Lue keskustelun säännöt.
Yksin avioliitossa
vierailija
11.02.2019 |
Lapset, sukulaiset, työ, harrastukset tai ystävät ei täytä aukkoa elämässäni, joka on kestänyt nyt jo yli kaksikymmentävuotta.
Tämä aukko on aviomieheni muotoinen. Huonoa seksiä, ei yhteistä tekemistä tai keskustelun aiheita. Avioero ei tule kysymykseen, enkä aio avata syitä, ettei tämä aloitus etene sivuraiteille.
Olen useamman vuoden harkinnut rakastajan hankkimista. En ole koskaan miestäni pettänyt. Haluaisin hänen kanssaan viettää aikaa ja olen asioista puhunut vuosien ajan, mutta mikään ei muutu. Tilanne siis toivoton.
Luulen, etten ole tämän maan ainut tällaisessa tilanteessa oleva....Kysymykseni kuuluu, mitä kautta löytäisin samassa tilanteessa olevan miehen. Baareihin en lähde. Ehdotelkaa sivustoja mistä voisi alkaa sivusuhdetta etsimään. Seksiä, keskustelua ja romanttisia hetkiä olen hakemassa.
Kuulisin mielelläni myös omakohtaisia kokemuksia rinnakkais- ja sivusuhteista.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Siis nyt en ymmärrä.
Tai ymmärrän, että kaipaat parempaa seksiä. Ymmärrän, että kaipaan keskusteluseuraa. Mutta eiväthän nämä kaksi kuulu välttämättä samaan pakettiin? Keskusteluseuraa saat ystävistäkin.
Aaa... sinä siis haluat rakastua! Kun hyvä seksi ja henkinen yhteys kohtaavat, niin vain tapahtuu. Kai tiedät, että sitten avioero on käsillä, halusit tai et.
Lopeta jo ap, ketään ei kiinnosta alati muuttuvat juttusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puoliso ottaisi eron olisi tunteet ristiriitaiset. Olisin surullinen, järkyttynyt mutta toisaalta erikoiset tapahtumat ja perhe-elämä saisi jollakin tapaa selityksen. Minulla on tunne kuin eläisin kulississa. Ehkä pitäisin häntä myös selkärankaisena vastuunottajana.
Omaisuus kasvaisi avioerossa, mutta kuukausi menot kasvaisi myös. Olen hyvällä kuukausipalkalla vakituisessa työssä, joten menoista selviäisin. Raha-asiani on hyvällä tolalla.
Nyt olen luonut itselleni sähköpostiosoitteen. Ajattelin hoitaa seuranhakua vain sähköpostin välityksellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso ottaisi eron olisi tunteet ristiriitaiset. Olisin surullinen, järkyttynyt mutta toisaalta erikoiset tapahtumat ja perhe-elämä saisi jollakin tapaa selityksen. Minulla on tunne kuin eläisin kulississa. Ehkä pitäisin häntä myös selkärankaisena vastuunottajana.
Omaisuus kasvaisi avioerossa, mutta kuukausi menot kasvaisi myös. Olen hyvällä kuukausipalkalla vakituisessa työssä, joten menoista selviäisin. Raha-asiani on hyvällä tolalla.
Nyt olen luonut itselleni sähköpostiosoitteen. Ajattelin hoitaa seuranhakua vain sähköpostin välityksellä.
Ap
Ero tuosta seuraa joka tapauksessa, joten miksi et vain suosiolla eroa ilman turhia riitoja ja kaunoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nyt en ymmärrä.
Tai ymmärrän, että kaipaat parempaa seksiä. Ymmärrän, että kaipaan keskusteluseuraa. Mutta eiväthän nämä kaksi kuulu välttämättä samaan pakettiin? Keskusteluseuraa saat ystävistäkin.
Aaa... sinä siis haluat rakastua! Kun hyvä seksi ja henkinen yhteys kohtaavat, niin vain tapahtuu. Kai tiedät, että sitten avioero on käsillä, halusit tai et.
