Ruotsissa yleistyneet ”hemmasittare”-nuoret. Eli eivät vaan mene kouluun.
Niistä oli TV:ssä juttu. Vuosikausia vaan istuu himassa. Eivät pysty menemään sinne. On liikaa melua, on paniikkihäiriöstä, on liian isoja ryhmiä. Sitten vaan kynnys nousee mitä pidempään sittaa himassa.
Yksiin tyttö tekee kyllä lähtöä ja ihan menossa mutta sitten vaan tökkää ja siihen jää,
Vanhemmat ei voi mitään.
Nämä on siis ihan normi perheistä eikä kellään mitään huume tai alkoholiongelmaa.
Ne vaan soittaa hemma.
Koska näitä alkaa olla meillä? Vai joko on? Ei ainakaan ole vielä keskusteluihin noussut.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin ei ole enää mitään matalan kynnyksen paikkoja paitsi ehkä kauppakeskukset ja kirjasto. Minne nuori menee tai edes vanhempi? Nykyisin kaikki maksaa ja kaikkeen on sitouduttava pitkiksi ajoiksi. Miten joku ujo tai köyhä viitsii kokeilla mitään mikä tapahtuu ryhmässä kun heti eteen laitetaan monen sadan euron maksut? Tai mieleiseen koulutukseen ei millään pääse, koska joko sinne on niin kovat pääsyvaatimukset, hinnat tai pitäisi muuttaa pitkien matkojen päähän kotipaikkakunnasta.
Sitten nämä muut vaatimukset. Nyt pitäisi muka alkaa videoida itseään johonkin työhakemukseen? Kuinka moni jo ihan periaatteessa jättää pelkästää sen takia hakematta.
Iltaelämä? Mitä iltaelämää Suomessa on ihmisille tarjolla, jos et juo tai sinulla on vähän rahaa? Varsinkin jos asut kaukana Helsingistä. Mitä näille nuorille tarjotaan tekemiseksi? murtomaa hiihtoa ja marjastamista. Niin ja voihan sitä aina pyöräillä?
Ei ihme, että moni eristäytyy kotiinsa, koska mitä tuolla ulkona enää on? Ilmaistöitä inhottavilla ja sinua halveksivilla työkavereilla.
Kaikki koulutukset pitäisi tehdä vapaiksi niin, että jokainen halukas voi opiskella juuri mitä alaa haluaa. Museoihin ja urheilukeskuksiin pakolliset määrätyn mittaiset ilmaiset sisäänpääsyajat. Vaikka joka toinen sunnuntai tms. Joukkoliikenne halvemmaksi vaikka sitten sillä ettei kalusto ole niin hienoa ja uutta.
Puhut asiaa. Tässä ne syyt miksi ihmiset, etenkin köyhät syrjäytyy. Sanotaan, että se on ongelma kun ihmiset eristäytyy kotiin. No sille on ihan syynsä miksi niin käy.
Mun lapsi masentui teininä. Nyt 25 v ja edelleen masentunut. Ei käy töissä eikä opiskele. En tiedä, miten häntä auttaisin. :(
Mul ollu masennusta teini-iästä asti. Sillon ei niin tosissaan taidettu ottaa. Nyt 40-vuotias, 20v duunarina ja olen aika lopussa. En tee mitään muuta kuin töitä, ei ole energiaa mihinkään muuhun tai edes kiinnostusta. Nolla kaveria nolla sukulaista, mahdotonta enää päästä ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Niistä oli TV:ssä juttu. Vuosikausia vaan istuu himassa. Eivät pysty menemään sinne. On liikaa melua, on paniikkihäiriöstä, on liian isoja ryhmiä. Sitten vaan kynnys nousee mitä pidempään sittaa himassa.
Yksiin tyttö tekee kyllä lähtöä ja ihan menossa mutta sitten vaan tökkää ja siihen jää,
Vanhemmat ei voi mitään.
Nämä on siis ihan normi perheistä eikä kellään mitään huume tai alkoholiongelmaa.
Ne vaan soittaa hemma.
Koska näitä alkaa olla meillä? Vai joko on? Ei ainakaan ole vielä keskusteluihin noussut.
Ma olin tuollainen. Olin masentunut ja tolkuttoman ahdistunut. Pelkasin kouluun menoa ja olin viikkoja pois. Sain luvan kayda lukion neljassa vuodessa enka onneksi lentanyt ulos kursseilta.
Terapiaa ei herunut kun maararahat loppu. Myohemmin olen ymmartanyt, etta olin todellisessa syrjaytymisvaarassa. En ymmarra miten vanhemmat eivat vaatineet terapian jarjestymista, jattivat oman onneni nojaan. Pidin pari valivuotta ja lahdin sitten ulkomaille yliopistoon, missa masennus loppui kuin taikaiskusta.
