**Lokakuisten keskiviikko**

Eilen tuli lapsen synttärit juhlittua ja mukavaahan se taas oli, illalla taas ihan kuitti! Tänään aamusta tuli kaveri lapsensa kanssa leikkimään ja nyt tarttis laittaa välipalaa ja kohta uimakouluun kuskaamaan keskimmäistä. Jos käväsis sillä välin ruokaostoksilla, niin ei sitte illalla tarttis... Kumman kiireisiä nämä kotiäidin päivät! =) Hyvä näin, menee nuo raskausviikotkin suhinalla eteenpäin, kun ei kerkeä liikoja miettimään. Mies lähteekin huomenna taas työreisuun(ei vielä tällä viikolla ole ollutkaan) ja tuleepi sitten perjantai-iltana. Viikonloppuna tuleepi vielä mummoja niitä synttäreitä juhlimaan.



Synnytyksen ajaksi meille taas tulee minun äitini hoitamaan lapsia. Viimeksi tuli paripäivää ennen la:ta ja oli sitten niin kauan kuin syntyi, eli 40+3 suvaitsi poika ilmaantua. Välimatkaa kun on tuo n.200km, niin ei ihan pienellä varoitusajalla kerkeä. Mulla kans ollut aika nopeita lähtöjä nämä kaksi viimeisintä synnytystä, eli eiköhän tämäkin. Mutta jos ei mummo maisemissa, niin sitten täytyy turvautua muihin sukulaisiin tässä lähistöllä. Lapset kotona isän kanssa mun sairaalassa oloajan, eli sen muutaman päivän. Käyvät toki katsomassa joka päivä ja tulevat sitten hakemaan porukalla kotiin. Näin tehty joka kerta! =) Mies jää kahden tai kolmen viikon isyyslomalle sitten siihen heti, että saadaan arki taas mukavasti rullaamaan.



Jep, mutta nyt välipalantekoon, ennenkuin kiire yllättää!!!



Aurinkoista päivänjatkoa!



Neljäs 17+4

Aurinkoista (ja tuulista) iltapäivää!



Tiitutoo tuossa kirjoittikin just siitä mitä itse mietiskelin. Eli sykkeestä ja muutenkin että kumpi tulossa " oireiden" perusteella. Tänä aamuna oli neuvola, ja ekaa kertaa kerrottiin mulle tässä raskaudessa vauvan syke. 140 oli, mutta taisi tuhnero nukkua, kun ei liikkeitä tuntunut ja paikallaa pysyi kuuntelun ajan. En tuota poika- ja tyttösykejuttua osaa vakavasti ottaa, mutta mukavahan tuota on ajankulukseen pohtia, että kumpi mahassa kasvaa =)



Esikoista odottaessa kärsin tosi rajusta pahoinvoinnista ja pitkään. Silti paino nousi 30 kg (noloa...) Mielitekoja oli vaikka kuinka, viikon teki mieli tupla-patukoita, yhtäkkiä en voinut niitä sietää, vaan teki mieli suolakurkkuja. Seuraavaksi joinkin maitoa monta litraa päivässä, sitten tuli himo appelsiinimehuun jne. Ruokamieliteot olivat uskomattoman voimakkaita, luulin jo seonneeni =) Se viiva mahaan (linea negrako lie) ilmestyi jo aika alussa oli VAHVA ja ylsi liki rintoihin asti. Ja migreenit olivat koko raskauden ajan helvetillisiä ja tosi tosi usein. Jouduin jopa sairaalaan jossa sain morfiinia pariin otteeseen. Kohtaukset olivat tosiaan hirveitä ja kivuttomia päiviä ei ollut montaa. Ja semmoinen nolo tunnustus (en yleensä tämmöisistä puhu) että tuon raskauden aikana en kertaakaan saanut orgasmia, ei vain tullut vaikka muuten tuntui hyvälle :( Esikoinen on poika.



Seuraavassa raskaudessa en oksentanut kertaakaan, etomista oli, mutta ylös asti ei tullut. Mielitekojakaan ei juurikaan ollut, eikä myöskään migreeniä, luojan kiitos. Viiva oli, mutta haaleana, eikä vahvistunut koko raskauden aikana. Se mikä oli haaleana, oli jo ennen raskautta, esikoinen oli näet 4kk kun rupesin odottamaan taas =) Ja tuo viiva oli jäänteenä esikoisen odotuksesta. Paino ei noussut kuin 10kg, ja siitä oli nestettä niin paljon, että sairaalasta kotiutuessani painoin saman vreran kun ennen raskautta. Ja tytön kanssa kotiuduin =) Ja tuo seksi toimi tytön odotuksessa hyvin, ei ollut vaikeuksia laukeamisessa, niinkuin pojan odotuksessa.



