Kaikkea kokeilleena voin sanoa ettå paras parisuhde muoto on

Täysin samaa mieltä. 

Lisäksi voi tapailla useampia samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi voi tapailla useampia samaan aikaan.

Hyst tuo on se hyvä puoli mistä ei puhuta. ;)

Vitsi vitsi. Ei varmaan onnistuisi minulta.

Kyllä se on varmaan hyvä, jos molemmat ovat sitoutuneita ko. muotoon eikä ole yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

"Säännöllinen tapailu", eli sellainen ettei asuta yhdessä vaan tapaillaan säännöllisesti.

-näkeminen on aina kivaa, ei kyllästy

-rahat ja säännölliset menot on omia, ei tule riitaa rahasta

-"arki" on molemmilla oma, ei tarvitse sumplia kompromisseja

-mahdollinen eroaminen on helpompaa, ei tarvitse riidellä tavaroista

Muita hyviä puolia? Onko mitään huonoa?

Mielenheikkoutta. Elämään/parisuhteeseen kuuluu kasvaminen ihmisenä koskien myös kumppania, kompromissit erilaisuuden kunnioittaminen.

Vierailija kirjoitti:

"Säännöllinen tapailu", eli sellainen ettei asuta yhdessä vaan tapaillaan säännöllisesti.

-näkeminen on aina kivaa, ei kyllästy

-rahat ja säännölliset menot on omia, ei tule riitaa rahasta

-"arki" on molemmilla oma, ei tarvitse sumplia kompromisseja

-mahdollinen eroaminen on helpompaa, ei tarvitse riidellä tavaroista

Muita hyviä puolia? Onko mitään huonoa?

Ei kannata ottaa puolisoa johon kyllästyy.

Kun rahat on yhteisiä, ei tule riitaa silloinkaan, ja monet kulut vieläpä pienenevät.

Kannattaa valita puoliso jonka kanssa arki on samantyyppistä.

En ymmärrä parisuhteessa olemista niin että kokoajan varaudutaan eroon.

Lisäksi sinun mallissasi on kyllä lastenkasvattaminen hankalaa, ei ole mitään perhe-elämää eikä toisen tukea arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Säännöllinen tapailu", eli sellainen ettei asuta yhdessä vaan tapaillaan säännöllisesti.

-näkeminen on aina kivaa, ei kyllästy

-rahat ja säännölliset menot on omia, ei tule riitaa rahasta

-"arki" on molemmilla oma, ei tarvitse sumplia kompromisseja

-mahdollinen eroaminen on helpompaa, ei tarvitse riidellä tavaroista

Muita hyviä puolia? Onko mitään huonoa?

Ei kannata ottaa puolisoa johon kyllästyy.

Kun rahat on yhteisiä, ei tule riitaa silloinkaan, ja monet kulut vieläpä pienenevät.

Kannattaa valita puoliso jonka kanssa arki on samantyyppistä.

En ymmärrä parisuhteessa olemista niin että kokoajan varaudutaan eroon.

Lisäksi sinun mallissasi on kyllä lastenkasvattaminen hankalaa, ei ole mitään perhe-elämää eikä toisen tukea arjessa.

Aika naivit näkemykset, sinulla ei taida olla paljoa ikää?

Parasta on tuollainen yhdessä olo. Perheen perustaminen on hankalaa tuollaisessa suhteessa, mutta itse olen eronnut yh ja minulla on juuri tuollainen suhde. Mihinkään eroon en valmistaudu. Olen rakastunut täysillä. Jaamme yhdessä parhaat hetket. Välillä saamme olla omissa oloissa. Minulla on kolme lasta ja mitään isäpuolta en heille halua.

Noin 8 vuotta kokemusta että tapaillaan ja molemmilla omat asunnot. Hyvää se että voi heti häipyä jos ja kun nainen alkaa vaikeaksi. En ole laskenut kuinka monesti olen lähtenyt. Mä en ala riitelemään tyhjänpäiväisistä asioista. Näköjään haluaa olla yhdessä kun tuo avaimen kun olen lähtenyt.