Naille nuorille on saatava apua ja jarjestettava etaopiskelua ym. joustavampaa etteivat syrjaydy!
Musta tuntuu että etäopiskelu olis loistava vaihtoehto näille. Itsekkin olisin voinut mieluusti käydä sellaisen vaikka varmasti hankala järjestää. :(
Menis nyrkkeily salille opiskelemaan kovuutta. Siinä kun kaveri hieraisee vähän nokan kärkeä niin alkaa kummasti tulla vipinää.
Suomessakin lapsille kerrotaan nykyisin, että te ette päässytkään pääministerin kartanoon asumaan ja saa ilmaista rahaa joka kuukausi seinästä vaan teidän pitää ajaa parta ja mennä kouluun opiskelemaan niin kyseiset lapset lamaantuvat järkytyksestä.
vasen koukku kirjoitti:
Menis nyrkkeily salille opiskelemaan kovuutta. Siinä kun kaveri hieraisee vähän nokan kärkeä niin alkaa kummasti tulla vipinää.
Sehän siinä on kun ei voi mennä! Ei vain kykene. Itse en käy edes lääkärissä enää kun se vaatii niin kovia ponnisteluja. Töissä sentään jaksaa käydä mutta ei edes kaupassa joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi oli poissa koulusta vuoden. Ei pystynyt menemään koulussa tapahtuneen väkivaltaepisodin takia. Masentui trauman takia. Edelleen käy terapiassa ja koulussa käynti on edelleen vaikeaa.
Äiti hakkasi minua ,kun olin nuori
Se selittää että en mennyt enää kotiin kun täytin 16v
Koulussa kiusattiin..mutta kestin, kun halusin valmistua ammattiin
Kävin yläasteen 90-luvun alussa ja jo silloin ahdisti. En ollut edes kiusattu ja kuuluin jopa piireihin, mutta silti se ympäristö oli hirvittävän ahdistava.
Onhan noita. Mutta toisin kuin kuvittelette, syy ei mitenkään välttämättä ole koulun. Erityisesti murrosiässä alkaa puhjeta mt-ongelmia, paniikkihäiriöitä, fobioita, neurooseja, ahdistusta, masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä yms. joiden synnyssä koululla ei ole usein mitään tekemistä.
Oma lukunsa ovat tapaukset, joissa vanhempi on hyvin matalalla kynnyksellä antanut lapsen jäädä kotiin. Murrosiässä lapsi sitten ottaa ohjat omiin käsiinsä, eikä vanhempi voi enää mitään. Kun on riittävän kauan ollut poissa, kynnys palata on korkea.
Esimerkiksi fobiat eivät ole rationaalisia. Ihminen voi alkaa pelätä aukeita paikkoja tai mitä hyvänsä, myös koulua, vaikkei siellä olisi tapahtunut mitään erityistä. Pakkoneurootikko taas jää kotiin suorittamaan rutiinejaan.
Mt-ongelmat ylipäänsä ovat lisääntyneet. Näkyyhän se koulussakin, joka ei ole mikään yhteiskunnasta irrallinen saareke.
Kasvatuksessa paha vika jos suksi ei luista. Tai sitten riittämättömyyden ja tarkoituksettomuuden tunteet vieneet mehut muuassaan.
Voitaisiko nyt vaan tunnustaa sellainen tosiasia, että esimerkiksi koulukiusaaminen (=väkivallan yksi muoto) voi murtaa mielenterveyden, pitkäksi aikaa tai jopa lopullisesti? Näihin ongelmiin on saatava apua! Eikä vaan olla, että "joo kauheeta tuo kiusaaminen, Kivakoulu auttanee ja silleen".
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa paha vika jos suksi ei luista. Tai sitten riittämättömyyden ja tarkoituksettomuuden tunteet vieneet mehut muuassaan.
Jeps. Vanhempia on aina hyvä syyttää. Miksi? Ovatko sinun lapsesi ajattelevia yksilöitä? Minun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin jäädään kun vanhemmat ei kykene rajoittamaan pelaamista. Näitä pelaajapoikia on kodeissa todella paljon. Yöt hakataan pelikonetta, niin aamulla ei herätä kouluun. t: sossu
Ei kukaan tule hemmasittareksi koska vanhemmat ei saa rajoitettua pelaamista. Enemmänkin se menee toisinpäin: siinä vaiheessa kun esim. paniikkihäiriö ja sosiaalinen fobia on niin paha, ettei pysty enää menemään ulkomaailmaan jossa saisi aitoja kokemuksia, yritetään virikkeitä hakea pakkomielteisesti pelien virtuaalimaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita. Mutta toisin kuin kuvittelette, syy ei mitenkään välttämättä ole koulun. Erityisesti murrosiässä alkaa puhjeta mt-ongelmia, paniikkihäiriöitä, fobioita, neurooseja, ahdistusta, masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä yms. joiden synnyssä koululla ei ole usein mitään tekemistä.