Tässä raskaudessa on ollut pahoinvointia enemmän, kuin edellisessä, mutta ei ollenkaan samaa mittaluokkaa kuin esikoisen odotuksessa. Migreenejä pari ja nopeasti ohimeneviä ja lieviä (vähän mulle, jolla yleensä on 4 2-3vrk:n kohtausta kuussa...) Mielitekoja joitain, mutta terveellisiä. Paitsi ne Fazerin vadelmajogurttitäytteiset suklaapatukat :b Painoa tullut kohtalaisesti, paitsi tämän päivän neuvolakäynnillä vaaka näytti hurjia, kiitos turvotuksen, 3kg lisää ihan parissa päivässä. Oma moka, kun en ole muistanut juoda tarpeeksi ja liikaa tullut suolaista syötyä. Ja seksi sujuu taas hyvin.



Tytön ja pojan sykkeitä en muista mitä olivat, mutta tämä oli siis 140. Liekö tyttö- vai poikasyke, muistaako joku, miten ne meni?



Noita edellisiä raskauksia kun vertaa tähän, niin tyttö olis tulossa, itekkin ajattelin ensin tätä tyttönä, mutta nyt jotenkin ajattelen kai poikana, kun mielessäni puhuttelen vauvaa " kaveriksi" Ja pojaksi mieskin tätä arvelee. Mulle nyt on ihan sama, kumpi on, mutta mielenkiintoista on nähdä sitten syksyllä, että pitääkö aiempien raskauksien merkit paikkaansa!



Ihan vain omaa napaa tällä kertaa.. Sori..



Hinpu 19+4

Ihan alavatsalta. Kuuluuko kuvaan? Näitä on tullut eilen 2 tai 3 kertaa, ja tänään useammin, mutta ei tiheästi.



Kommenttia äkkiä! Vai onko joku kasvutuntemus, miten erottaa?



Patovahti 19+3

Oijoi, kun oon ollu tänään ahkerana! Ihan tulee ylpeä olo. Talo on siisti (kerrankin!) ja lasten kans ulkoiltu & paistettu lättyjä! Pyykkikone rullaa, sitä tarvii vielä pyärittää toinenkin kone.



Noista tyttö / poikaraskauksista. Tässä mun kokemukset (moneskohan kerta jo ;)



Esikoinen: Pahoinvointia vähän, siis lähinnä etomista alkuraskaudessa. Väsynyt olin ekat kuukaudet. Himoitsin kaikkea suolaista, saatoin syödä ihan törkeen suolasia ranskiksia esim paljaaltaan ja sipsejä yms kului. Painoa tuli 16kg. Sykkeet oli aina 120-135. Finnejä tuli ihan törkeesti, hiukset oli loistokunnossa. Itsellä oli poikaolo => POIKA



Kakkonen: Jumalaton pahoinvointi ekat 4-5kk. Väsynyt olin koko raskauden ajan. Makeaa teki mieli, mikään kunnon ruoka ei maistunut. Suklaata ja munkkeja kului kilokaupalla. PAinoa tuli 7kg (pahoinvoinnin vuoksi kai). Sykkeet oli aina yli 140. Iho oli tosi hyvässä kunnossa, hiukset rasvaset ja lähti paljon alkuraskauden aikana. Itsellä tyttöolo. => TYTTÖ



Kolmas: Ei minkaanlaista pahoinvointia tai väsymystä alussa. Ainoa raskausoire oli kuukautisten poisjäänti ja kipeät rinnat. Seuraava olikin sitten liikkeet. Todella helppo raskaus ekat 30 vkoa (jonka jälkeen oli todella v**maiset liitoskivut..). Kaikki ruoka maistui, mutta erityisesti oli makean himo. Painoa tuli 16kg. Sykkeet yli 140. Iho hyvä, hiukset kauheat. Itsellä poikaolo => TYTTÖ



Ja nyt siis ei ollut pahoinvointia, tai ihan pientä aamuetomista, mutta vain kerran olen oksentanut. Väsynyt olin aluksi, olisin voinut vaan nukkua. Aika paljon on muistuttanut edellistä raskautta, paitsi että nyt on finnejä pukannut ihan hirvee määrä. Kaikki ruoka maistuu, mutta makeaa tekee erityisesti mieli. Sykkketki on ollu 150 luokkaa ja itsellä on vahvasti tyttöolo. Rakenneultra 5.6. ja siellä sitten selvinnee... :)



TYÖSTÄ: Tosi veemäistä käytöstä tuommonen syyllistäminen pomolta! Ihan oikein jäädä sairaslomalle, jos ei jaksa. Itse olen kotiäitinä, eli ei tuommosia ongelmia.



