Montako tunnelukkoa saatte testistä?

..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama määrä kuin ap:lla. Olen väkivaltaisen ja sadistisen psykopaatti-isäni rajusti kaltoinkohtelema, väkivaltaa vauvaiästä aina 18 v ikään asti kunnes pääsin pakoon muuttamallapois. Ollessani 35 v on isä vielä kerran pahoinpidellyt mut.

Tunnelukkoja on ja ongelmia on mutta ähäkutti se paskapää ei mua nujertanut. Paras kos-to on hyvä elämä. Olen näyttänyt närhen munat ukolle, kouluttamattoman duunariperheen wt-ympyröistä ponnistanut hirveällä vaivalla akateemiseksi ja uralla puskien edennyt johtajaksi.

Tämä korpeaa isääni paljon ja vihaa tietenkin lastaan yli kaiken. Narsistipaska yritti kaikin tavoin liiskata, eipäs onnistunutkan.

Itselläni on hyvä perhe. Muut ihmiset vain lyttäsivät, ja kun en koskaan päässyt hyviin kouluihin ja sitä myötä töihin, niin tunsin itseni tyhmäksi. Toki olen kouluja käynyt ja töissä käyn, mutta kun haluaisin olla jotain. En ole mitään. Saisinpa joskus näyttää minua kaltoin kohdelleille ihmisille, mutta eipä tässä ole mitään näytettävää.

Tällaiset sain:

Suojattomuus keskivahva

Riippuvuus keskivahva

Hylkääminen keskivahva

Pessimistisyys heikko

Alistuminen heikko

Vaativuus heikko

Ulkopuolisuus heikko

Riittämätön itsekontrolli heikko

Epäonnistuminen heikko

Uhrautuminen ei tunnelukkoa

Vajavuus ei tunnelukkoa

Emotionaalinen estyneisyys ei tunnelukkoa

Kaltoin kohtelu ei tunnelukkoa

Tunnevaje ei tunnelukkoa

Oikeutus ei tunnelukkoa

Rankaisevuus ei tunnelukkoa

Hyväksynnän haku ei tunnelukkoa

Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa

Mä sain vahvoihin:

Emotionaalinen estyneisyys erittäin vahva

Riittämätön itsekontrolli vahva

Alistuminen vahva

Hyväksynnän haku vahva

Epäonnistuminen vahva

Ja nuo tunnistankin itsessäni, erityisesti tuo erittäin vahva. Lisäksi keskivahvoihin sain pari tunnistettavaa ja pari sellaista, joita en itsestäni löydä. Neljä heikkoa ja neljä "ei tunnelukkoa", ja ne onkin sellaisia, jotka eivät yhtään kuvaa tunne-elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama määrä kuin ap:lla. Olen väkivaltaisen ja sadistisen psykopaatti-isäni rajusti kaltoinkohtelema, väkivaltaa vauvaiästä aina 18 v ikään asti kunnes pääsin pakoon muuttamallapois. Ollessani 35 v on isä vielä kerran pahoinpidellyt mut.

Tunnelukkoja on ja ongelmia on mutta ähäkutti se paskapää ei mua nujertanut. Paras kos-to on hyvä elämä. Olen näyttänyt närhen munat ukolle, kouluttamattoman duunariperheen wt-ympyröistä ponnistanut hirveällä vaivalla akateemiseksi ja uralla puskien edennyt johtajaksi.

Tämä korpeaa isääni paljon ja vihaa tietenkin lastaan yli kaiken. Narsistipaska yritti kaikin tavoin liiskata, eipäs onnistunutkan.

Hienoo ettei onnistunut. :) Ite oon keskiluokkasesta, akateemisesta peheestä, jossa on ollu työttämyyttä ja traumoja, mutta perhedynamiikassa on jotain sellasta vikaa, josta oon vasta viime aikoina ymmärtänyt, ettei kaikilla oo tällasta. Ei fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä, ja alistamista ja väheksymistä.

Perheen lisäks oma koulukiusaamistausta, johon ei saanut apua tai tukea, ja nyt myöhemmin pitkä parisuhde, joka oli yhtä suurta henkistä hyväksikäyttöä. Oon ite objektiivisesti katottuna menestynyt hyvin kouluissa ja töissä, mutta en koe sitä itse niin. Perheessä sitä ei myöskään pidetä onnistumisena, vaan väheksytään ja keksitään syitä, miks se ei ainakaan ole mun ansiota.

Nykyään sit ihmissuhteissa en pysty olemaan ollenkaan, kun pelkään niin paljon satuttamista, just ja just pystyn pitää itteni kasassa yksin ollessa. Menestys töissä tms. tuntuu itelle vaan kulissilta ja esittämiseltä, joita teen, ettei kukaan huomaa .

Ap