Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei toimittajat, kuinka yleistä on
10.02.2019 |
...että toimittaja keksisi lehtijuttuunsa haastateltavia? Näitähän on tullut maailmalla viime aikoina esiin, mutta mietin nyt pienempiä lehtiä ja juttuja. Jos vaikka Perä-Hikiän Sanomat kirjoittaa jutun alueen työttömyydestä ja siinä haastatellaan "Tarjaa" ja "Sannaa" jotka eivät halua oikeita nimiään lehteen, eihän sitä päätoimittajakaan voi mitenkään tarkastaa onko tällaisia ihmisiä todella haastateltu? Tai onko toimittaja viilannut kommenteista vähän raflaavampia?
Jos siis olet toimittaja tai tunnet läheisesti toimittajia, tapahtuuko tätä? Toimittaja haluaa jutusta revittelevämmän ja keksii itse haastateltavat tai lisäilee niitä?
Kommentit (19)
Toimittjan jutut lukee ja osin editoi joku muukin, yleensä toimitusihteeri tai tuottja. Yleensä jo ennen jutun tekoa keskustellaan tarkoin esimiehen kanssa, ja mietitään aiheen lisäksi toteutus, näkökulma yms. He näkevät kyllä myös oikeat nimet. Ainakin ns. luotettavissa lehdisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että haastattelut ovat tosia, jos ne ovat tyyliin Markku, 55, narsisti. Mikäpä estäisi keksimästä omasta päästään.
Nimettömänä esiintyvien henkilöiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. On Suomessakin ollut tapauksia, joissa toimittaja on jäänyt kiinni huijaamisesta.
Silloin toimituksen sisällä on tiukennettu käytäntöjä ja nimettömänä esiintyvän henkilöllisyyden pitää olla myös muun kuin jutun kirjoittaneen tiedossa.
Ei se ainakaan yleistä ole. Olen opiskellut tiedotusoppia Tampereella ja tunnen siten todella paljon toimittajia eri puolilla maata, ollut itsekin alalla jo yli 30 vuotta, mutten ole ainakaan koskaan kuullut tuollaisesta. Joo, eihän sillä tietysti kehuskella, mutta olisi niitä jäänyt jo kiinnikin aika monta, jos tuo olisi yleistä.
Suomessa en muista yhdenkään toimittajan narahtaneen keksityistä haastatteluista.
Yleensä haastateltavat esiintyvät omilla nimillään, ja kasvoillaankin. Sitä paitsi pomokin jo alkaisi ihmetellä, jos joku toimittaja jatkuvasti tekisi juttuja toimiksesta poistumatta... kuten kakkonen sen sanoi, tekoprosessi on toimituksen esimiesten tiedossa hyvin, koska tekoon resursoidaan aikaa ja käytetään mm. kuvaajaa. Ihan pienissä lätyissä toimittajat kuvaavat itse, mutta sekin herättäisi siis ihmetystä, jos toimittaja ei käy missään ja jutuissa on aina "teemakuva" eli ei tunnistettavaa henkilöä kuvassa.
Melkeinpä sanpoisin, että haastateltavien keskiminen on niin riskialtista, että helpommalla pääsee, kun haastattelee oikeita ihmisiä. Ei ihmisiä nyt NIIN vaikea ole jututtaa, ainakaan tuollaisista arkisista asioista kuin työttömyydestä. Sen kun soittaa vaan paikalliseen työttömien yhdistykseen, sen kautta löytää helposti ihmisiä. Tai käväisee työkkärissä ja jututtaa jonottajia. Osa voi ehkä haluta olla nimettömänä, mutta tuskin kaikki, koska aihe ei sinänsä ole häpeällinen.
Vierailija kirjoitti:
Nimettömänä esiintyvien henkilöiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. On Suomessakin ollut tapauksia, joissa toimittaja on jäänyt kiinni huijaamisesta.
Silloin toimituksen sisällä on tiukennettu käytäntöjä ja nimettömänä esiintyvän henkilöllisyyden pitää olla myös muun kuin jutun kirjoittaneen tiedossa.