Seksistä: (heh, taas). Meillä on alkanut nyt sujua paremmin. Viime viikonloppuna käytiin erittäin hyvä keskustelu asiasta miehen kans ja hän oli tosi ymmärtäväinen (varmaan ekaa kertaa elämässään tässä asiassa). Sovittiin, että minä teen aloitteen, jos haluttaa (koska mies on jokatapauksessa aina valmis ;). Ja kumma kyllä, nyt itselläkin tuntuu himot hyrräävän paremmin.



Muuttuneesta ulkomuodosta: Minulla on lähes jatkuva kriisi omasta ulkonäöstä, tai tarkemminki vaan tuosta ylipainosta. Se kyllä heijastuu aika usein myös noihin sänkyhommiin. Mies on tässä suhteessa ihana, se aina jaksaa kehua minua ja etsii minusta niitä parhaita puolia jne jne. Seksikkäänä pitä joka hetki, vaikka tosiaan itse en ikinä tunne niin. Me ollaan oltu yhdessä yli 9v ja sinä aikana olen painanut kaikenlaista 57kg ja 96kg väliltä :O Ja ikinä ei oo mies huomutellu, päin vastoin kannustanut minua hyväksymään itseni. Kahteen kertaan olen saanut mukavasti laihdutettua (kumpiki kerta tyssäsi raskauden alkamiseen) ja se on aina tehnyt nannaa itsetunnolle. Raskauden loppupuolella mies on tosi paljon aina ihaillu minun mahaa, silitellyt ja muutenki pitänyt minua kauniina. Hassua, kun itse sitä tosiaan tuntee ittensä vaan jokapaikasta venähtäneeksi norsuksi!



Oho, tulipa taas tekstiä.. vielä ISYYSLOMASTA. Joku kirjoitti, että mies ei ehkä saa lomaa, kun ei oo vakityöpaikka. Mun mielestä isyyslomaan on oikeutettu jokainen tuore isä työsuhteen muodosta / kestosta riippumatta! Meillä mies pitänee isyyslomaa heti synnytyksestä alkaen 2 vkoa ja sitten ehkä viikon joskus myöhemmin, kun vauva on isompi (jotta voidaan vaikka tehdä joku pieni lomamatka tms).



Mutta, nyt tuli tekstiä ihan tuhottomasti. Lätyn paistoon siis poistun, NAM



Mianni (yhä 17+4)

Piti laittaa loppuun, että lätyn syöntiin eikä paistoon :D



Ja se vielä unohtu tuosta raskausoirehommasta, että mulla ei oo kertaakaan tullu sitä viivaa mahaan. Ja pojan liikkeet oli aina semmosia napakoita potkuja, kun taas tytön on mahassa vaan " myllänneet" , pyllyllä työntäneet kumpua millon mihinki jms.



NYT niitä lättyjä syömään :)

No jopa oli pinoa kertynyt... ja aika pitkiä juttuja oli :)



Nopeasti vaan kommentoin muutamaa asiaa.



Patovahti: Kuulostaa kasvukivuilta ja aika normaalilta kohdunsupistelulta. Mutta jos sua vaivaa asia tai oikeesti sattuu tosi kovaa, niin kannattaa ehdottamasti soittaa päivystykseen. Saa sitten itsellensä paremmin mielen rauhan :)



Jeni: Meillä neljä vuotisa tyttö ja kuuminta tällä hetkellä lelurintamalla esim. winks nuket ja kaikki keijukais barbi systeemit. Tohon poika juttuun en kauheesti osaa kommentoida. Ite ostin 3 vuotiaalle pojalle just monster auton (aika kuuma nimi...) mutta en tiedä onko 2 vuotias liian pieni tollaisille...



Sitten vielä tuosta lasten hoitopaikasta sairaalaolo ailana. Meillä esikoinen oli 1v,9kk kun kuopus syntyi. Synnytyksen ajan oli mummulassa. Sitten isä meni hakemaan tyttöä ja tulivat yhdessä sairaalaan katsomaan meitä. Ja seuraavana päivänä myös tulivat katsomaan ja sitä seuraavana hakivat meidät kotiin. Samoilla linjoilla mennään varmaan nytkin. Isä lasten kanssa kotona ja äiti niin kauan sairaalassa kuin tarve. Käyvät sitten mua ja vauvaa katsomassa päivisin.



