Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi en vain osaa olla ihmisten kanssa? Tai jos osaan, niin väsyn. Minun on hankala saada ystäviä.
08.02.2019 |
Olen varmaan jotenkin narsistinen persoona joidenkin mielestä kun kerron rehellisesti ongelmani. Toivoen, että saisin jonkinlaista ratkaisukeskeistä keskustelua aikaan.
Minulla on ollut ystäviä paljon ja todella pitkäaikaisia ystäväsuhteita.
Kasvoin kuitenkin heistä erilleen. Jokaisesta. Itseasiassa sen jälkeen kun aloin ymmärtämään oman arvoni, keskittymään sellaisiin asioihin joista olin aidosti kiinnostunut ja olemaan omien mielipiteiden takana. Toki en ilkeästi vaan lähinnä esimerkiksi puolustelin, jos joku kahvipöydässä keksi ilkikurista juoruttavaa tyhjänpäiväisistä jutuista. Sekä kerroin asioita, joita olin havainnut vuosien aikana.
En enää viihtynyt ystävien seurassa.
Tuntuu, että koska ystävystyin silloin nuorena kun olin ujo ja hyvin kiltti sekä toiset äärimmäisen huomioonottava, niin minua pidettiin tietysti aina itsestäänselvyytenä ja minulle heitettiin huulta koska tiesivät, että olen helppo ja kömpelö pilkankohde. Myöskin kaikki murheet avauduttiin minulle, myöskin revittiin sinne ja tänne miten halusivat.
-Koska tosi ystävyys on kaikki kaikessa ja sen eteen täytyy olla valmis tekemään toisen puolesta vaikka ja mitä.
Minä kasvoin noista ajatuksista pois kyllä.
Muutin kaupungista ja keskityin itseeni.
Vielä sillon olimme ystäviä. Aina heitä tavatessa huomasin kuitenkin, että mikään ei muuttunut.
Aivan samat jorinat ja ongelmat, juoruilua.
Tunsin itseni ulkopuoliseksi seurassa vaikka olin ns. parhain ystävä tai hyvä ystävä vielä silloin.
Lisäksi olin jo niin paljon kehittynyt muutaman vuoden aikana, että kuulin jo palautetta siitä kuinka erilainen ihminen olin. Liian filosofinen yms.
Mielestäni olin vain oppinut tärkeämpiä arvoja elämässä. Joka tapauksessa olin tehnyt töitä elämässäni paljon, myös itseni kanssa ja suosiolla sai kaikki vanha jäädä kokonaan pois kun ymmärsin, että tunnen itseni vain enemmän yksinäiseksi sekä ahdistuneeksi seurassa kuin pelkästään yksin ollessa.
En ole löytänyt kovin paljoa ystäviä sitten sen jälkeen kun olen muuttanut elämää.
Tai jos olen, ne ovat työkavereita tai sitten miehiä joista on tullut tärkeitä elämässäni.
Tosin nekin ovat menneet kun on edenneet sitten ystävyyttä pidemmälle ja lopulta ystäväsuhde mennyt poikki tai vähintäänkin kärsinyt. Olen oppinut tämän kuvion myös nyt, uskoisin.
Kun juttelen ihmisten kanssa niin mietin nykyään kuinka pinnallista paskaa jauhetaan päivästä toiseen. Valitetaan, toistetaan samoja juttuja joka keskustelussa jne. Ei mitään ratkaisua oteta vastaan eikä mietitä pintaa syvemmälle.
Joka työpaikallakin kuulen lähes samat jorinat ja vitsit, aihe-alueet.
En tiedä miksi tämä rasittaa? Kuitenkaan en jaksa sellaista tekopyhää höpötystä liiakseen ainakaan.
Huumori on kyllä hauskaa ja positiivinen elämänasenne. Sellainen pyrin itsekin olemaan toisten kanssa aidolla tavalla mutta myös keskustelen vakavimmista asioista mielelläni. Minuun tykästytään mutta itse varon ihmisiä. Varsinkin bilettäjiä ihan vain oman riippuvuuden vuoksi, olin siis tosiaan joskus hyvin helposti vietävissä ja eksyin vääriin porukoihin. Toki vastuu oli minulla kylläkin ja tein vääriä päätöksiä.
Nyt en enää tee tai jos teen, niin käännyn vauhdilla.
>
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyvin suloinen ja syvällinen ihminen! Oman tien kulkijan osa ei ole koskaan helppo. Toivotan onnea matkallesi. 💕
Minulla on jäljellä vielä useita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviä ja matkan varrelta on tullut lisää lukuisia ystäviä. En ole heitä mitenkään etsinyt, vaan heitä vain löytyy ja jännä on, että heissä on hyvin erilaisia ihmisiä kaikin tavoin kuin minä olen. Uudemmissa ystävissäni on mm. ikäisiäni miehiä, minua 10-15 vuotta vanhempia naisia ja vanhoja rouvia, joiden ikä alkaa jostakin 85 vuodesta. Itse olen 45 vuotias pian.