Onko? Esimerkki huijauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimettömänä esiintyvien henkilöiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. On Suomessakin ollut tapauksia, joissa toimittaja on jäänyt kiinni huijaamisesta.
Silloin toimituksen sisällä on tiukennettu käytäntöjä ja nimettömänä esiintyvän henkilöllisyyden pitää olla myös muun kuin jutun kirjoittaneen tiedossa.
Onko? Esimerkki huijauksista?
Muutama vuosi sitten Hesarissa julkaistussa jutussa oli käännetty muistaakseni englanninkieliseltä verkkosivustolta nimettömiä haastatteluja mukamas toimittajan omina. Lukija huomasi, ettei kaikki ollut kohdallaan ja tarkkasilmäiset löysivät alkuperäisen jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimettömänä esiintyvien henkilöiden henkilöllisyys on toimituksen tiedossa. On Suomessakin ollut tapauksia, joissa toimittaja on jäänyt kiinni huijaamisesta.
Silloin toimituksen sisällä on tiukennettu käytäntöjä ja nimettömänä esiintyvän henkilöllisyyden pitää olla myös muun kuin jutun kirjoittaneen tiedossa.
Onko? Esimerkki huijauksista?
Muutama vuosi sitten Hesarissa julkaistussa jutussa oli käännetty muistaakseni englanninkieliseltä verkkosivustolta nimettömiä haastatteluja mukamas toimittajan omina. Lukija huomasi, ettei kaikki ollut kohdallaan ja tarkkasilmäiset löysivät alkuperäisen jutun.
Puhut tästä: https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/katleena-kyykytti-hesarin-2-130…
Yksi siis löytyi. Media julkaisee joka päivä varmaan satoja juttuja. Todella vähän on siis tuollaisia keksittyjä, kun yksi on vuosikausiin löytynyt.
Mutta joo, onhan se periaatteessa mahdollista. Meillä esimerkiksi Ylellä pitää hakea esimiehen lupa, jos joku esiintyy jutussa nimettömänä tai keksityllä nimellä. Eli tuo pitää perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs naistenlehtien jutut "aroista aiheista"? "Halut katosivat, kun mies lihoi". "Minna" kertoo, että lihominen tapahtui huomaamatta. --- "Kaisa" ajautui 30-vuotisen liiton aikana pettämään puolisoaan.
Jotenkin en jaksaisi uskoa, että toimittaja on vaivautunut etsimään kasan naisia puhumaan asiasta nimettöminä.
En usko minäkään sitä mitenkään yleiseksi. Toimittajista vain pieni osa työskentelee yksin, ja työyhteisössä toimiessa työtoverit ja pomot huomaisivat aika pian, jos joku keksii haastatteluja omasta päästään.
Sitä paitsi kuten joku jo sanoikin, työttömyyden kaltaisista aiheista on helppo löytää haastateltavia. Sellaisten etsiminen on osa perusammattitaitoa, ei mikään iso juttu ollenkaan.
Tutkiva journalismi on eri asia, mutta sitä ei pienissä tiedotusvälineissä juurikaan harrasteta ja isoissa siihen panostetaan aikaa ja resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi ihan oma asiansahan on, jos tehdään juttu ulkomaisesta aiheesta. Esim. Hesariin oli vastikään haastateltu Nauru-saaren asukkaita. Kuka ikinä tietäisi, jos toimittaja olisi pikkasen muokkaillut haastateltavien sanomisia?
Olen toimittaja ja kirjoittanut useita juttuja, joissa haastateltava ei halua asian arkaluontoisuuden takia esiintyä omalla nimellään. Ei ole koskaan tullut mieleenkään keksiä mitään omasta päästäni (lähetän jutun vielä haastateltavalle tarkistettavaksi ennen julkaisua, jotta faktat ovat varmasti oikein), enkä ole koskaan törmännyt moiseen kenenkään muun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs naistenlehtien jutut "aroista aiheista"? "Halut katosivat, kun mies lihoi". "Minna" kertoo, että lihominen tapahtui huomaamatta. --- "Kaisa" ajautui 30-vuotisen liiton aikana pettämään puolisoaan.
