Pirkanmaan pino

Olen viettänyt aikaani sohvan ja sängyn pohjalla maaten viime päivät.. Kävin lääkärillä ja tiputtelun syykin selvisi. Kaksi alkiota on kiinnittynyt, ja toisella havaittiin syke!! Toinen vaikutti tässä vaiheessa tuulimunalta, joten diagnoosina on, että se tuulis nyt vuotelee pois..



Sain puolitoista viikkoa (!) sairista, ja käskyn levätä, jotta toisen mahdollisuudet selvitä kohdussa olisivat parhaat mahdolliset. Nyt vointi ollut aika stabiili, eli tuhruttaa mutta ei kirkasta. Vähän tietysti mietityttää nuo tuulimunat, että mistä johtuvat.



Saas nyt nähdä mitä verukkeita keksin työnantajalle.. :) Mites sulla, Keinuhepo (ihana tuo nimimerkkisi!), oletko kertonut jo töissä sairaslomasi oikean syyn? Toivon mukaan vointisi kohenee.



Mukava kuulla että Ibizalla oli käynyt myös hyvin, ja salamatkustajat voivat hyvin!



Hurjaa, että (H-R) on nyt parhaillaan ehkä tositoimissa! Vegax, odottavan aika on pitkä.. :)



Katariinalle tsemppiä, itse en olisi pystynyt nyt matkustamaan, sen verran huonovointisuutta ollut ilmassa..



Osse, toivotaan että se kuuluisa ¿energinen keskiraskaus¿ odottaa meitä muitakin!





Kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa!



t aurinko 6+3 (jos PAS siirto on 2+0, onko muuten näin??)

huh huh, kylläpäs otti tänä aamuna taas itkuhermoon kaikki... :) Märisin miehelle naama märkänä kaikesta ja sitten kuitenkin kaikki oli hyvin. Tunnen itseni niin tyhmäksi,kun vaan itkettää vaikka yrittää järkeillä, että ei ole mitään syytä. Lähdin sitten viemään kummipoikaa takaisin kotiinsa ja kun palasin junareissulta, oli pöydällä rääkyläistä odottamassa ruusuja ja suklaasilakoita... ja taas tuli itku! Tää on ihan hirveetä, kun hyvä tai paha niin aina vaan rääyttää! Samalla pelottaa, että kun olen tällainen itkupilli jo raskauden aikana, millainen babyblues mua oikein odottaa sitten, kun se vauva oikeesti on täällä. Mutta koetan olla pelkäämättä, kun veljenpoikakin on niin suloinen tapaus, ei juuri itke, nukkuu vaan suloisesti ja ynisee välillä ku on nälkä.



auringolle täytyy kyllä sanoa, että en minä mitenkään energiseksi itseäni koe! vaikka olo on muuten loistava, energiatasot on kyllä normaaliin nähden alhaalla. Mutta tietysti paremmalla puolella ollaan ku alkuraskaudesta. vegax ja keinuhepo ainakin voi todistaa, että mun oloni on koko ajan ollut normaalia helpompi (verrattuna heihin), eli onnekas olen.



Piti muuten kysymäni teiltä kokeneimmilta, että voikos niitä harjoitussupistuksia tulla jo nyt ja onko ne tällaisia ihan kivuttomia? Esittelen tänään mahaa veljelle ja kyselin, joko vauva näkyy, ja samalla huomasin, että maha oli ihan kova. Ja minuutin päästä taas oma hyllyvä itsensä... en mä niitä muuten huomaa, mutta jos satun oikeella hetkellä kokeilemaan. Tai sit se oli jotain muuta.



Toinen juttu, mikä mieltä vaivaa, on mun selkäkipuni. Mietin, pitäisköhän mennä maanantaina lääkäriltä kysymään, pitääkö niistä huolestua ja kuntouttaa jotenkin. Mullahan on aiemmin (6 vuotta sitten) ollut aika pahoja selkäkipuja, jotka oli jo saatu paranemaan lähes kokonaan, kunnes nyt taas paheni. Varmaan ne vaan treenausta määrää, mutta mietityttää, pitäiskö sitä kuitenkin käsitelläkin jotenkin fysioterapiassa.



Juu, mulle tuli mieleen myös nuo treffit, eli mä oon ainakin merkannut kalenteriin ensi viikon sunnuntain ja olikos se kello 15 Sokoksen 4. kerroksen kahvilassa?