En ole mitenkään tarrautunut ystäviini ja välillä voi olla useampi kuukausi, että emme laita mitään kuulumisia. Kun kuitenkinjuttuun pääsemme, niin on kuin taukoa ei olisi ikinä ollutkaan. Meillä kaikilla on oma elämä ja se onkin ystävyydessä tärkeää, eli jutellaan lähinnä niistä oikeasti tärkeistä asioista ja liirumlaarumit jää pois, koska niille ei ole aikaa.
En odota ystäviltäni mitään erikoista ja aseta heille mitään ennakko-odotuksia. Ystäväni ovat myös täysin erillisiä jokainen ja emme muodosta mitään ystävä porukkaa, jolloin sisäsiittoiset jutut eivät ala kiertämään keskusteluissa.
Sinuna siis laajentaisin tätä ystävärepertuaaria muuallekin kuin lähityyppeihin. Piiri pieni pyörii on ikävä asia ystävyydessä, joten ajattele laveammin ja aikuismaisemmin. Kavereita voi olla vaikka kuinka ja eri lähtöön, mutta ystävät ovat ystäviä vaikka voissa paistaisi. Heitä eivät hetkauta pienet asiat ja sinä voit itse päättää ystävyyden tason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin suloinen ja syvällinen ihminen! Oman tien kulkijan osa ei ole koskaan helppo. Toivotan onnea matkallesi. 💕
Jep, syvällä yksinäisyyden suossa rämpivä ja sisältä kylmä ihminen. Oman tien kulkija niin, että minäminäminä on tärkein, muilla ei mitään väliä.
Tykkäätkö siis olla ilman kavereita vai et? Siis haluatko että olisi kavereita vai oletko nyt tyytyväinen kun ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin suloinen ja syvällinen ihminen! Oman tien kulkijan osa ei ole koskaan helppo. Toivotan onnea matkallesi. 💕
Jep, syvällä yksinäisyyden suossa rämpivä ja sisältä kylmä ihminen. Oman tien kulkija niin, että minäminäminä on tärkein, muilla ei mitään väliä.
Oletko sinä kenties luonnehäiriöinen? Sinun vaikuttaa olevan ihmeen vaikea sietää ihmisten erilaisuutta, jos kerran noin ryhdyt muita mollaamaam.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin suloinen ja syvällinen ihminen! Oman tien kulkijan osa ei ole koskaan helppo. Toivotan onnea matkallesi. 💕
Jep, syvällä yksinäisyyden suossa rämpivä ja sisältä kylmä ihminen. Oman tien kulkija niin, että minäminäminä on tärkein, muilla ei mitään väliä.
Mikä minusta tekee kylmän ihmisen?
Itseasiassa olen aina ennen tämänhetkistä elämää laittanut toiset ihmiset itseni edelle.
Joka elämän osa-alueella. Työssä, ystävyydessä, perheessä.
Minä oikeasti välitän ihmisistä mutta enää en jaksa valheita ja pinnallisuutta.
Ehkä olen rakentanut suojakuoren ja siksi pelkuri. Toisaalta olen ottanut työkseni kokonaisuudessaan muuttaa elämänlaatua paremmaksi. Mielestäni, se on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Elämä vain vaatii muutoksia. Jos ei kasva, niin mätänee.
En ole ilkeä kenellekään, en koskaan. Tunnen helposti huonoa omatuntoa jos edes vahingossa loukkaan toista vaikka sanoessani jotain vitsiksi tarkoitettua. Pahoittelen samantien koska tarkotuksen se ei ole.
Jos ärsyynnyn niin en kuitenkaan kerro tätä. Muutan asioiden suuntaa sitten kun olen mielestäni tarpeeksi joustanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkäätkö siis olla ilman kavereita vai et? Siis haluatko että olisi kavereita vai oletko nyt tyytyväinen kun ei ole.
Nautin kyllä yksin olemisesta. Pidän kuitenkin myös yhteishengestä, keskusteluista ja läsnäolosta.
Tarvitsen paljon omaa tilaa mutta tottakai haluaisin, elämääni ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa kun molemmille sopii.
