Laitettiinko sinulle lapsena rajoja?

Kotiin piti tulla tiettyyn aikaan. Usein jopa toteltiin.

Tä? Millainen ihminen oikein olet?

Ei vanhemmat ehtineet kaikelta ryyppäämiseltään ja tappeluiltaan.

Sen opin, että ei saa käydä usein kylässä samassa paikassa. Myöskään kylässä ei sovi olla kahta tuntia kauempaa.

Ei. Opettelen niitä muilta aikuisilta. Testailen.

Opetan kiitoksen velkaan. Sitten on kiva tehdä mitä olen suunnitellutkin.

Vierailija kirjoitti:

Sen opin, että ei saa käydä usein kylässä samassa paikassa. Myöskään kylässä ei sovi olla kahta tuntia kauempaa.

Olisipa appivanhemmatkin joskus oppineet tuon kyläilyn aikarajan. Istuskelevat passattavana aina koko päivän. Asutaan sentään naapurikunnissa n. 20 km päässä toisista, että nähdään kyllä ja vähempi kerralla riittäisi.

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Opettelen niitä muilta aikuisilta. Testailen.

Opetan kiitoksen velkaan. Sitten on kiva tehdä mitä olen suunnitellutkin.

Eikä. En kestä. Tunnen kuvailemasi tyypin. Onkohan sama?

Itselle jää aina raskas ja huono olo.

Kyllä. Rajoja oli ja häpeilemään opetettiin vaikka mitä. Vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Nykyisin opetetaan ettei ole rajoja

Meillä oli aika tiukat kotiintuloajat, vaadittiin hyvät käytostavat, telkkarista ei saanut katsoa mitä huvitti, lupa piti kysyä kaikenlaiseen ja sovituista jutuista pitää kiinni, jokaisella oli omat kotityot tehtävänä, sillä kumpikin vanhemmista kävi toissä.  

Vastapainoksi meillä oli sitten hurjasti rakkautta, vanhempien syliin tai viereen nukkumaan sai mennä kun siltä tuntui, syotiin joka päivä yhdessä ja vaihdettiin päivän kuulumiset,  kavereita sai kutsua melkein aina halutessaan ja ottaa vaikkapa mokkireissullekin mukaa, kotona oli turvallista ja lapsuuden kodin ovet on auki meille lapsille yhä edelleen vaikka ollaan kaikki jo aikuisia ja meillä on omia lapsia. 

Kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat. Jos jotain halusi (esim. uusi polkupyörä tai lelu) sen eteen piti tehdä kotitöitä ja/tai säästää viikkorahoja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

No oli joo aika karua :(

Kai ne rajat olisi voinut muutenkin osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin opetetaan ettei ole rajoja

Rajat on niin laast siison.

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

Piloille lellityn pullamössölapsuuden eläneenä kysyn, että mitä tuo niinku ihan käytännössä tarkoitti?

Ei, vanhemmillani oli unelma maailmasta ilman rajoja. Sain tehdä ihan mitä huvittaa ja syyllinen löydettiin aina jostain muusta kuin minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

Piloille lellityn pullamössölapsuuden eläneenä kysyn, että mitä tuo niinku ihan käytännössä tarkoitti?

Käytännössä tarkoitti sitä, että jos en ollut totellut tai olin käyttäynyt muuten huonosti, niin äiti tai isä otti nahkavyön ja kuritti sillä paljaalle takapuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

Piloille lellityn pullamössölapsuuden eläneenä kysyn, että mitä tuo niinku ihan käytännössä tarkoitti?

Käytännössä tarkoitti sitä, että jos en ollut totellut tai olin käyttäynyt muuten huonosti, niin äiti tai isä otti nahkavyön ja kuritti sillä paljaalle takapuolelle. 

Auts! :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä annettiin remmiä, jos olin tottelematon tai käyttäydyin huonosti. Nyt kuulostaa tosi karulta, mutta silloin se oli jotenkin "normaalia". 90-luvulla siis ja vikat kuritukset taisi olla ala-asteen loppupuolella.

Piloille lellityn pullamössölapsuuden eläneenä kysyn, että mitä tuo niinku ihan käytännössä tarkoitti?

Vastaan vaikka en olekaan edellinen kommentoija: Aina meillä tuollainen tarkoitti käytännössä sitä, että kun oli tottelematon, teki kiellettyä tai kapinoi vanhempien sanaa vastaan, käski vanhemmat hakea vyön vaatekaapista ja laskea housut. Sitten sillä paljaalle takapuolelle lyöntejä 2*ikävuosien määrä. Vyö oli aina se sama, sellainen naisten leveä nahkavyö, jollaista 80-90-luvulla naiset käyttivät farkkujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos niin millaisia?

Eipä juuri, silti olen tiukkapipo, en mm. siedä myöhästymisiä.

Tiukat rajat ovat lähinnä haitallisia.