Lopeta jo ap, ketään ei kiinnosta alati muuttuvat juttusi.
En ole ap.
Btw, tämä ei ole eka kerta, kun minua syytetään ap:ksi. Olikohan viime viikolla, kun näin luultiin. Oletko se aina sinä, yksi ja sama ihminen, joka tätä tekee? Miksi?
Sinä vain pitkität eroa. Aivan varmasti tulee hetki jolloin jäät kiinni ja sinut jätetään. Haluat siis tahallisesti satuttaa omaa kumppaniasi, jota joskus rakastit. Miten voit olla noin tunnekylmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavasta tilanteesta olen kärsinyt itsekin jo vuosia. Kapakat ei ole minunkaan juttu, joten seuraa olen kokeillut hakea erinäisten deittipalvelujen kautta. Miehenä joutuu kyllä tekemään valtavasti yrityksiä tiiviimpään kontaktiin pääsemiseksi. Teen yleensä heti selväksi tilanteeni ja se, että haen vain rakastajatarta. Olen kokenut, että deittipalstat ja -sovellukset ovat lähinnä sinkkujen reviiriä ja varattujen läsnäoloa ei kaivata. Välillä moraaliset kannanotot ovat kovin tuomitsevia. Varattuja naisia ei liiaksi sivustoilla ole, miehiä ehkä senkin edestä ;-)
Olen kuitenkin onnistunut pari pidempi aikaista seksisuhdetta muodostamaan. Koen saaneeni sitä mitä lähdin hakemaankin - hyvää seksiä ja omassa liitossa toteutumattomia intohimoja. Vastapuolena on kuitenkin jatkuva sumpliminen tapaamisten järjestelyissä ajan ja paikan suhteen. Tuo mukanaan ylimääräistä jännitettä, vaikka aluksi olijännittävääkin. Toinen haastetta tuova asia on tunteet. Kyllä sivusuhteessakin on oltava tunnetta, jotta voi vapautuneesti tilanteesta nauttia. Tunteitakin on pakko pystyä hallitsemaan, jotta suhde ei karkaa käsistä. Oma lähtökohta on etten ole eroamassa ja sitä edellytän toiseltakin. Aika kylmäkiskoista...
Omat suhteeni olen onnistunut löytämään Tinderistä ja maksullisesta (ainakin miehille) Victoria Milanista. VM kokeilin toisenkin kerran mutta usko siihen karisi lopullisesti. Jäi käsitys, että suurin osa naisten profiileista oli feikkejä. Jopa niin, että tuntuin palvelun tarjoajan niitä generoivan.
Jatkossa panostan perinteisiin tutustumiskanaviin... ravintolat on jo nuoruudessa koluttu, sille suunnalle ei hinkua ole, mutta harrastusten parissa voisi onnistua. Tutustuminen on luonnollisempaa ja asioita voi ottaa puheeksi pikkuhiljaa, taustat tulevat esiin keskustelujen yhteydessä. No, ei näistä suhdetta vielä ole muodostunut, mutta hyvällä alulla kuitenkin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos liittyy asiaan kunnia ja kasvojen menetys tms, niin eroaminen vaikeaa. Varmaan tuo syynä tässäkin ettei muka voi tehdä mitään.
Mistä maasta lienee puoliso.
Siis nyt en ymmärrä.
Tai ymmärrän, että kaipaat parempaa seksiä. Ymmärrän, että kaipaan keskusteluseuraa. Mutta eiväthän nämä kaksi kuulu välttämättä samaan pakettiin? Keskusteluseuraa saat ystävistäkin.
Aaa... sinä siis haluat rakastua! Kun hyvä seksi ja henkinen yhteys kohtaavat, niin vain tapahtuu. Kai tiedät, että sitten avioero on käsillä, halusit tai et.