Lapset vuoro viikoin. Kuinka paljon olette yhteydessä toiseen vanhempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes päivittäin vaihdetaan kuulumiset.

Mitä ihmeen kuulumisia ihmisellä voi päivittäin olla??

Ei mitään, ellei ole jotain vakavaa sairautta. Tekosyy.

Ei kuulumisten vaihtoon mitään syytä tarvita ei teko eikä muutakaan.

Kysytkö myös joka päivä kuulumiset äidiltäsi, isältäsi, veljeltäsi, isoäidiltäsi ja parhaimmalta kaveriltasi?

Jos, niin ymmärrän.

Jos et, niin en ymmärrä. Eksä ei voi olla sen tärkeämpi ihminen kuin aiemmin mainitut.

Isoäiti on täkkähetkellä arkussa joten en kysele kuulumisia päivittäin. Isä kävi juuri äsken ja äidin kanssa olin yhteydessä viimeksi eilen.

Exn kanssa kuulumisia vaihdetaan lähinnä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös, miten eronneella ihmisellä voi olla päivittäinen tarve vaihtaa kuulumisia exänsä kanssa. Lapset ovat vain tekosyy. Oikea syy löytyy ihmisestä itsestään, joka ei kykene eroamaan.

Erosta huolimatta olemme toistemme kanssa tekemisissä.

Jos tulette toistenne kanssa noin hyvin toimeen, niin miks h**ssä rikoit lapsesi perheen?

Parishde ei toimi vaikka ystävyys ja yhteinen vanhemmuus toimisikin. Pettäminen jota en pystynyt parisuhteessa hyväksymään.

Osoitat hyväksyntäsi eksälle kohtelemalla häntä läheisenä.

En tarkoita, että ilkeä pitäisi olla. Mutta miehet tulkitsee läheisyyden hyväksynnäksi.

Toki hyväksyn hänet ihmisenä ja lasteni vanhempana mutta en enää puolusona.

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pienempiä niin kyllä me melkein joka päivä varmaan joku viesti vaihdettiin ja monesti soiteltiin lasten kanssa mutta koska heillä ei ollut puhelimia niin soitettiin tietysti sen toisen vanhemman puhelimeen. En mä tiedä oliko aina varsinaisesti asiaa mutta itse olin äiti kyllä myös ne viikot kun lapset oli isällään joten halusin kuulla lasten päivästä ihan niinkuin silloin kun lapset olivat minun luonani. Yleisimmin kysyin varmaan vaan viestillä että menikö lapsilla päivä hyvin ja isä vastasi mitä milloinkin. Sitten kun lapset kasvoi niin viestittelin lähinnä heidän kanssaan ja yhteydenpito exän kanssa väheni, kyllä me silti joka viikko vaihdeltiin kuulumiset koska ei lapsilta aina kuule kaikkea. 

Musta enemmän outoa on sellainen ajattelu että vanhempaa ei saisi joka päivä kiinnostaa lapsen elämä vaan koska ei ole oma vuoro. 

Minä taas ajattelen, että vain kontrollifriikki haluaa koko ajan tietää. Ei minulla ollut tarvetta tietää lapsistani viikon aikana. Luotin eksään sen verran, että hän kyllä kertoo, jos on jotain kerrottavaa.

Lähes päivittäin. Juttelen myös hyvän ystäväni kanssa joka päivä, usein ilalla keitän kuoin teetä ja soittelen..

Ex saattaa itse soittaa jos minusta ei kuulu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes päivittäin vaihdetaan kuulumiset.

Mitä ihmeen kuulumisia ihmisellä voi päivittäin olla??

Ei mitään, ellei ole jotain vakavaa sairautta. Tekosyy.

Ei kuulumisten vaihtoon mitään syytä tarvita ei teko eikä muutakaan.

Onneksi et ole tuttavani. Minä en ainakaan jaksa puhua peetä joka päivä. Eikä minulle tapahdu jok päivä mitään kuulumisen arvoista, enkä usko, että sinullekaan tapahtuu, ellet elä harvinaisen vaarallista elämää.

