Lue keskustelun säännöt.
Voiko masennuksesta parantua ilman lääkitystä?
09.02.2019 |
Kysymys oli jo otsikossa. Mulla on todettu olevan keskivaikea masennus ja odotan ensimmäistä terapia-aikaa, mutten haluaisi lääkitystä, jos se ei oikeasti ole välttämätön. Tämä on toinen masennukseni, edellinen oli reilu 10v sitten ja sillon ei oikeen mikään lääkitys tuntunut sopivan ja kun löytyi muuten sopiva niin se sitten lihotti. Toki ymmärrän, että lääkkeitä on nyt varmasti enemmän tarjolla kun tuolloin, mutta haluaisin ainakin ensin yrittää nousta tästä suosta ilman.
Lasten takia arjessa on tietty rytmi, mutta jos voisin niin nukkuisin koko päivän ja en todellakaan jaksa tehdä kaikkea päivän aikana, mitä aiemmin tehnyt ja sekin ahdistaa, etten jaksa ees lasten kanssa touhuta niin paljon mitä aiemmin ja koen syyllisyyttä siitä, että he jäävät paitsioon.
Millä muilla keinoin vois ilman lääkkeitä koittaa päästä masennuksesta eroon? Oisko tietoa tai omakohtaista kokemusta?
Neuvoista olisin kiitollinen. Tiedostan kyllä sen, että jos mikään muu ei auta, niin lääkitys on aloitettava.
Kommentit (31)
Liikunta, masturboinnin/seksin lopettaminen, kylmät suihkut, omega-3, oliiviöljy, sinkki, joka päivä samaan aikaan herääminen, kirkasvalolamppu, d-vitamiini. Nämä tulee eka mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen läpikäynyt keskivaikean masennuksen ja terapian. Otin muutaman kk:n vastustuksen jälkeen lääkityksen muutamasta syystä. Sain toimintakykyni nousemaan lääkkeellä sen verran, että en ihan vaan maannut päiviä pitkiä. Eli perheen takia myös. Ei kai masennuslääkityksen ole tarkoituskaan parantaa, vaan se ”tasaa ja kannattelee” pahimmat olot, ja on terapian, tai muuten raskaimpien aikojen tukena.
Mulla oman toimintakyvyn parantuminen lääkityksen myötä vähensi omaa syyllisyyttä mitään tekemättömyydestä.
Itselle auttoi matkustelu, uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjoittaminen (pahan olon purkaminen). Laulaminen, itkeminen. Hiki liikunnan harrastaminen, sekä lopulta pitkään nukkuminen. En enää ole masentunut. Tärkeintä oli että aloin rakastaa itseäni!
Vierailija kirjoitti:
Saan kohta consertaa. Mä oon varmaan sen takiia terapiassa koska mä enn ole "normaali". Se onn mun tulkinta.
Enn voi tehdä työtä ennen kuin oleeen bisneksen voitollisuudeen kannalta norrmaali.
Vierailija kirjoitti:
Itselle auttoi matkustelu, uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjoittaminen (pahan olon purkaminen). Laulaminen, itkeminen. Hiki liikunnan harrastaminen, sekä lopulta pitkään nukkuminen. En enää ole masentunut. Tärkeintä oli että aloin rakastaa itseäni!
Hienoa, että sinulla onnistui näin, mutta oikeasti keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta ei parane tsemppaamalla itseä, alkavalla rakastaa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle auttoi matkustelu, uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjoittaminen (pahan olon purkaminen). Laulaminen, itkeminen. Hiki liikunnan harrastaminen, sekä lopulta pitkään nukkuminen. En enää ole masentunut. Tärkeintä oli että aloin rakastaa itseäni!
Hienoa, että sinulla onnistui näin, mutta oikeasti keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta ei parane tsemppaamalla itseä, alkavalla rakastaa jne
Minun mielestäni ympäristön merkitys korostuu vaikeammissa masennuksissa, mutta Suomessa ei oikein ole yhteisöllisyyttä ja ongelmaiset johdatetaan aina ammattilaisille, jotka puolestaan vähentävät taakkaansa tarjoamalla lääkkeitä. Eli käytännössä yksin pitää pärjätä niin tai näin. Kaikki yllämainitun kommentin ehdotukset ovat hyviä jos haluaa luonnollisesti lähestyä asiaa. t.eri
Lääkkeet ei masennusta paranna. Ne tekee ihmisestä zombin, vailla mitään tunteita kulkevan muumion.
Et sinä ole sairastunut lääkkeettömyyden takia.
Liikkuminen, seksi, ruokavalio, työ, ystävät, itsellesi puhuminen positiivisesti jne. Suuria muutoksia,asioissa joihin kykenet vaikuttamaan.
Liikuntaa ja ruokavalion muuttaminen ensimmäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkin-, pullien-, limun-, jne. muodossa oleva sokeri pois.
