Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä aina viikonloput yhtä menoa koko ajan? (Ov)
08.02.2019 |
Eräs tuttavani laittaa faceen kuvat kaikesta tekemästään, joten sen perusteella on aika helppo arvioida hänen ja perheensä menoja.
Mutta siis asiaan. Tuntuu, että heidän joka ikinen viikonloppunsa on ahdettu tekemistä täyteen. Siis ihan kivoja menoja, hiihtoa, kavereiden tapaamisia, kylpylöitä jne jne. Minäkin mielelläni teen noita asioita, mutta ehkä korkeintaan yhden/päivä. Tai saatan olla tekemättä ja möllöttää kotona. Heillä taas päivä saattaa olla seuraavanlainen: aamulla uimassa, päivällä luontoretkellä ja illalla ystävien seuraa. Se mitä ihmettelen, että miten ihmeessä jaksavat? Ja ovatko kaikki perheessään yhtä jaksavaisia ja haluavat koko ajan olla menossa? Minä ainakin uupuisin tuollaiseen. Ihailtavaa, että jaksavat järjestää ohjelmaa koko ajan perheelle, mutta itse en vain jaksaisi tuollaista menoa.
Oletteko te menijöitä ja jos olette niin milloin lepäätte?
Ja toinen mikä mietityttää, miksi kaikesta pitää raportoida faceen? Siis ihan kaikesta? Onko se niin, että jos sitä ei ole facessa kuvaa niin sitä ei ole tapahtunut?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että osa lähti keskusteluun mukaan negatiivisen kautta.
Itse aidosti vain ihmettelen asiaa, eikä tietystikään ole minulta pois mitenkään. Ja kyllä mekin tehdään asioita viikonloppuisin, mutta ei koko ajan tai edes joka viikonloppu.
Kyllä perheen kanssa vietetty aika on tärkeää eikä yleensä raskasta sopivissa määrin, mutta että aamusta iltaan molemmat vapaapäivät?
Eivätkö jotkut ihmiset oikeasti vaan kaipaa lepoa tai milloin sitten lepäävät? Itselläni on ainakin arkipäivät niin kiireisiä, ettei silloin kyllä ehdi.
Yksi mikä mietityttää myös on, että eikö sekin ole tärkeää, että osaa olla tekemättä mitään ja rauhoittua? Pitääkö koko ajan olla ohjelmaa? Eikö tylsistyminenkin välillä ollut tärkeää?
Ja vielä kysymykseen mitä varten face on: minulle se on pääasiassa yhteydenpitoväline. Joskus laitan kuvan (hui), mutta en joka rasauksesta ja hiihtolenkistä.
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön ja sinä et vietä tämän perheen kanssa heidän päivittäistä arkea, enkä usko hetkeäkään, että he on KAIKKI viikonloput ja lomat koko ajan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä viikonloppu on rentoutumista ja akkujen lataamista varten. Nukutaan pitkään, syödään hyvin, tavataan läheisiä, tehdään mukavia juttuja yhdessä. Pelkkä kotona olo ei meillä toimisi..
Vierailija kirjoitti:
Ap voi sitten viikonloppuisin julkaista somessa, että "en taaskaan tehnyt yhtään mitään". Eihän sitä tiedä, vaikka jos joku tulisi kateelliseksi :)
Minä olen joskus julkaissut tuollaista somessa. Itseasiassa moni ”tykkäsi” kommentistani ja muutama kirjoitti, että saispa joskus itsekin vain olla ym.
Ymmärrän ap:ta, mulla on mies, joka tarvitsee paljon latautumisaikaa (eli istuu koneella ja pelaa), ja lähtökohtaisesti suostuu ehkä yhteen aktiviteettiin päivässä viikonloppuna. Kaipaa myös kotoiltoja arkena.
Lisäksi on kolmevuotias, joka on arkisin hoidossa ja kaipaa siis tavallista vapaata leikkiaikaa kotona.
Itse kaipaisin jotain tekemistä viikonloppuun, mutta varsinkin sukulaisreissuviikonlopun jälkeen on kiva pitää vapaa möllöttelylauantai, ja sitten ehkä sunnuntaina hommailla jotain pientä.