Mutta tiedätkös että lapsen elämässä varmaan tapahtuu ihan joka päivä asioita joista hän haluaisi kertoa molemmille vanhemmilleen. Toki se on kauhistuttavaa että joku tekisi jotain ihan vaan koska niin on lapselle kivempi.. 

Jos lapsi osaa kertoa, pystyy hän kertomaan asian myös puhelimessa suoraan, tietoa ei tarvitse kierrättää vanhemman kautta. Jos lapsi ei osaa kertoa, on hän liian pieni ollakseen vuoroviikkolapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ollessa pienempiä niin kyllä me melkein joka päivä varmaan joku viesti vaihdettiin ja monesti soiteltiin lasten kanssa mutta koska heillä ei ollut puhelimia niin soitettiin tietysti sen toisen vanhemman puhelimeen. En mä tiedä oliko aina varsinaisesti asiaa mutta itse olin äiti kyllä myös ne viikot kun lapset oli isällään joten halusin kuulla lasten päivästä ihan niinkuin silloin kun lapset olivat minun luonani. Yleisimmin kysyin varmaan vaan viestillä että menikö lapsilla päivä hyvin ja isä vastasi mitä milloinkin. Sitten kun lapset kasvoi niin viestittelin lähinnä heidän kanssaan ja yhteydenpito exän kanssa väheni, kyllä me silti joka viikko vaihdeltiin kuulumiset koska ei lapsilta aina kuule kaikkea. 

Musta enemmän outoa on sellainen ajattelu että vanhempaa ei saisi joka päivä kiinnostaa lapsen elämä vaan koska ei ole oma vuoro. 

Minä taas ajattelen, että vain kontrollifriikki haluaa koko ajan tietää. Ei minulla ollut tarvetta tietää lapsistani viikon aikana. Luotin eksään sen verran, että hän kyllä kertoo, jos on jotain kerrottavaa.

En mä ajatellut lainkaan että siinä oli kyse minusta tai minun tarpeesta tietää vaan lasten tarpeesta kertoa. Herranjestas ei lapset toimi siten että sillä on vaan se yksi vanhempi kenen luokse satutaan milloinkin asuttamaan, jos on läheinen suhde molempiin vanhempiin niin kyllä sitä kaipaa ihan joka viikko. 

Joka päivä, lapset pieniä vielä, ja meillä exän kanssa paremmat välit nyt näin ystävinä kuin mitä kun olimme yhdessä.

Tänäänkin kävin auttaan häntä remontissa. Ihanaa kun ei tarvi tapella vaan voidaan puhua mistä vain. Suurimmaksi osaksi lasten juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes päivittäin vaihdetaan kuulumiset.

Mitä ihmeen kuulumisia ihmisellä voi päivittäin olla??

Ei mitään, ellei ole jotain vakavaa sairautta. Tekosyy.

Ei kuulumisten vaihtoon mitään syytä tarvita ei teko eikä muutakaan.

Onneksi et ole tuttavani. Minä en ainakaan jaksa puhua peetä joka päivä. Eikä minulle tapahdu jok päivä mitään kuulumisen arvoista, enkä usko, että sinullekaan tapahtuu, ellet elä harvinaisen vaarallista elämää.

Mutta tiedätkös että lapsen elämässä varmaan tapahtuu ihan joka päivä asioita joista hän haluaisi kertoa molemmille vanhemmilleen. Toki se on kauhistuttavaa että joku tekisi jotain ihan vaan koska niin on lapselle kivempi.. 

Jos lapsi osaa kertoa, pystyy hän kertomaan asian myös puhelimessa suoraan, tietoa ei tarvitse kierrättää vanhemman kautta. Jos lapsi ei osaa kertoa, on hän liian pieni ollakseen vuoroviikkolapsi.

Niin, soitin exälle, sanoin moi ja kysyin mitä kuuluu, sitten kysyin onko lapset sisällä ja juttelin heidän kanssaan. Tai laitoin exälle viestin että ehdittekö soittamaan vielä kuuden jälkeen kun en ole kotona sitä ennen. 

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Minulle on vaikeaa ymmärtää, että voi olla hyvät välit. Olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Toki kenenkään ei tarvitse saada kokea pahoinpitelyä tai mitään huonoa kohtelua, mutta pikkusyistä ei saisi erota. Jos on ongelmia, niihin pitää hakea apua.