Oma lukunsa ovat tapaukset, joissa vanhempi on hyvin matalalla kynnyksellä antanut lapsen jäädä kotiin. Murrosiässä lapsi sitten ottaa ohjat omiin käsiinsä, eikä vanhempi voi enää mitään. Kun on riittävän kauan ollut poissa, kynnys palata on korkea.
Esimerkiksi fobiat eivät ole rationaalisia. Ihminen voi alkaa pelätä aukeita paikkoja tai mitä hyvänsä, myös koulua, vaikkei siellä olisi tapahtunut mitään erityistä. Pakkoneurootikko taas jää kotiin suorittamaan rutiinejaan.
Mt-ongelmat ylipäänsä ovat lisääntyneet. Näkyyhän se koulussakin, joka ei ole mikään yhteiskunnasta irrallinen saareke.
Mikä koulun syy?
Ei kai sokeus, kuurous tai pyörätuolin tarvekaan ole koulun syy, mutta silti nämä ryhmät saavat edes jotain pientä tukea.
Ongelman taustalla on integroinnin ja inkluusion toteutus ilman resursseja ja pisteenä i:n päälle uusi opetussuunnitelma. Helsingissä myös alueellinen eriarvoisuus on räikeä: köyhillä alueilla on rahaa kouluissa ja tukea, kun taas rikkailla ei. Esim. neuropsykiatrisia ongelmia esiintyy kaikilla alueilla, ja isossa luokassa ilman tukea tällainen lapsi voi olla aivan heitteillää. Kotikoulussa moni.
Tukea ei perheet saa - ainoa vaihtoehto on huostaanotto, mutta sekään ei poista resurssiongelmaa kouluissa.
Näitä alkaa olla Suomessa jatkossa paljon enemmän.
Syynä se, että koulussa vaaditaan liikaa, kun ylioppilastodistus määrää kaiken tulevaisuudessa kun pääsykokeista luovutaan lähes kokonaan.
Lapseni luokalla oli 2 tuollaista yläkoulussa ja nyt samassa ryhmässä on yksi tuollainen lukiossa. Ovat ahdistuneita eivätkä pysty tulemaan kouluun.
Taas meidän koulussa yksi tällainen!? Mikä niitä vaivaa? Vai mikä siinä koulussa voi olla? Ja opettajat,ne aikuiset siellä, mitä ne tekee?? Kyllä koululle tässä kuuluu vastuuta. Kun lapsen kotilolot on ihan normaalit.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mikään tavaton ilmiö ole. Kertoo lähinnä tästä ajasta. Miksi edes yrittää jos toivoa ei ole esim työllistyä? Kaikki ei myöskään sovellu siihen eskari-peruskoulu-amis/lukio-amk/yliopisto-putkeen, eikä se automaattisesti tarkoita syrjäytymistä.
Nuoret on paljon fiksumpiakin ja he varmaan kokevat etteivät halua olla osa yhteiskuntaa jolla ei ole enää mitään tarjottavaa.
Kuvaavinta on, että tätäkin peukutetaan. Esim. mistä kotiin jäänyt nuori tietää, ettei hänellä ole mahdollisuutta työllistyä. Joku tämän viestin laatijan kaltainen valopää kertoo tämän? Oikeasti - suurin osa ihmisitä työllistyy elämänsä aikana ihan hyvin eli vaikka työttömyysjakskoja elämään mahtuisi, on se todella harvalle koko elämä. Jos siis aidosti yrittää.
Toiseksi - fiksua jäädä kökkimään kotiin, kun yhteiskunta ei tarjoa mitään. No ei varmasti sinne kotiin tarjoakaan. Omaehtoinen syrjäytyminen tuskin on merkki fiksuudesta vaan pikemminkin avuntarpeesta.
Tää on ihan totta. Mennäänkö ratsastamaan? Hinta 45e tunti. No mennäänkö elokuviin? Hinta 13-17e näytös. Mennäänkö istumaan iltaa ravintolaan? Pari juomaa ja jälkkäri 20e. Keilailu? 30e. Montako kertaa opiskelija / rahaton ihminen tai vähävaraisesta perheestä oleva lapsi pääsee treenaamaan sosiaalisia taitoja, harrastamaan, aktivoitumaan? Ei monesti.