-Osse ja Santeri rv 16+3, jotka lähtee nyt lenkille kun aurinkokin vielä melkein paistaa...

Kiva kuulla Katariinasta. Taidatkin parhaillaan olla kotimatkalla:) Minä olen tainnut olla koko raskauden ajan aikas tarkka kaiken syömisen ja vähän muunkin suhteen. Parempi tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, eikä ottaa stressiä siitä, mitä muut ajattelee.



Mukavia uutisia aurinko! Nyt vaan lepäät ja annat sen pikkuisen siellä huilia ja vahvistua myös. Oli varmasti tosi iso helpotus nähdä syke:)



Osse, ajattele positiivisesti. Nyt on hyvä (teko)syy olla herkkä ja kiukkuinen ja pikkumainen:)) Mulla on välillä niitä päiviä, että itkettää ruokakaupassakin. Silloin kyllä tuntee itsensä ihan vähän idiootiksi. Vaan minkäs teet...



Niistä supistuksista.. Ennakoivia supistuksia voi olla milloin vaan raskauden aikana. Mulla oli tosi pahoja (ja kivuliaita) yhtenä yönä joskus viikolla12 ja olin varma, että kesken mennee. Katosivat kuitenkin samantien. Varsinaisesti ne taisivat sitten alkaa joskus 20 viikon kieppeillä ja niitä oli välillä jatkuvasti. Nyt on taas ollut useamman viikon hiljainen kausi. Tänään tais olla muutama... Näin loppupuolella raskautta ne kypsyttelevät kohdunkaulaa, joten kai tässä on alettava rehkimään, että sais niitä aikaiseksi. Selän tässä touhussa saa todella kipeäksi, neuvolan lääkäri ei ole kyllä minun narinaani kommentoinut juuri mitenkään. Olenkin nykyään saanut joka ilta hierontaa nukkumaan mennessä, se vähän auttaa. Tää jatkuva koneella istuminen saattaa tietyst olla osasyy särkyyn:)



Seuraavan tapaamisen olen pistänyt korvan taakse, vaikka se pino taitaakin olla jo kadonnut ainakin etusivulta. Ja se klo 15 kuulostaa ihan hyvälle. Joku muistaakseni siellä kirjoitteli, että sunnuntai on huono päivä. Eiköhän nyt kuitenkin pidetä se, olis niin kiva nähdä Katariinaa ja Ibizaa, joilla on arkisin kuitenkin turhan pitkä matka tulla:) Tietty harras toive olis, että olisin silloin jo synnärillä, vaan taitaa olla turha toivo.



Mulla jatkuu kauhee väsymys, tulee ihan se alkuraskauden ( ja keskiraskauden) kooma mieleen. Ja kun luulin saavuttaneeni jonkinlaisen energisemmän olotilan. Onneksi voi yleensä nukkua silloin kun nukuttaa:)



Mukavaa viikonloppua kaikille, Keinuhepolle tsemppiä sen pahoinvoinnin kanssa... Kyllä se jossakin vaiheessa helpottaa. Mulla pahin kesti ehkä viikolle 15, mutta se on tietty aika yksilöllistä.

Ottipa koville tuo matkaaminen. 26 tuntia ovelta ovelle, johon kuului autolla matkustamista ja kolme nousua ja laskua ja tietty lentokenttävenaamiset. Olen aivan pokki. Kyllä nyt otti kovemmalle kuin aiemmin, joten kyllä raskausaikana ei taida ihan samallaisessa kunnossa olla kuin muuten.



Lentomatkan aikana mulla oli vatsaväänteitä (ilmaa mahassa hirveästi) ja yhden kerran tuntui ikävä supistuksen tapainen kouraisu. Se meni sitten samantien ohi. Pitkän lennon päätteeksi mua rupes kuvottamaan ruuan haju ja kaikki muukin. Yritin vaan hengitellä suun kautta rauhallisesti ja laskelmoida missä kannattaa mennä tyhjennyskelle. Lopulta kun pääsin passin tarkastus yms. läpi terminaaliin, menin oksentamaan. Sitten helpotti akuutti oksentamisvietti.



Nyt ihan näinä muutamana parina päivänä on ollut selkeästi ruokakuvotusta ja kahvi on jäänyt vallan narikkaan.