Rakastaa ja luoda hyviä hetkiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvin suloinen ja syvällinen ihminen! Oman tien kulkijan osa ei ole koskaan helppo. Toivotan onnea matkallesi. 💕
Kauniisti kerrottu. ♥
Kiitos, toivotan onnea myös sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on usein pinnallista, ei se kestä sitä, että mielipiteet sanotaan suoraan. Kukaan ei halua olla sellaisen ihmisen kanssa, joka puhuu liian suoraan. Pitää vain hymistellä kuoron mukana.
Itselläni on yksi lapsuudenaikainen ystävä ja yksi aikuisaikainen (se ystävyys on pysynyt ainoastaan ko. henkilön oma-aloitteisuuden takia vireillä) sekä yksi sukulainen, joiden kanssa voi jollakin tavalla jutella mielenkiintoisistakin asioista. Muut ihmiset ei ole samalla aaltopituudella.
Olen miettinyt paljon näitä samoja asioita kuin ap. Minusta tuntuu siltä, että loppujen lopuksi eri ihmiset kaipaavat ystävyydeltä hyvin erilaisia asioita. Ehkä juuri tästä syystä on usein vaikea löytää hyviä toimivia ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen heimolaisenasi täysin samaa mieltä. Aivottomien ja pahailkisten ihmisten seassa on viisaamman aivan turha kärvistellä. Itsekin katson sitä touhua ikään kuin läpi, en ylempää. Näkee vaan sen onttouden siinä meiningissä. Antaako se hyvää oloa? Miksei edes osata selvinpäin lähteä minnekään? Jauhetaan vaan jaskaa ja pilkataan ihmisiä minkä ehditään. Ja yleensä se on aina joku puuttuva ystävä joukosta. Samat tyypit jakavat duudsonien ei koulukiusaamista meemejään.
Ihmettelen ettei ihmiskunnassa tapahdu mitään kehitystä. Sairasta menoa. Ehkä nuorissa on jo jotain muuta kuin pilkanmalka silmässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jäljellä vielä useita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia ystäviä ja matkan varrelta on tullut lisää lukuisia ystäviä. En ole heitä mitenkään etsinyt, vaan heitä vain löytyy ja jännä on, että heissä on hyvin erilaisia ihmisiä kaikin tavoin kuin minä olen. Uudemmissa ystävissäni on mm. ikäisiäni miehiä, minua 10-15 vuotta vanhempia naisia ja vanhoja rouvia, joiden ikä alkaa jostakin 85 vuodesta. Itse olen 45 vuotias pian.
En ole mitenkään tarrautunut ystäviini ja välillä voi olla useampi kuukausi, että emme laita mitään kuulumisia. Kun kuitenkinjuttuun pääsemme, niin on kuin taukoa ei olisi ikinä ollutkaan. Meillä kaikilla on oma elämä ja se onkin ystävyydessä tärkeää, eli jutellaan lähinnä niistä oikeasti tärkeistä asioista ja liirumlaarumit jää pois, koska niille ei ole aikaa.
En odota ystäviltäni mitään erikoista ja aseta heille mitään ennakko-odotuksia. Ystäväni ovat myös täysin erillisiä jokainen ja emme muodosta mitään ystävä porukkaa, jolloin sisäsiittoiset jutut eivät ala kiertämään keskusteluissa.
Sinuna siis laajentaisin tätä ystävärepertuaaria muuallekin kuin lähityyppeihin. Piiri pieni pyörii on ikävä asia ystävyydessä, joten ajattele laveammin ja aikuismaisemmin. Kavereita voi olla vaikka kuinka ja eri lähtöön, mutta ystävät ovat ystäviä vaikka voissa paistaisi. Heitä eivät hetkauta pienet asiat ja sinä voit itse päättää ystävyyden tason.
En odota ystävyydeltä mitään älyttömiä kriteerejä.
Toivoisin vain yhteishenkeä, aitoutta ja molemminpuolista arvostusta tasavertaisesti.
Minulla on ollut ja on ystäviä myöskin hyvin laajalta ikämittarilta. Nuoremmista sitten jo melkein eläkeikäisiin.
Ovat ehkä sellaisia elämän ihania ja rakastettavia opastajia. Äitihahmoja.
Sitten on keski-ikäisiä, jotka haluavat ohjata työelämässä ja muutenkin tässä elämän polulla. Minulla on ihania ihmisiä elämässä kyllä ja ovat kyllä ystäviä minulle.
Ovat kuitenkin jollain tavalla etäisiä elämässäni. Mitenköhän tämän selittäisi oikein.
Eivät ole ehkä sellaisia henkilöitä, jonka kanssa voisin pitää illallisia, harrastaa, vähän pelleillä hyväntahtoisesti jne.
No siis, minulla on kyllä eritasoisia ystäviä.
Ehkä kuitenkin kaipaan vielä jonkinlaista selkeää läheisempää rinkiä?