Tällä kertaa ei mitää ihmeellisempää. Masussa ollu vähän hiljasempaa tänään. Huomenna neuvola ja mullakin 5 yötä ultraan!

Huomiseen!!



Mamseli rv 18+3

Patovahti! Mulla oli tollanen tosiaan eilen. Supistuksia voi tässä kohtaa tulla, mutta pitäisi kai kestää vain hetken ja olla kivuttomia. mulla kanssa oikein sattui alavatsaan, niin, ettei päässyt istumaankaan kunnolla ja kesti 10-15 min. Neuvolassa sanottiin, että todennäköisesti johtuu vatsalihasten tai jonkinlaisten kiinnikkeiden venymisestä, aiheuttaen sitä kipua. Mut tietty vaikea sanoa, onko se sulla sellaista.. Soittele neuvolaan varmuudeksi ja lepäile, antavat sulle varmaan saikkua jos oot töissä. Pitänee lepäillä sitten vaan!



Muista supistuksista mulla ei ole kokemusta, kun ekaa odotan. Ollaan muuten aika samoissa viikoissa ja päivissä, mulla 19+2.

Koitahan jaksella!

Tulin hehkuttamaan, että eilen laitoin ekaa kertaa äitiyshousut päälle. Veljen vaimokkeelta käytettynä saadut farkkucaprit oli kyseessä. Vähän ne kyllä valuivat alaspäin sukkahousujen päällä, sain nostella päivän mittaan, ja se resoriosuus ylettyi kainaloihin asti, mutta mitäpä tuosta :) Ei ainakaan kiristänyt mistään. Tänään olinkin verkkareilla töissä ja taidan olla loppukevään, jos ei hamekelejä tule. Nuo capritkin ehkä toimii ilman liukkaita sukkahousuja, kun vaan tulisi tarpeeksi lämmin!



Mulla on neuvola ensi viikolla ja rakenneultra 6.6. Mitään liikkeitä en ole edelleenkään tuntenut.



Toivottavasti saatte työasianne järjestymään. Minä kuulen viime viikkoisen haastattelun tuloksen toivottavasti huomenna tai perjantaina. Jännityksellä odottelen. Töitä on jäljellä enää 11 päivää ennen kesälomaa, jippii!



Mun ei onneksi tarvi synnytyksen yhteydessä miettiä kuin koiran hoito, ja sekin varmaan järjestyy suht helposti.



Minea rv 17+2

Olenpas mä aktiivinen tänään!



Halusin vaan sanoa, että kiitos kaikille, kun olitte niin empaattisia mun työstressissä! On iso merkitys, kun muut samassa tilanteessa olevat ymmärtää!



Muutenkin tää on kauhean kiva porukka, tämä lokamasut! Saa kirjoittaa syvimpiä tuntojaan ja muut ei tuomitse. Niin, että kiitos vaan kaikille! Jatketaan samaan malliin!



terveisin yökukkuja Alisa

Vaikka on vuorokausi vaihtunut :)



Piti vaan nopeasti vielä kirjautua sanomaan, että toivottavasti kukaan ei ottanut nokkiinsa tuosta mun sairaala-skenaariosta - tarkoitin nimenomaan, että musta henkkoht tuntuu tosi kurjalta että meidän silloin-1v7kk pitäisi lähettää kotiin. Ei ollut tarkoitus ketään muuta tuomita :)



Enemmän se varmasti liittyy mun äidintunteisiin ja pelkoon että itselle tuollanen " valinta" olisi aivan kamala, mutta myös kaiken ammatillisen tietämyksen mukaan tilanne on pienelle lapselle hyvin hämmentävä (olen siis psykologian opiskelija loppuvaiheessa). Siksi mieluummin sijoitan sen tilanteen tuttuun kotiympäristöön, jos sellasen mahdollisuuden saan - ainahan voi tulla eteen vaikka sektio tai lapsen keltaisuutta, jolloin sairaalareissu pitenee.



Ja meillähän tuohon liittyi tosiaan myös se, että mies olisi sairaalassa ja lapsi lähtisi mummon kanssa pois. Reaalitilanteessa (esim. juurikin sairaalareissun pitkittyessä tai jos mummo ei jostain syystä voisi hoitaa esikoista) varmasti kuitenkin tehtäisiin niin että jäisin kaksin vauvan kanssa koska esikoiselle se olisi nimenomaan helpompi. Mutta nyt ideaalina on ollut tuo että sairaalavisiitti olisi mahdollisimman lyhkäinen ja olisimme siellä miehen kanssa molemmat koko ajan!



Nyt taidan mennä nukkumaan. Futismatsiahan piti katsoa tietysti :)



Coe