Siksi, jos suhteessa on ollut pahoinpitelyä toisen ihmisen puolelta, niin suhde on ollut niin huono, ettei kommunikaatiosta tule mitään, ei edes terapia auta. Silloin ei myöskään kommunikaatio toimi eronkaan jälkeen.

Been there.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Minun mielestäni asialliset välit eivät tarkoita samaa kuin päivittäinen yhteydenpito. Se on ihan ok, että jutellaan viikon päästä lasten asiat, kun on vaihto. Muuta ei tarvita asiallisiin ja hyviin välehin.

Harvapa exän kanssa omia kuulumisia vaihtaa päivittäin, mutta lasten asioista voi joutua viestittelemään useinkin.

Onko ap viestittely omien kuulumisten vaihtoa vai lasten asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Minulle on vaikeaa ymmärtää, että voi olla hyvät välit. Olen ehdottomasti avioeroja vastaan, jos perheessä on lapsia. Toki kenenkään ei tarvitse saada kokea pahoinpitelyä tai mitään huonoa kohtelua, mutta pikkusyistä ei saisi erota. Jos on ongelmia, niihin pitää hakea apua.

Siksi, jos suhteessa on ollut pahoinpitelyä toisen ihmisen puolelta, niin suhde on ollut niin huono, ettei kommunikaatiosta tule mitään, ei edes terapia auta. Silloin ei myöskään kommunikaatio toimi eronkaan jälkeen.

Been there.

Oletko itse eronnut pikkusyystä, kun olet niin eroja vastaan? Itse erosin, koska mies luisti lasten- ja kodinhoidosta ja sen lisäksi petti, kun taas minä olin 24/7 töissä tai lasten kanssa kotona.

Kävimme parisuhdeterapiassa, mutta sekään ei auttanut.

Eron jälkeen siirryimme hiljalleen vuoroviikkosysteemiin. En ihmeemmin pidä eksästäni ihmeemmin, mutta pystyn viettämään hänen kanssaan aikaa mm. lasten peleissä, koska enää en ole hänen ilmainen piikansa, lastenhoitajansa ja rahoittajansa.

Mitä hyvää katkeruus ja vuosien vihanpito toisi lasteni elämään?

Lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. Silti olemme joka päivä tekemisissä. Yleensä aamupalla, päiväunien jälkeen ja iltapallalla. Whatsupp-videopuhelun välityksellä. Ei siinä ole muuta ihmeellistä taustalla, kuin haluamme pitää paljon yhteyttä, ettei lapsella unohdu isä mielestään. Ja se on toiminut todella hyvin, lapsi ei ole oireillut pientä ikävää lukuunottamatta vaihtoja.

Mun mielestä on todella hienoa ja lapselle tärkeää huomata, että hänellä on välittävät ja asialliset vanhemmat, jotka kykenevät kommunikoimaan keskenään. Eron syynä meillä oli parisuhteen toimimattomuus ja toisen sairaus, nyt ei ole sellaisia paineita, joten tietenkin voi pysyä normaalissa puheväleissä toisen kanssa. Kyllä mä voisin ihan hyvin elää ilmankin, ei se ole siitä kyse. Lasta en kuitenkaan halua eristää isästään ja näin ollen vaikeuttaa viikonloppuja. Ei se tee meistä pahoja ihmisiä toisillemme, vaikka emme soveltuneet toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Harvapa exän kanssa omia kuulumisia vaihtaa päivittäin, mutta lasten asioista voi joutua viestittelemään useinkin.

Onko ap viestittely omien kuulumisten vaihtoa vai lasten asioista?

Mitä lasten asioita sinulla on päivittäin?

Ei meillä mitään ole. Rutiinit hoidetaan ilmoittamatta. Muutokset - eli ne ”asiat” - ovat harvinaisempia. Ei vanhempainiltoja ole kuin kerran kaksi vuodessa.

Meillä myös se vanhempi, jolla lapsi on, hoitaa sille viikolle osuvat lasten asiat, esim. Hammaslääkäriin viemisen.

Luulen, että nämä ovat pääosin äitejä, jotka kirjoittelevat isälle niitä viestejä lapsista päivittäin.