Mulle tuo sunnuntai ja kello:15.00 on vallan mainio ajankohta!! Siispä pidetään sitä sovittuna. Tuleehan Ibiza ja Aurinkokin paikalle!!! Aurinko ei ole aiemmin ollut, mutta ilman muuta mukaan jos kiinnostaa :-))



Nyt nukkumaan, että saa ajatukset virkeimmiksi.

Täällä vointi ihan normaali, mutta edelleen saikulla. Ja kiellossa ettei saa tehdä mitään raskasta! Perjantain lääkärissä sit kiellettiin ylimääräiset sokerit, kun kaksosten odotus on muutenkin elimistölle raskaampaa.

LA:ksi laitettiin alustavasti 17.1.07 eli nyt rv 6+4



Tapaamisesta sen verran et nyt pitää jättää väliin, kun meillä on la ylioppilasjuhlat ja sitten illalla vielä valmistujaiset 100km päässä kotoa. Ni en varmaan jaksa lähtee taas sunnuntaina matkusteleen autossa 100km yhteen suuntaan. Mutta seuraavalla kerralla sitten.

mikähän siinä on, että maanantait on muuttuneet tällaisiksi laiskuuskohtauksiksi? ennen mä olin aina tehokas maanantaisin, mutta nykyään en saa päivää käyntiin mitenkään. Plaah.



Kävin tuossa kuitenkin keskustelua työnantajan kanssa ja mulle luvattiin työsuhde päättyväksi kuukausi äitiysloman loppumisen jälkeen - eli mulla on paikka jonne palata, jos siltä tuntuu. Tuskin tuntuu, mutta kyllähän se mieltä lämmittää, että saan kolmen kuukauden täyden palkan äitiysloman alussa. :) Saas nähdä, miten hommat järjestyy siihen asti. Olin haaveillut, että jäisin lomalle jo syyskuun alusta (siis ihan normaalille lomalle, en äipälle), mutta nytpä en tiedä, miten se onnistuu. Kun sanoin, etten tiedä jaksanko siinä vaiheessa enää tehdä töitä, niin sanoivat vaan, että sitten jäädään sairaslomalle. No, kaikki selviää aikanaan.



Kiva kuulla, että Katarinan reissu meni hyvin, vaikka rankalle tuntuikin. Ja Ibizalle lepäilyjä, ota nyt ihmeessä rennosti, kun kerran lääkäri määrää.



Mä muuten sain vähän selkääni vetrytettyä määrätietoisella sauvakävelyllä, kaikenlaisilla mutkutteluliikkeillä (kepin kanssa) ja venyttelyllä. Katotaan nyt tokeneeko se pidemmäksikin aikaa, huomiseksi varasin hierojan, koska en suostu kärvistelemään. Jos nää toimet ei viikossa auta, niin sitten lääkäriin. Pakotan ne lotkauttamaan korviaan...



Nyt kuitenkin hauskaa viikkoa kaikille!



-Osse ja Santeri 16+5

Kiva kun muakin oli kaivattu (kiitos Keinuhepo!). On ollut niin kauheesti hässäkkää etten ole ehtinyt koneella istuskella, juuri ja juuri olen ehtinyt tämän pinon käydä lukemassa :)



Mun siskolla on synttärit huomenna, ja oon viikon verran tehnyt sille lahjaksi sellaista leikekirjaa. Ja mun äidillä on ylioppilasjuhlat lauantaina, pitäs kakku leipoa sinne kun lupasin. Kutsukortit tein myös sille. Lisäksi oon ommellut tytölle ja miehelle vaatteita. Että ylimääräistä aikaa ei tosiaan ole. Mutta pian helpottaa ja sitten voin minäkin jäädä " kesälomalle" :)



Meidän tytölle on tullut kaksi hammasta! Ihan hassua, kun mun vauvalle tulee jo hampaita. Kovasti koittaa jo konttausasentoon, mutta selkä ei vielä pysy ylhäällä. Pian se kai jo käveleekin...



Osse, kyselit suppareista. Kyllä niitä kivuttomia harjotussuppareita voi tulla jo aikasessa vaiheessa. Eli just niitä mahankovettumisia. On harmittomia, jos ovat kivuttomia ja niitä ei ole paljon.



Tapaamisesta. Mä en tiedä jaksanko tulla kun oon koko lauantain hoitamassa kahvitusta äitin juhlissa. Mutta katsoo nyt, kovasti tekisi mieli tulla!