Sitä heimoa josta aikaisemmin puhuin.
Kiitos kun sait minut pohtimaan asiaa enemmän ja myöskin muistaa arvostaa myös näitä enemmän joita "uuteen" elämääni olen saanut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen heimolaisenasi täysin samaa mieltä. Aivottomien ja pahailkisten ihmisten seassa on viisaamman aivan turha kärvistellä. Itsekin katson sitä touhua ikään kuin läpi, en ylempää. Näkee vaan sen onttouden siinä meiningissä. Antaako se hyvää oloa? Miksei edes osata selvinpäin lähteä minnekään? Jauhetaan vaan jaskaa ja pilkataan ihmisiä minkä ehditään. Ja yleensä se on aina joku puuttuva ystävä joukosta. Samat tyypit jakavat duudsonien ei koulukiusaamista meemejään.
Ihmettelen ettei ihmiskunnassa tapahdu mitään kehitystä. Sairasta menoa. Ehkä nuorissa on jo jotain muuta kuin pilkanmalka silmässä.
Mukava kuulla, että ymmärrät minua ainakin jollain tasolla.
Saanko kysyä ikääsi? Ihan siis vain mielenkiinnosta. Ei sillä ole niinkään väliä mutta kunhan kysyn.
Uskoisin, että meidän kaltaisia taitaa olla aika paljon. Moni varmasti vain sitten tyytyy siihen mitä on ja on sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka kuluttavat henkisiä voimavaroja mutta vain koska välittävät kovasti.
Olen ollut sellainen mutta mielestäni täytyy aina muuttaa elämää jos jokin sinussa pyytää sitä. Sitä on nähnyt niin monta ihmistä jotka ovat kärsineet siitä, etteivät vain ole uskaltaneet elää elämäänsä niin kuin haluavat ja sellaisten kanssa kun haluavat.
Minusta se jokaisen oma persoonallisuus, tekeminen ja asenne sekä etenkin kehitys on tärkeitä elämässä.
Mutta niin monisyisiä asioita kaikki nämä edellämainitut. Jokainen meistä kehittyy niin eri tahdilla. Joka tapauksessa toivoisi, että kaikki löytäisi ihmisiä elämään, jotka sitä rikastuttavat eivätkä päinvastoin.
Meni ehkä ohi aiheen, kuitenkin mukava kirjoitella.
Ap
Ap, oletko Myers-Briggsin persoonallisuustyyppitestiä? Olisi kiinnostavaa kuulla tuloksesi. https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti
- INFP
Vierailija kirjoitti:
Ei herranjumala, eihän tuota millään jaksanut lukea.
Joo. Jestas kuinka raskas tyyppi. Jos tuota tarkoittaa se ratkaisukeskeisen keskustelun avaaminen kertomalla ongelmistaan...
Tyyppihän etsii terapeuttia eikä ystävää. Se kuule maksaa ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei herranjumala, eihän tuota millään jaksanut lukea.
Joo. Jestas kuinka raskas tyyppi. Jos tuota tarkoittaa se ratkaisukeskeisen keskustelun avaaminen kertomalla ongelmistaan...
Tyyppihän etsii terapeuttia eikä ystävää. Se kuule maksaa ap!
Olet vain väärällä tavalla virittänyt persoona saadaksesi kiinni aloituksestasi.
Alue: Aihe vapaa
Jotenkin tuntuu, että en sovi joukkoon. En kestä ihmisiä, alkaa vaan väsymään varsinkin tyhjänpäiväinen valitus.
Asiasta saa tottakai puhua ja on huonoja päiviä mutta se draamanhaku...hnngh.
En löydä kaltaisiani kovin helpolla tai en ehkä jaksa etsiä, seikkailen hieman ja tunnustelen sivustakatsojana kuuntelevana ihmisenä. Suojamuuri kuitenkin pysyy. Varsinkin naisten kanssa jostain syystä.
Olen yksinäinen ja etsin tällä hetkellä jonkinlaista "heimoa".
Siksi pyrin muuttamaan elämääni ja kasvamaan jatkuvasti ihmisenä. Löydän sen heimoni vielä.
Tämä välivaihe on mielenkiintoinen mutta täytyy kerätä rohkeutta, että tutustuisin enemmän sellaisiin ihmisiin, jotka vaikuttavat sellaisilta, jonka kanssa voisin viihtyäkin.
Alkoholiakaan kun en enää mielelläni sotke kuvioihin. Lähinnä juuri tekee elämästä pinnallista ja lisää kapeakatseisuutta.
Kerro oletko sinä löytänyt aikuisiällä täysin uuden aidon ystäväpiirin?
Ap