Itsellä auttaa ferroforte/ramavit ravintolisä.
Käytin myös venlafaxin valmistetta muutaman kuukauden.
Paras apu on omalla kohdalla ollut ruokavalion muutos masennuksen johtuessa epämääräisestä syystä.
Trauman läpikäyminen jne. muussa tapauksessa.
Olen sairastanut erilaiset masennukset.
Voi. Mä parannuin ku yks päivä vaan päätin lopettaa synkistelyn ja otin positiivisen asenteen. Lääkkeet lopetin ja pää alkoikin yllättäen toimia siinä kuukauden kuluessa lopetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse parannuin 13 vuotta kestäneestä hoitoresistenssistä masennuksesta lopettamalla masturboinnin. En osaa sanoa miksi, mutta veikkaan että liittyy jotenkin aivokemiaan.
Voi varmasti. Ainakin sellaisessa masennuksessa, jossa pitkäaikaiset olosuhdetekijät tai traumakokemukset ovat masennuksen merkittävänä taustasyynä, pelkästään ajan kuluminen ja ihan luontaiset muutokset elämässä voivat johtaa masennuksesta parantumiseen.
Iän myötä ne tekijät elämässä, mitkä ennen olivat keskeisiä, siirtyvät hiljalleen elämän periferiaan ja keskiöön tulee muita asioita, jotka eivät olekaan huonosti.
Masentaviin traumakokemuksiin monilla auttaa varmaan keskusteluterapia enemmän kuin lääkkeet.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta, masturboinnin/seksin lopettaminen, kylmät suihkut, omega-3, oliiviöljy, sinkki, joka päivä samaan aikaan herääminen, kirkasvalolamppu, d-vitamiini. Nämä tulee eka mieleen.
Miksi seksi pitää lopettaa? Viileähkössä suihkussa käyn lähes aina, mutten toki ihan jääkylmässä. Liikuntana on toistaiseksi vain kävely. Toivun leikkauksesta, jonka takia lempiharrastukseni juoksu on vielä useamman kuukauden kiellettyä. Noista muut jo toteutuu, paitsi kirkasvalolamppua ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karkin-, pullien-, limun-, jne. muodossa oleva sokeri pois.
Itsellä auttaa ferroforte/ramavit ravintolisä.
Käytin myös venlafaxin valmistetta muutaman kuukauden.
Paras apu on omalla kohdalla ollut ruokavalion muutos masennuksen johtuessa epämääräisestä syystä.
Trauman läpikäyminen jne. muussa tapauksessa.
Olen sairastanut erilaiset masennukset.
Olen jo vuosia sitten jättänyt ruokavaliostani lisätyn sokerin pois ja mm. vilja-allergia myös rajottaa syömisiä, jotka tämän takia on hyvinkin terveellisiä. Jos nyt joskus jotain hyvää tekee mieli (todella harvoin näin tapahtuu), niin saatan syödä kermavaahtoa (en lisää sokeria) ja mansikoita tai jotain vastaavaa.
Tuota ravintolisää voisin kokeilla.
ap
En ole mitään muitakaan vinkkejä tai hoitoa vastaan mutta rukoileminen (Jeesus) on minua auttanut.
Muita muutoksia joita olen tehnyt:
Monivitamiini
Luonnonvaloa
Hyville asioille rakentaminen (etsii sen mikä on jo hyvää, ja lähtee lisäämään sitä vaikkei sillä hetkellä tuntuisikaan miltään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta, masturboinnin/seksin lopettaminen, kylmät suihkut, omega-3, oliiviöljy, sinkki, joka päivä samaan aikaan herääminen, kirkasvalolamppu, d-vitamiini. Nämä tulee eka mieleen.
Miksi seksi pitää lopettaa? Viileähkössä suihkussa käyn lähes aina, mutten toki ihan jääkylmässä. Liikuntana on toistaiseksi vain kävely. Toivun leikkauksesta, jonka takia lempiharrastukseni juoksu on vielä useamman kuukauden kiellettyä. Noista muut jo toteutuu, paitsi kirkasvalolamppua ei ole.
ap
Veikkaan että ajetaan takaa dopamiinin tuottoa. Hetkellinen nautinto nostaa tason hetkeksi ylös mutta sitten se taas romahtaa jyrkästi-> masentava olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle auttoi matkustelu, uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjoittaminen (pahan olon purkaminen). Laulaminen, itkeminen. Hiki liikunnan harrastaminen, sekä lopulta pitkään nukkuminen. En enää ole masentunut. Tärkeintä oli että aloin rakastaa itseäni!