Jotkut nauttii enemmän tekemisestä eikä erikseen jonnekin lähteminen ole suuri henkinen (tai ajallinen, esim pikkulapsiperheessä lähtö- ja ruokajärjestelyt ottaa aikansa) rasite, silloin toki voi puuhailla enemmän. Jotkut taas tarvitsee aikaa sille, että vaikka lukee useamman tunnin, katsoo leffan tai kutoo sukkaa. Nukkuu pitkään ja syö rauhassa aamupalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että osa lähti keskusteluun mukaan negatiivisen kautta.
Itse aidosti vain ihmettelen asiaa, eikä tietystikään ole minulta pois mitenkään. Ja kyllä mekin tehdään asioita viikonloppuisin, mutta ei koko ajan tai edes joka viikonloppu.
Kyllä perheen kanssa vietetty aika on tärkeää eikä yleensä raskasta sopivissa määrin, mutta että aamusta iltaan molemmat vapaapäivät?
Eivätkö jotkut ihmiset oikeasti vaan kaipaa lepoa tai milloin sitten lepäävät? Itselläni on ainakin arkipäivät niin kiireisiä, ettei silloin kyllä ehdi.
Yksi mikä mietityttää myös on, että eikö sekin ole tärkeää, että osaa olla tekemättä mitään ja rauhoittua? Pitääkö koko ajan olla ohjelmaa? Eikö tylsistyminenkin välillä ollut tärkeää?
Ja vielä kysymykseen mitä varten face on: minulle se on pääasiassa yhteydenpitoväline. Joskus laitan kuvan (hui), mutta en joka rasauksesta ja hiihtolenkistä.
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön ja sinä et vietä tämän perheen kanssa heidän päivittäistä arkea, enkä usko hetkeäkään, että he on KAIKKI viikonloput ja lomat koko ajan menossa.
Älä usko jos et halua, mutta näin on! Ainoa kerta milloin eivät ole menossa on jos ovat sairaana. Mutta silloinkin se sometetaan kuvin faceen.
Mä rakastan kotona oleilua. En oikeasti kaipaa viikonloppuihin ihmeempiä rientoja. Korkeintaan uimassa käydään, muuten nautin kun saan vaan rentoutua. Nukun pitkään, siivoilen, en tee mitään ihmeempiä. Jotenkin ahdistun noitten duracel-pupujen näkemisestä, silloin oikein tajuan kuinka erilainen olenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tehkööt tavallaan. Itselläni on ystäviä, jotka ovat päivät töissä ja vapaa-ajat on pyhitetty joka ilta salilla käynneille. Siitä vaan. Sitä ihmettelen omassa mielessäni, että millä ajalla ollaan sit perheen ja lasten kanssa.. ja enpä myös pidä siitä, että minua painostetaan viikoittain liittymään mukaan. Kun en halua. Vapaa on jo täynnä lasten harrastuksia ja kuskausta. Ja jos siihen saan yhden arki-illan vapaaksi, niin touhuan kotona. Se vain tuntuu rassaavan muita, kun minulla ei ole harrastusta. Onpas. Luen, nautiskelen, ulkoilen, katson hömppää telkusta yms.
Ei. Viikonloppuisin nukutaan kahteentoista. Yhtenä päivänä voidaan hoitaa asioita, mutta ei kahtena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten kukakin aikansa haluaa viettää, minusta olisi ehkä parasta se kohtuus kaikessa kaikille, ettei tarvitse olla aina ääripäästä toiseen että joku juokseee 24/7 kaikki kissanristiäiset eikä osaa hetkeäkään olla itsensä kanssa, tai toinen joka ei koskaan käy missään. Itse käyn viikolla harrastuksissa ja kahvitteluilla kaverin kanssa tai milloin shoppailemassa jotain tai vaikka näyttelyssä. Viikonloput haluan pääosin olla mieheni kanssa, toki välillä käydään näkemässä perhettä tai on jotain tekemistä tai tulee käytyä joogassa tms., mutta tosiaan kahdenkeskinen kotona olo on kivaa. Käydään kävelyllä tai muuten liikutaan, syödään vähän paremmin, saunotaan, luetaan, aika saattaa kulua myös vaikka kodin laittelun kimpussa tai koneelta hömppää lukien ja miten milloinkin. Itse rakastan luppoaikaa ja aikaa myös itselle, en jaksaisi olla aina menossa jossakin. Viimeiset yli 2v olin käytännössä aina töissä ja illat opiskelemassa ja menossa sinne ja tänne ja en koskaan kotona, niin nyt on ihanaa kun on aikaa vain olla :) Someen en päivittele tekemisiäni koska en ole somessa, en myöskään siis näe muiden tekemisiä joten ei tarvitse pahoittaa mieltäkään mistään.
