hanki omaa kämppää, niin sekin on ympäristöystävällistä. Oma kämppä tuhoaa maapallon.

Minulla on kokemusta asiasta oman tyttäreni kautta. Syytä koulupelolle ei ole löytynyt. Mutta tyttäreni antaisi mitä vaan, että pystyisi käymään koulua ja harrastamaan niin kuin siskonsa. Asiat eivät yleensä ole kovin suoraviivaisia ja mitään yhtä syytä näille ei ole. Sen tiedän, että tyttäreni kärsii. Terapiaa on saanut ja yritetty on vaikka mitä.

Muuten, kautta aikain on ollut peräkammarin tyttöjä ja poikia - ehkä asia ei ole niin uusi kuitenkaan?

Ei varmaan uskalla mennä enää.

Luetuimmat nyt

Asuin 70-luvun alussa Tukholmassa ja kävin yhdessä silloisessa peruskoulussa iltapäivisin työnantajan järjestämillä kielikursseilla.

Olin aivan kauhuissani siitä menosta ja juuri oltiin ottamassa mallia Suomeen peruskoulusta.

Penskat kuoksentelivat pitkin koulua ja opettajat ajoivat takaa, reppuja heiteltin ja opet tutki niiden sisältöä.

Olin itse vanhan kansakoulu/oppikoulu systeemin kasvatti ja kurissa ja nuhteessa kouluni käynyt.

Olemme saaneet, mitä tilattiin RUOTSIN mallin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin yläasteen 90-luvun alussa ja jo silloin ahdisti. En ollut edes kiusattu ja kuuluin jopa piireihin, mutta silti se ympäristö oli hirvittävän ahdistava.

Ennen kouluun oli käytännössä pakko mennä, vaikka siellä olisi tullut hakatuksi joka päivä. Nykyään sen kai sitten pystyy välttämään pysymällä neljän seinän sisällä.

Vuonna 2017 n.190 000 ruotsalaisnuorta kärsi jonkinasteisista mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Kotiin jäädään kun vanhemmat ei kykene rajoittamaan pelaamista. Näitä pelaajapoikia on kodeissa todella paljon. Yöt hakataan pelikonetta, niin aamulla ei herätä kouluun. t: sossu

Joo, niin tuntuu olevan. Yksi poika jäi teininä tietokoneen ääneen ja sen myötä ilmeisesti pysyvästi kotiin tuijottamaan ruutua. Vanhemmat olivat täysin kykenemättömiä rajoittamaan sitä ja kaverit jäivät pikkuhiljaa pois kuvioista, koska tämä poika ei lähtenyt enää mihinkään. Toisaalta on myös erikoista, kun yksi lastensuojelun työntekijä kauhisteli jollekin perheenäidille, että miten ihmeessä se pystyy pitämään rajat pelaamiseen ja netin käyttöön ja saa lapsilta puhelimet pois yöksi. Jos kyseinen asia saa jopa ammatti-ihmisen noin hämmästyneeksi, monessa perheessä täytyy olla isoja ongelmia noiden asioiden kanssa.