Hienoa, että sinulla onnistui näin, mutta oikeasti keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta ei parane tsemppaamalla itseä, alkavalla rakastaa jne
Minun mielestäni ympäristön merkitys korostuu vaikeammissa masennuksissa, mutta Suomessa ei oikein ole yhteisöllisyyttä ja ongelmaiset johdatetaan aina ammattilaisille, jotka puolestaan vähentävät taakkaansa tarjoamalla lääkkeitä. Eli käytännössä yksin pitää pärjätä niin tai näin. Kaikki yllämainitun kommentin ehdotukset ovat hyviä jos haluaa luonnollisesti lähestyä asiaa. t.eri
Itsekin olen miettinyt, että kuinkahan monen masennus johtuu itseasiassa vaikeista, epäsuotuisista tai epämiellyttävistä olosuhteista? Itse olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta masennuksesta, mutta kun elämässä menee paremmin (ihmissuhteet, työ jne.) masennuskin helpottaa.
Tämä on asia, joka tuntuu usein unohtuvan masennuksesta puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle auttoi matkustelu, uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjoittaminen (pahan olon purkaminen). Laulaminen, itkeminen. Hiki liikunnan harrastaminen, sekä lopulta pitkään nukkuminen. En enää ole masentunut. Tärkeintä oli että aloin rakastaa itseäni!
Hienoa, että sinulla onnistui näin, mutta oikeasti keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta ei parane tsemppaamalla itseä, alkavalla rakastaa jne
Minun mielestäni ympäristön merkitys korostuu vaikeammissa masennuksissa, mutta Suomessa ei oikein ole yhteisöllisyyttä ja ongelmaiset johdatetaan aina ammattilaisille, jotka puolestaan vähentävät taakkaansa tarjoamalla lääkkeitä. Eli käytännössä yksin pitää pärjätä niin tai näin. Kaikki yllämainitun kommentin ehdotukset ovat hyviä jos haluaa luonnollisesti lähestyä asiaa. t.eri
Itsekin olen miettinyt, että kuinkahan monen masennus johtuu itseasiassa vaikeista, epäsuotuisista tai epämiellyttävistä olosuhteista? Itse olen kärsinyt pitkään keskivaikeasta masennuksesta, mutta kun elämässä menee paremmin (ihmissuhteet, työ jne.) masennuskin helpottaa.
Tämä on asia, joka tuntuu usein unohtuvan masennuksesta puhuttaessa.
Lisään vielä, että toki ihminen voi kärsiä masennuksesta, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi olevan hyvin ja kaikki puitteet elämässä olisivat kunnossa. Olen tästä tietoinen. Näissäkin tapauksissa syy masennukseen löytyy usein esim. lapsuuden tai nuoruuden vaikeuksista eli ihminen on "mennyt vähän rikki" nimenomaan olosuhteiden takia.
Omalla kohdallani koen asian niin, että lääkityksestä on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Venlafaksiinia en suosittele kenellekään! Terapiasta voin sanoa sen verran, että siitä on kyllä apua, mikäli terapiasuuntaus on sopiva ja terapeutin kanssa synkkaa. Mutta ei terapiakaan ole mikään taikakalu, jolla ongelmat saisi taiottua pois. Itse olen painiskellut samojen ongelmien kanssa vuosikausia terapiasta huolimatta, ja monesti on tullut takapakkia. Usein myös koin terapiakäynnit turhauttavina: kyllästyin terapeutin tapaan puhua päälle ja positiivisuuden tyrkyttämiseen jne.
Toisaalta sitten koen saaneeni apua pienistä asioista ja myös yllättäviltä tahoilta: keskusteluista ihmisten kanssa, rentoutusharjoituksista, harrastuksista ym. Jotkin masennukseen liittyvät lieveilmiöt ovat myös helpottaneet iän myötä ja menettäneet merkitystään. Suurin merkitys tilani kohenemisessa on sillä, että teen tällä hetkellä työtä, jonka koen merkitykselliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet ei masennusta paranna. Ne tekee ihmisestä zombin, vailla mitään tunteita kulkevan muumion.
Ohoh! Mulla on päinvastainen kokemus. Masennuksessa tunteet latistuvat tai niitä löytyy lähinnä negatiivisella puolella. Parilla lääkekuurilla oli vaikutus, että jaksoin harrastaa, keskustella, hymyillä ja olla vähän niinkuin oma itseni.
Nykyisin lääkitykset eivät toimi, mutta säilytän kuitenkin kohtuullisen elämänhallinnan. Teen osa-aikatöitä, pidän säännöllisen vuorokausirytmin, syön monipuolisesti. Ravintolisiä käytän, mutta ne eivät vaikuta mielialaan. Hoitajan kanssa keskustelusta en hyötynyt, mutta ajoittain olen käynyt vertaistukiryhmissä ja pitänyt niistä enemmän.
Saan kohta consertaa. Mä oon varmaan sen takiia terapiassa koska mä enn ole "normaali". Se onn mun tulkinta.