Hyvä aloitus ap. Lähipiirissäni yksi tuollainen "meno perhe". Onneksi en ole facessa, instassa olen ja sielläkin puuduttaa jatkuva kuvatulva tekemisistä. Todennäköisesti faceen päivittää sitten tarkemmin, on siinä jo oma hommansa päivittää kaikki sosiaalisen median kanavat ja joka päivä. Jotenkin tuntuu että tuollaisen päivittämisen on pakko kertoa jostakin ongelmasta. Enkä tosiaan tiedä millon lepäävät, ehkä ei koskaan.
Itselle arki on jo tarpeeksi energiaa vievää, että jätän ylimääräiset menot minimiin. Lapsen kanssa käydään paljon ulkona ja sisäleikkejä leikitään myös yhdessä. Toivottavasti tuo lapsi ei mene piloille kun eletään vaan tällästä arkielämää ilman joka viikkoja sirkushuveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka en ole uskovainen niin minusta siinä on perää että jokaisen kannattaisi pyhittää itselleen yksi lepopäivä viikossa. Eli silloin olla rauhassa, rentoutua, levätä ja olla rakkaiden kanssa. Siten ehkä jaksaakin paremmin ne 6 muuta päivää olla aina menossa ja tekemässä. En ymmärrä ihmisiä joiden on pakko tehdä aivan koko aika jotain tai olla jonnekin menossa, aivan kuin tosiaan pakenisivat omia ajatuksiaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä, että osa lähti keskusteluun mukaan negatiivisen kautta.
Itse aidosti vain ihmettelen asiaa, eikä tietystikään ole minulta pois mitenkään. Ja kyllä mekin tehdään asioita viikonloppuisin, mutta ei koko ajan tai edes joka viikonloppu.
Kyllä perheen kanssa vietetty aika on tärkeää eikä yleensä raskasta sopivissa määrin, mutta että aamusta iltaan molemmat vapaapäivät?
Eivätkö jotkut ihmiset oikeasti vaan kaipaa lepoa tai milloin sitten lepäävät? Itselläni on ainakin arkipäivät niin kiireisiä, ettei silloin kyllä ehdi.
Yksi mikä mietityttää myös on, että eikö sekin ole tärkeää, että osaa olla tekemättä mitään ja rauhoittua? Pitääkö koko ajan olla ohjelmaa? Eikö tylsistyminenkin välillä ollut tärkeää?
Ja vielä kysymykseen mitä varten face on: minulle se on pääasiassa yhteydenpitoväline. Joskus laitan kuvan (hui), mutta en joka rasauksesta ja hiihtolenkistä.
Kyllähän sitä kaikkea voi ihmetellä, mutta aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että meillä on kovin erilaisia tarpeita, tapoja ja mielitekoja.
Joku nauttii ja saa virtaa siitä kun viikonloppuna ehtii tehdä kaikkea kivaa ja innoissaan postailee kuvia someen. Toinen sitten paheksuu (tai ”ihmettelee”) että on se kumma kun ei tuokaan ihminen osaa rauhoittua.