Tyyliin " Muistathan pakata Jessicalle ne vaaleanpunaiset hanskat reppuun, kun se tykkää niistä niin kovin" tai " Huomenna on ne Nikon jalkapalloharkat. Kai muistat, että ne on nyt siellä toisessa hallissa kuin viimeksi. "

Eli luullaan, ettei isät osaa hoitaa yhtä hyvin hommia kuin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Minun mielestäni asialliset välit eivät tarkoita samaa kuin päivittäinen yhteydenpito. Se on ihan ok, että jutellaan viikon päästä lasten asiat, kun on vaihto. Muuta ei tarvita asiallisiin ja hyviin välehin.

Jos joku on yhteydessä päivittäin kertooko se sinusta asiattomista väleistä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu. Silti olemme joka päivä tekemisissä. Yleensä aamupalla, päiväunien jälkeen ja iltapallalla. Whatsupp-videopuhelun välityksellä. Ei siinä ole muuta ihmeellistä taustalla, kuin haluamme pitää paljon yhteyttä, ettei lapsella unohdu isä mielestään. Ja se on toiminut todella hyvin, lapsi ei ole oireillut pientä ikävää lukuunottamatta vaihtoja.

Mun mielestä on todella hienoa ja lapselle tärkeää huomata, että hänellä on välittävät ja asialliset vanhemmat, jotka kykenevät kommunikoimaan keskenään. Eron syynä meillä oli parisuhteen toimimattomuus ja toisen sairaus, nyt ei ole sellaisia paineita, joten tietenkin voi pysyä normaalissa puheväleissä toisen kanssa. Kyllä mä voisin ihan hyvin elää ilmankin, ei se ole siitä kyse. Lasta en kuitenkaan halua eristää isästään ja näin ollen vaikeuttaa viikonloppuja. Ei se tee meistä pahoja ihmisiä toisillemme, vaikka emme soveltuneet toisillemme.

Mitä oli teidän ”parisuhteen toimimattomuus”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvapa exän kanssa omia kuulumisia vaihtaa päivittäin, mutta lasten asioista voi joutua viestittelemään useinkin.

Onko ap viestittely omien kuulumisten vaihtoa vai lasten asioista?

Mitä lasten asioita sinulla on päivittäin?

Ei meillä mitään ole. Rutiinit hoidetaan ilmoittamatta. Muutokset - eli ne ”asiat” - ovat harvinaisempia. Ei vanhempainiltoja ole kuin kerran kaksi vuodessa.

Meillä myös se vanhempi, jolla lapsi on, hoitaa sille viikolle osuvat lasten asiat, esim. Hammaslääkäriin viemisen.

No meillä tyypillisiä ovat ex-miehen vuorotöihin ja mun työmatkoihin liittyvät muutokset aikatauluihin, lasten harrastuksiin ja välineisiin liittyvät asiat (pelit menee lapsilla usein päällekkäin), flunssakaudella lasten sairastelut yms.

Ei tosiaankaan mitään hupiläppää exän kanssa tai ex-miehen ohjeistamista lapsen pukemisessa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin on vaikeaa ymmärtää se että eron jälkeenkin myös aikuiset voivat olla keskenään hyvissä väleissä ja olla aidosti kiinnostuneita siitä mitä lasten toiselle vanhemmalle kuuluu. Helpottaa huomattavasti tulevaa elämää jos kumppanin kanssa on asialliset välit.

Minun mielestäni asialliset välit eivät tarkoita samaa kuin päivittäinen yhteydenpito. Se on ihan ok, että jutellaan viikon päästä lasten asiat, kun on vaihto. Muuta ei tarvita asiallisiin ja hyviin välehin.

Jos joku on yhteydessä päivittäin kertooko se sinusta asiattomista väleistä?

Ei vaan ne kertovat siitä, että ero ei ole onnistunut. Ollaan yhteydessä enemmän kuin on oikea tarve. Sitten kun jommallakummalla vanhemmalle tulee uusi nainen/mies mukaan, katkeroidutaan ja aletaan yrittää vesittää toisen suhdetta, koska ei ole saatu oikeaa eroa aikaan.