Kertaakaan en ole pettänyt, sitä ei oikeasti tarvi epäillä. Kerron jos muita kun en ala valehtelemaan.

Seksi on meillä se ongelma. Haluan enemmän kuin nainen. Totta puhuen paljon enemmän. Vähintään kerran päivässä, mielummin kaksi.

Jotenkin mä olen luullut että halut vähenee iän myötä. Mä olen kohta 50 eli vanha käyrä. Plees halut saisi jo vähentyä. 50 ei ole 15 ja tässä alkaa olla hermo huonona. Mä en kehtaa yrittää nuoria naisia jotka ehkä jaksasisi.

Oman ikäiset haluaa niin surkean harvoin.

Shakkitermeillä olen patti tilantessa.

Musta paras parisuhdemuoto on avioliitto. Vasta ollaan avoliitossa. Mutta ajatus kaikesta yhteisenä kiehtoo. Ei tarvii yksin huolehtia ku yhdessä ollaan vastuussa. Yhdessä asumisessa parasta on se että treffeille ei tarvii järjestää aikaa. Voi nähä aina kun huvittaa. Ei tarvii nähdä vaivaa, ajella mihinkään, istua missään turhissa kahviloissa puhumassa turhia asioita. Ollaan miehen kans molemmat introverttejä

Meillä on ollut tuo kohta 20 vuotta. Ollaan kyllä välillä oltu vajaa puoli vuottakin saman katon alla. Mutta aina kuitenkin ollut aikomus palata tähän. Välillä olemme työni vuoksi asuneet pitkään eri kaupungeissakin. Tärkeää on se, että molemmilla on sama tahto ja luottamus toiseen. Sopimus, että jos rakkaus loppuu niin ensin erotaan, ja sitten lähdetään katselamaan muita maita vierahia.

Vapaa-aika, Lomamatkat on tehty yhdessä, aikomus on loppuelämä olla yhdessä, mutta näin. Lapseni kasvatuksessa on aina pitänyt puoliani, ja lapseni on aina esim. matkustanut kanssamme. Lapselleni hän on hyvin tärkeä henkilö elämässään. Jos pitää mainita johonkin lähiomainen, toisena hän valitsee siihen aina miesystäväni.

Kumpikin voi milloin tahansa tulla toisen luo, molemmilla on avaimet. Ei tarvitse soittaa ja kysyä saako tulla.

Huonoa tässä olisi se, jos toinen toivoisi muuta mitä tämä on.

Vierailija kirjoitti:

"Säännöllinen tapailu", eli sellainen ettei asuta yhdessä vaan tapaillaan säännöllisesti.

-näkeminen on aina kivaa, ei kyllästy

-rahat ja säännölliset menot on omia, ei tule riitaa rahasta

-"arki" on molemmilla oma, ei tarvitse sumplia kompromisseja

-mahdollinen eroaminen on helpompaa, ei tarvitse riidellä tavaroista

Muita hyviä puolia? Onko mitään huonoa?

Tai sitten parisuhde, jossa:

-omat rahat, ei tarvitse riidellä rahasta koska kummatkin järkeviä rahankäyttäjiä

-mukava, hauska ja fiksu kumppani, ei kyllästytä

-arjessa ei tarvitse tehdä kompromisseja, koska tavat sopivat yhteen ja kummallakin myös oma elämä

Summa summarum, kannattaa olla vain ja ainoastaan itselleen sopivan ihmisen kanssa, jolloin ei tunnu että joutuu luopumaan mistään, päin vastoin, yksin on tylsempää. Kontrollointi ei sovi rakkauteen, vaikka monet ne keskenään sekoittavat. Jos kontrollointia ei ole, oman tilan saa luonnostaan, ilman että rajaa tarvitsee vetää konkreettisesti jotta homma pysyy hallussa. Toki mikä sopii kellekin.