Ibizalle onnea kaksosista!



vegaxille tsemppiä ja jaksamista! Muistan HYVIN miten tuskaisaa loppuviikot oli...



Haluaisin muillekin kirjoittaa erikseen, mutten nyt muista mitä kukakin on viimeseks kirjoittanut (väsy alkaa painaa tähän aikaan...). Toivotan kuitenkin alkumetreillä tarpoville ja pahoinvoinnista kärsiville voimia, se helpottaa jossain vaiheessa!



Nyt menen nukkumaan. Pitäkäähän huolta masuistanne! (omaansa kaivaten ;))



violet ja tyttönen pian 6kk(!!)

onpas kiva kuulla sinusta, oon jo huolehtinut, että mikäs nyt on, kun mitään ei kuulu...



minä sen sijaan oon täällä pari tuntia itkeskellyt (taas), kun eilen alkoi hiivasienen oireet ja heräsin aamulla viiden jälkeen hirveään kutinaan eikä uni enää tullut. Sitten aloin jo tuntea kipua kohdussakin, ihan pientä ja ajoittaista, niin että välillä mietin kuvittelenko. Eikä paljoa lohduttanut,kun tuolla odotuspalstalla vaan saa tuntea itsensä tyhmäksi kun haluaa mennä lääkäriin, kuulema sen itse tietää, milloin on hiivaa ja milloin jotain muuta. En minä ainakaan... no, soitin äsken työterveydenhuoltoon ja pääsen lääkärille aamupäivästä. Saan ainakin varmuuden, että tämä on pelkkää hiivaa. Karmeaa vaan yksin valvoa, kun mieskin on työmatkalla ja ehdin tietenkin kehitellä jo kaikkea mahdollista kohtutulehduksesta keskenmenoon.



Koetan tässä nyt järkeillä lääkäriin asti, että kaikki on ok. Milloinkahan sitä rauhoittuu ja oppii taas ottamaan elämän kaikki mutkat vastaan rationaalisen viileästi...



-Osse ja Santeri rv 16+6

lääkärissä ja miljoonassa muussa paikassa tuli käytyä. Pääasiana se, että ei ollut hiivaa vaan joku sekainfektio. Sain kuuden päivän lääkekuurin ja käskyn mennä heti lääkäriin, jos tulee alavatsakipuja tai nousee kuume. Onneksi pidin pääni ja menin lääkärille, muuten olisin käyttänyt turhaan hiivalääkkeitä.



vegaxille vilkutus näin virtuaalisesti, meillä olikin ihan omat yllätystreffit tänään. :)



Nyt torkuille!



-Osse

Onpa ollut päivä tai oikeastaan päivät...itkua ja väsymystä. Olen kiukutellut oikein olan takaa. Väsyttää niin, että voisi nukkua taukoamatta. Alavatsalla pistelee ajoittain ja vihloo häpyluuta. Olen jotenkin nyt masentunut. Pelottaa torstai...entäpä jos kaikki ei olekaan kohdallaan...Taidankin olla tämän pinon ainut, joka ei ole vielä pienokaistaan nähnyt. Pelottaa.



Yhtään ei helpottanut tämän päivän silmälääkäri, joka oli yli-innokas diagnosoimaan ja unohti kokonaan mun tunteet. Kertoi asioita, jotka periaatteessa tiesin, mutta kertomalla sen niin kylmästi ja suoraan, se satutti. Nyt on jotenkin hieman maailmanlopun meininkiä ilmassa. Suoraan sanottuna pelottaa. En usko, että edes raskaus voisi mennä hyvin. Äh, ärsyttää tämmöinen marina. Pitää olla uskoa ja luottoa täynnä...kaikki menee hyvin :-) Jotenkin vaan haluisin elää taas kuten piina-aikanakin, ilman mahdollista kovaa totuutta. En halunnut testata ja nyt en halua mennä ultraan. Pinnassa ajatus, että kunnes toisin todistetaan, olen raskaana.



Hyvä osse, että pidit pääsi!! Miten sen nyt muka tietää onko hiiva vai joku muu!? Sanoiko ne mitään mistä semmoinen voi tulla? Onkohan se kuinka yleistä? Jokatapauksessa hyvä, että vaivaan saatiin oikea diagnoosi!!



Violetille onnea pikkuisen uusista hampaista :-)) Niin ne äidin pikku enkelit vaan kasvaa.