Eiköhän tuo "innoissaan postailee" ole pikemminkin huomionhakua ja omilla tekemisillään kerskailua. Minä en jaksa someilla vaan joko olen aktiivinen tai laiska ilman mitään erillistä toitottamista koko maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oikeestaan muodostunut sellainen sykli, että kaksi viikonloppua kuukaudesta on menoviikonloppuja ja kaksi rauhoittumis. Joka toinen -tyyliin. :) Menovklp nään ystäviä, teen ehkä jotain erilaista eli vaikka se kylpylä, keilailu, joku muu aktiviteetti mitä nyt ei tule tehtyä kovin usein. Saatetaan käydä sukuloimassa. Sitten taas on ne kotiviikonloput jolloin kotoa poistuminen on Prismassa käynti ja kotona käy vaan pleikkari. ;) Jokaiseen viikonloppuun kuuluu kuitenkin pidempi lenkki eri maisemissa koiran ja puolison kanssa.
Meillä myös joka vklp käytetään aikaa viikkosiivoukseen tunti-pari ja sitten tietty pitää odottaa peseviä pesukoneita kotosalla.
Mä olen kateellinen niille, jotka jaksavat tuollaisia aktiivisia viikonloppuja. Itse olen niin väsynyt nykyään, että viikolla en jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään, joten viikonloppuna on tehtävä pakolliset kotityöt. Ja kyllä mies tekee osuutensa, mutta en nyt voi olettaa että hän tekee kaiken.
Ajatuskin siitä, että pakollisen siivouksen ja pyykkäyksen lisäksi pitäisi lähteä johonkin ahdistaa. Ja harmittaa. Tuntuu että pilaan lasten lapsuuden kun me ei käydä metsäretkellä, uimahallissa säännöllisesti tai lasten tapahtumissa. Mutta kun omassa mielessä viikonloppu, jossa on yksikin pakollinen tapaaminen, on jo pilalla.
Kyllä, mieluiten olisin tässä sohvalla ja katsoisin netflixiä, vaikka kaiket päivät. Kunhan tämä väsymys katoaisi.
Vanha keskustelu ja päädyin tänne google haun kautta. Kaikkien tilanteet ovat omanlaisiaan ja myös niiden kokeminen. Se, minkä joku kokee, ettei tee juuri mitään viikonloppuna onkin toiselle paljon tekemistä.
Itselläni tällä hetkellä suht vaativa työ, ja kuten joku tuolla aiemmin sanoi, viikonlopulle valuu jonkin verran kotitöitä, kun viikolla ei ehdi tai jaksa kaikkea.
Mä ehkä olen myös hitusen kyllästynyt aktivoimaan enemmän lepoa kaipaavaa siippaa ja myös monen kaverin kanssa koen olevani se hieman aktiivisempi osapuoli. Meille ei juurikaan tule yhteisiä vapaa-ajan menoja miehen kautta. Jos tulisi, niin alkaisi olemaan aika tiukalla. Samalla huomaan, että oman ajan tarve on kasvamaan päin itselläkin ja olen krantumpi sen osalta, mihin aikaani haluan käyttää!
Ei tosiaan. Rakastan viettää aikaa pelkästään itseni kanssa :D Toki rakastan seuraakin, mutta rajansa kaikella. Oon sisimmissäni aika introvertti ja koska mun työ on superhypersosiaalista ni vkloput menee kotona olla möllöttäessä varmaan suhteessa 9:10. N33
No tämä on vähän sama kuin vouhotus lasten harrastamisesta. Jossain vaiheessa etenkin aktiivisesta, tavoitteellisesta harrastamisesta tuli paha asia ja puhuttiin vain siitä, kuinka lapsi kaipaa lepoa, köllimistä sohvalla kaikessa rauhassa. Entä ne lapset, jotka aidosti nauttivat harrastamisesta, haluavat kehittyä siinä ja jopa nauttivat vaikka kilpailemisesta? Pitääkö heidän kölliä siellä sohvalla, kun kaikki eivät halua harrastaa? Sama asia tässä eli jos perheessä kaikki nauttivat aktiivisesta vapaa-ajasta menoineen, ei siinä minusta ole mitään ihmettelemistä. Ongelma on se, jos esim. perheen lapsista joku ei siitä nautikaan ja tämä voi olla vanhemmista ihan käsittämätöntä ja väärin. Me ihmiset nyt vaan ollaan erilaisia.