Jotenkin en jaksaisi uskoa, että toimittaja on vaivautunut etsimään kasan naisia puhumaan asiasta nimettöminä.
Kyllä noita etsitään, osa netistä ja osa toimittajan tuttavapiiristä. Verkostoituminen on osa naistenlehtien toimittajien ammattia!
Mieheni oli toistakymmentä vuotta toimittajana yhdessä isoimmista naistenlehdistä, joten tästä on kotona juteltu....
On aivan ymmärrettävää, ettei niissä esiinnytä omalla nimellä, harva kaiketi haluaisi puhua julkisuudessa omalla naamallana ja nimellään vaikkapa seksielämästään.
Journalismin ammattietiikkaa on, että asioita ei keksitä omasta päästä. Tässä suhteessa aikakauslehdet eivät poikkea uutismediasta, sielläkään ei työyhteisö katsoisi hyvällä haastattelujen keksimistä.
5
Vierailija kirjoitti:
Puhut tästä: https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/katleena-kyykytti-hesarin-2-130…
Yksi siis löytyi. Media julkaisee joka päivä varmaan satoja juttuja. Todella vähän on siis tuollaisia keksittyjä, kun yksi on vuosikausiin löytynyt.
Mutta joo, onhan se periaatteessa mahdollista. Meillä esimerkiksi Ylellä pitää hakea esimiehen lupa, jos joku esiintyy jutussa nimettömänä tai keksityllä nimellä. Eli tuo pitää perustella.
Tuossa jutussa sanotaan:
"Kortesuo väittää, että myös Suomessa media lipsuu moraalistaan, eivätkä huijaukset ole välttämättä yksittäistapauksia.
– Kyllä niitä on. On niin älyttömän helppoa nykyään kopioida tekstiä netistä tai keksiä päästään Anna, Sanna ja Timo sanomaan jotain juttuun sopivaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttuja ei välttämättä keksitä omasta päästä mutta joskus toivoisi että toimitus penkoiksi taustoja vähän enemmän mitä haastateltava kertoo toteama. Se voi olla osatotuus tai ei totta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut tästä: https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/katleena-kyykytti-hesarin-2-130…
Yksi siis löytyi. Media julkaisee joka päivä varmaan satoja juttuja. Todella vähän on siis tuollaisia keksittyjä, kun yksi on vuosikausiin löytynyt.
Mutta joo, onhan se periaatteessa mahdollista. Meillä esimerkiksi Ylellä pitää hakea esimiehen lupa, jos joku esiintyy jutussa nimettömänä tai keksityllä nimellä. Eli tuo pitää perustella.
Tuossa jutussa sanotaan:
"Kortesuo väittää, että myös Suomessa media lipsuu moraalistaan, eivätkä huijaukset ole välttämättä yksittäistapauksia.
– Kyllä niitä on. On niin älyttömän helppoa nykyään kopioida tekstiä netistä tai keksiä päästään Anna, Sanna ja Timo sanomaan jotain juttuun sopivaa."
Niin, se on Kortesuon mutumielipide. Paino sanalla "välttämättä".
Minä taas väitän, että huijaaminen ei ole yleistä, vaan päinvastoin hyvinkin harvinaista. Yksi ainoa julki tullut tapaus.
Enkeli-Elisa oli, mutta sekin oli KIRJAILIJA Vettenterän keksimä stoori, jonka media itse nimenomana penkoi esille ja paljasti.
Itse asiassa on aika hämmästyttävää, että journalismia tehdään niin korkealla moraalilla, kun millä tahanaa muulla alalla on huijareita ja omaa hyötyä tavoittelevia paljon enemmän. Ei sellaista alaa olekaan, jolla ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ihan oma asiansahan on, jos tehdään juttu ulkomaisesta aiheesta. Esim. Hesariin oli vastikään haastateltu Nauru-saaren asukkaita. Kuka ikinä tietäisi, jos toimittaja olisi pikkasen muokkaillut haastateltavien sanomisia?
Pikkuista muokkailua tuskin muut kuin toimittaja Sami Sillanpää itse. Hänen ammattimoraalinsa ei siihen taipuisi.
