mitä tapahtui lapsuuden rakkaudellesi?

Olimme ekaluokalla hetken aikaa "kirjeenvaihdossa". Sitten häntä alkoi nolottaa, kun jotkut puhuivat että nuo tykkää toisistaan ja hän vältteli minua tiukasti silloin, kun joku saattoi nähdä. Olisi sitten parikymppisenä ollut kiinnostunut minusta, mutta harmi kyllä oma kiinnostukseni oli jo siinä vaiheessa aikaa sitten lopahtanut. Hän valitettavasti menehtyi 25-vuotiaana, joten näitä juttuja ei koskaan ehditty naureskella hassuina lapsuudenmuistoina.

Meillä oli molemmilla juoppo isä ja köyhät olot. Elämä vei minut muualle kun taas hän jäi samalle paikkakunnalle. Olen nähnyt hänet ohimennen joskus 1970-luvun alkupuoliskolla ollessamme varhaisteinejä.

Molemmat sittemmin menimme naimisiin tahoillamme, emme ole tekemisissä. Äitini lähetti minulle sanomalehdestä leikatun hääkuvan. Toivottavasti hän on onnellinen.

Kyllä vieläkin ajattelen häntä silloin tällöin, vaikka on niin monta vuosikymmentä kulunut. Tosin en yhtään tiedä, millainen aikuinen hänestä kehkeytyi. Tuskinpa hän edes minua muistaa kuin yhtenä kaverinaan naapurista. Lapsina leikimme molemmat mielellämme pienillä autoilla (vaikka minä olin tyttö!!) ellemme keksineet jotain muuta hauskaa tekemistä ulkona.

Muutti varmaankin takaisin pääkaupunkiseudulle ylässteen jälkeen. Kerran näin hänet kotiseudullani jonkun kouluaikaisen ystävänsä kanssa, sen koomin en tiedä liikkeistä. Toivottavasti elämä on kohdellut hyvin, hänellä oli ollut melko rankka lapsuus. En löydä edes mistään somesta, jotta voisin varmistua onko edelleen elossa jne.

Hän tapasi häissämme serkkuni, jonka kanssa meni naimisiin. Serkkuni kuoli 15v sitten rintasyöpään. Minun mieheni kuoli lokakuussa haimasyöpään, joten olemme nyt leskiä molemmat. Välimatkaa 600km.