Monella keikalla on mukana kuvaaja, Sami taisi Naurulla kuvata itse, se säästää kuluja todella paljon. Yhteystoimittaja - joka siis kääntää ja järjestää tapamisia - hänellä varmaan siellä oli, ja hän olisi huomannut, jos toimittaja keksii omasta päästään haastateltavia.
Kannattaa muuten lukea se Samin erinomainen juttu. Siellä on nimillään ja naamallaan kaikki tärkeimmät haastateltavat.
https://dynamic.hs.fi/2018/naurusaari/index.html
Minusta olennaisempaa on miettiä, miksi joku viitsisi tuollaista pikkuhuijausta tehdä. Sillä ei saavuta mitään, haastateltavia löytää joka tapauksessa melko helposti ja totuus on yleensä parempi kuin mihin toimittaja omasta päästään keksimällä yltäisi.
Useimmat toimittajat ovat tällä heikosti palkatulla ja ulkomaantoimittajien osalta myös vaarallisella alalla korkeista moraalisista motiiveista. Minä ainakin vilpittömästi vielä kolmen vuosikymmenenkin jälkeen haluan ottaa asioista selvää ja kertoa kansalle.
Mikä ylipäätään olisi se vaihtoehto? Luottaa mutuun tai poliitikkoihin, joista pahimmat eivät edes korjaa puheitaan, vaikka jäisivät valheesta kiinni?
Media sentään korjaa virheensä ja harrastaa itsekritiikkiä.
Enemmän - jos nyt median tilasta yleisellä tasolla puhutaan - olen huolissani tarjonnan kapeutumisesta, kilpailun puutteesta ja ajan puutteesta. Yleisöstä iso osa kuvittelee, että mikä tahansa someata löydetty huttu korvaa laadukkaan journalismin, ja vaatii juttuja ilmaiseksi tai ainakin liki ilmaiseksi. Iso osa ei myöskään ymmärrä mediabisneksen rahavirtoja lainkaan, esimerkiksi sitä, että rahoittaa kaupallista mediaa joka kerta, kun ostaa mitään tuotteita tai palveluita, joita on mainostettu.
Eli sori: minusta tämä aihe on toki skandaalinkäryn takia mielenkiintoinen, mutta täysin lillukanvarsia. Tuskin kukaan ajattelee myöskään niin, ettei lääkäriin uskalla enää luottaa, koska valelääkäri Laiho...
Vierailija kirjoitti:
Entäs naistenlehtien jutut "aroista aiheista"? "Halut katosivat, kun mies lihoi". "Minna" kertoo, että lihominen tapahtui huomaamatta. --- "Kaisa" ajautui 30-vuotisen liiton aikana pettämään puolisoaan.
Jotenkin en jaksaisi uskoa, että toimittaja on vaivautunut etsimään kasan naisia puhumaan asiasta nimettöminä.
Suomessa kaksi kolmesta miehestä on lihavia ja harva heistä käsittää olevansa.
Kuinka moni nainen voi tai kehtaa mennä sanomaan, että oma mies on läski? Nimettömyys on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Juttuja ei välttämättä keksitä omasta päästä mutta joskus toivoisi että toimitus penkoiksi taustoja vähän enemmän mitä haastateltava kertoo toteama. Se voi olla osatotuus tai ei totta ollenkaan.
Tuo toki on totta, ertä monessa asiassa ollaan haastateltavien version varassa.
Kuitenkin varovaisuus KIISTANALAISISSA jutuissa on kyllä ammattitaitoa ja jopa journalistin ohjeissa eli jos vaikkapa joku esittää väitteitä jotakuta toista tahoa kohtaan, sitä toistakin on kuultava.
https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
Sillä tuskin on hitonkaan väliä asian suhteen, jos joku vaikkapa puhuu omasta elämästään ja sanoo olevansa todella siisti ihminen, vaikka todellisuudessa siivoaa kotinsa kerran kuussa. On asioita, joilla on merkitystä ja asioita, jotka ovat subjektiivisia mielipiteitä.
Alue: Aihe vapaa
Eikö ketään?